Yhteistyössä The Beverly Hills Hotel.

Lähes kaikki tietävät pöytävuorestaan tunnetun Kapkaupungin. Se sijaitsee kylmän Atlantin puolella ja kaupungissa on suuret lämpötilaerot eri vuodenaikoina. Harvempi on kuitenkaan kuullut Etelä-Afrikan kolmanneksi suurimmasta kaupungista Durbanista, joka sijaitsee lämpimän Intian Valtameren puolella ja omaa ympäri vuoden miellyttävän ilmaston. Eteläafrikkalaiset suuntaavat sinne viileämpinä talvikuukausina nauttimaan auringosta, lämmöstä ja rantalomasta.

Vaikka Afrikkaan matkustettaessa safari ja eläimet siellä ovat olleet meille molemmilla kerroilla pääasia, meri, ranta ja palmut houkuttelevat aina omalla tavallaan. Kierrettyämme reilun kahden viikon ajan eteläisen Afrikan sisämaata, odotimme innoissamme pääsyä kauniiksi mainostettuun Durbanin rannikkokaupunkiin. Sinne meidän junamatkamme Rovos Railin kyydissä päättyi ja oli aika heittää hyvästit jatkuville juoma- ja ruokatarjoiluille sekä punaisille matoille.

Saavuimme alkuillasta aurinkolomakohteeksi mainostettuun Durbaniin. Vettä satoi ja tuuli lujaa. Ensivaikutelma kaupungista oli kaikkea muuta kuin aurinkoinen. Kuullessamme seuraavien päivien sääennusteen, masennuimme entisestään. Olimme suunnitelleet viettävämme viimeisen lomapäivämme auringosta nauttien. Nyt näytti siltä, ettemme tulisi näkemään auringosta vilaustakaan.

Meillä oli blogiyhteistyönä sovittuna kahden yön majoitus standardihuoneessa Beverly Hills -nimisessä viiden tähden hotellissa. Rovos Rail oli järjestänyt meille taksikuljetuksen hotellillemme. Reilun vartin taksimatkan jälkeen saavuimme Beverly Hillsiin ja totesimme, etteivät skumppatarjoilut ainakaan loppuneet, vaikka emme Rovos Railin kyydissä enää olleetkaan. Istahdimme hetkeksi istumaan, kun meidät kirjattiin sisään hotelliin ja seurasimme sen jälkeen valtavan korkean aulan läpi matkalaukkujamme kuljettavaa pikkoloa kohti huonettamme. Olimme hieman hämmentyneitä, kun emme suunnanneetkaan hissille, vaan hotellin terassin kautta erilliseen siipeen. Emme kuitenkaan osanneet tuossa vaiheessa epäillä vielä mitään.

Kun meille sitten avattiin ovi huoneeseemme ja näimme seinän verran ikkunoita sekä näkymät merelle, molemmilla oli melkoisen epäuskoinen ilme. Hotellihuone itsessään ei ollut viiden tähden hotellihuoneeksi mitenkään erityinen, mutta näkymät olivat. Se mikä meidät kuitenkin yllätti täysin oli terassi. Olimme odottaneet normikokoista parveketta, joten hämmennyimme täysin, kun sekä huoneesta, että suuresta kylpyhuoneesta oli ovet ulos. Sieltä paljastuikin melkoinen kattoterassi. Huhhuh.

Viiden tähden palvelua viiden tähden hotellissa

Katselimme huoneessa epäuskoisena ympärillemme. Oli käynyt jo selväksi, ettei meitä oltu majoitettu standardihuoneeseen. Ympäri huonetta oli tarjolla suuri hedelmätarjotin, pähkinöitä, dippejä, viiniä, Lindorfin suklaata, konjakkikarahvi ja erilaisia lehtiä. Sanomalehdet olivat toki paikallisia, mutta aikakauslehdet olivat toiveidemme mukaisia. Niin, meille todella lähetettiin ennen hotelliin saapumista sähköpostitse hotellin kyselylomake, jossa tiedusteltiin mitä lehtiä haluaisimme lukea, mistä musiikista pidämme, millaisen tyynyn haluamme ja tarvitsisimmeko kenties huoneeseemme tavallista enemmän henkareita. Noin muutaman esimerkin mainitakseni. Samalla lomakkeella pyydettiin
ilmoittamaan, jos haluaisimme pelata kierroksen golfia hotellin piikkiin.

 

Emme kuitenkaan halunneet pelata golfia. Olimme etukäteen pohtineet auton vuokrausta Durbanissa. Totesimme kuitenkin, että halusimme viettää loman lopussa yhden kokonaisen päivän rehellisesti vain rentoutuen tekemättä mitään. Nyt kuitenkin sää uhkasi pahasti suunnitelmiamme. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu sadetta.Aamulla silmiä raottaessani näin kuitenkin aurinkoa muistuttavan valoilmiön ja ponkaisin sänkystä nopeasti raottamaan lisää verhoja. Tomikin tuli katsomaan mitä hihkuin parvekkeella. Näimme ensimmäistä kertaa Durbanin rannan kylpemässä auringonsäteissä ja sitä näkyä kelpasi ihastella.

Kello oli tuskin kuuttakaan, kun kiiruhdimme kameroinemme rannalle kuvaamaan tuulessa vellovaa merta ja Durbanin rantaa.

The Beverly Hills Hotel sijaitsee Umhlangassa (lausutaan Umslanga), joka kuuluu Durbanin suurkaupunkialueeseen. Uhmlangassa on useita luksushotelleja ja aluetta pidetään hyvin turvallisena. Paikallinen elämä alkaa kuitenkin heti rannan hotellien takaa, joten mistään eristäytyneestä resorttikylästä ei ole kyse. Ranta-alueesta käytetään nimitystä Umhlanga Rocks. Nimitys tulee suoraan rannalla sijaitsevista kivistä.

Muita alueen ikoneita, ovat sen piikikäs laituri ja ennen kaikkea punavalkoinen majakka. Pettymys olikin melkoinen, kun näimme yleensä niin kauniin majakan ruman hupun peitossa.

Virkistävän aamukävelyn jälkeen oli hyvä suunnata kurnivan vatsan kanssa viiden tähden aamupalalle. Kun valittavana on sekä runsas noutopöytä, että pitkä menu, ei voi valittaa. Mekään emme poistuneet aamupalalta tyhjin vatsoin ja saatoimme me yhdet shampanjalasillisetkin kumota. Kun kerran tarjolla oli…

Maistuisiko aamiainen näissä maisemissa?

Jos pelkkä yllä oleva maisema ei innostanut vielä tarpeeksi, niin lisätään siihen mahdollisuus bongailla delfiinejä aamiaisen lomassa. Joko kiinnostuit? Aluetta kutsutaan myös nimellä Dolphin Coast eli Delfiinirannikko. Eikä syyttä. Hotellilla olikin delfiinikello, jota kilkattamalla voit jakaa ilon muiden hotellin asukkaiden kanssa, jos satut bongaamaan horisontissa selkäeviä.

Tällä kertaa me onnistuimme bongaamaan vain yhden rantautuneen yksilön.

Vaikka eläviä merieläimiä emme tällä reissulla nähneet, nelijalkaiset ihastuttivat meitä läsnäolollaan. Aamiaiselta huoneeseemme palattuamme meinasi mennä mehut väärään kurkkuun, kun terassimme kaidetta pitkin käveli apina. Toki olimme apinoita nähneet tällä ja muilla reissuilla paljonkin, mutta tässä ympäristössä apinan näkeminen pääsi yllättämään. Kirmasimme apinan perässä ulos, mutta pitkähäntäinen kaveri oli jo siirtynyt alakertaan ja söi tyytyväisenä alakerran naapurilta jääneitä aamiaisen tähteitä.

Olimme odottaneet koko päivän olevan sääennusteen mukaisesti sateinen. Onneksi paikallisen ilmatieteenlaitoksen ennustukset olivat yhtä pahasti pielessä kuin Suomenkin sääennusteet menneenä kesänä. Jossain vaiheessa aamua taivas repesi täysin, kun kova tuuli kuljetti pilvet kauas horisonttiin. Tuuli kuitenkin jäi ja se oli hotellin työntekijän mukaan epätavallisen voimakas. Lämpötila kohosi parinkymmenen asteen paremmalle puolelle, mutta tuuli piti auringonpalvojat poissa altaalta.

Meidän huoneemme näkyy alla olevassa kuvassa näkyvässä siivessä. Olimme kakkoskerroksessa ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, meillä oli ilmeisesti koko hotellin suurin parveke.

Beverly Hillsin allasaluetta ja rantaa.

 

Mekään emme tuulesta johtuen altaaseen uskaltaneet, vaan kävimme kiertelemässä Umhlangan ympäristössä. Kovin pitkälle emme vaellelleet, vaan päädyimme pian takaisin rantabulevardille. Sitä riittäisi kolmen kilometrin verran tallattavaksi ja jonain toisena päivänä olisimme epäilemättä kävelleet sen päästä päähän. Nyt kuitenkin pakenimme tuulen päällemme heittämää hiekkaa takaisin hotellille ja päätimme ottaa terassistamme ilon irti.

Oma terassi osoittautuikin ihan täydelliseksi paikaksi loman viimeisten rusketusten keräämiseen. Vaikka sinnekin tuuli jonkin verran, oli se kuitenkin sen verran suojassa, ettei siellä todellakaan palellut.

Tähän väliin täytyy huomauttaa, että malarialääke kuulema ohentaa ihoa.
Jos olet syönyt viimeiset kaksi viikkoa malarialääkettä, ota tämä
huomioon aurinkoa ottaessasi. Kuulin tästä vasta matkamme jälkeen. Eli liian myöhään. Voinette arvata minkä värisiä olimme lomamme viimeisen päivän iltana. Vaikka itsesuojeluvaistomme kehoitti meitä poistumaan terassilta auringosta sisätiloihin, tapahtui se hieman liian myöhään. Suuntasimme ravunpunaisina Gateway Theatren ostoskeskukseen tekemään viime hetken shoppailuja. Etelä-Afrikka on melko edullinen ja siellä on hyviä ostoskeskuksia. Tällä kertaa oli kuitenkin shoppailufiilis kateissa ja poistuimme lähes tyhjin käsin, mutta vatsat täynnä.

Olimme haaveilleet upeasta Durbanin auringonlaskusta, joista olin ihastellut kuvia instagramissa. Valitettavasti koko taivaan verhoava pilvilautta teki haaveemme tyhjäksi ja tuuli pakotti meidät sisätiloihin. Onneksi niissä ei ollut valittamista. Meillä oli toki valittavana kaksi suihkua, niin sisä- kuin ulkosuihkukin, mutta lisäksi myös amme ja siitä me päätimme ottaa ilon irti.

Mikäs siinä oli ammeessa viiniä siemaillessa ja mansikoita syödessä (hirveän epäkäytännöllistä, mutta kuulostaa tosi hyvältä).

Seuraavana aamuna olikin sitten toistaiseksi viimeinen aamumme Afrikassa. Lentomme lähti luvattoman aikaisin, emmekä olisi ehtineet nauttimaan hotellin aamupalasta. Onneksi palvelu pelasi ja puoli kuudelta aamulla ovellemme koputettiin ja sisään rullasi tarjoilija aamupalatarvikkeiden kanssa. Saimme nauttia vielä toisen aamupalan merinäköalalla.

Viimeinen silmäys terassilta merelle ja sitten menoksi.

Olen yöpynyt matkoilla niin hostelleissa, autoissa kuin kaiken tasoisissa majataloissa ja hotelleissakin. Pärjään vähällä, mutta jos nyt ihan totta puhutaan, niin nautin kyllä melkoisesti myös luksuksesta. Mutta, kukapa ei nauttisi?

Alunperin olimme suunnitelleet viettävämme Durbanissa ja lähistöllä pidemmän aikaa. Olisimme tehneet niin nytkin, jos lomaa olisi ollut enemmän. Kullanväriset hiekkarannat jatkuvat Durbanista pohjoiseen aina 200 kilometrin verran. Matkan varrella on varmasti monta kaunista paikkaa ja kylää. Meidän vierailukohteisiimme olisi lisäksi kuulunut ehdottomasti Hluhluwe–iMfolozin kansallispuisto, jossa voi nähdä kaikki suuret Afrikan eläimet. Siellä on mahdollista vierailla joko itse ajaen vuokra-autolla tai järjestetyllä safarilla. Hieman pohjoisempana rannikolla taas on Isimangalison kansallispuisto, jossa on kosteikkoalueella paljon eläimiä ja nähtävää. No ehkä joku toinen kerta, koska Etelä-Afrikkaan palaan mielelläni vielä monta kertaa!