Pilvien kätköissä
Kukapa ei toivoisi lomalla aurinkoista säätä. Epäilemättä sitä on toivonut tänä kesänä myös melkoisen moni kotosuomessa lomaileva, mielellään vielä lämmön kera. Aina ei kuitenkaan voi paistaa ja Pyreneiden matkallemme osuikin monta pilvistä päivää. Olimme todella onnekkaita, kun saimme nauttia edellisessä postauksessa ylistämästäni Cirque de Gavarniesta auringon porottaessa taivaalta ja sen säteiden helliessä lomalaisten vielä talven jäljiltä hieman kalpeita kasvoja. Sää kuitenkin muuttui täysin siinä vaiheessa, kun lähdimme ajelemaan Gavarniesta kohti seuraavaa kohdetta. Sellaista se on vuoristossa. Sää vaihtuu hetkessä auringon paisteesta sateeseen ja toisin päin.
Pilvisessä ja sateisessa säässä ajelimme lyhyen matkaa kohti 1668 metrin korkeudessa sijaitsevaa Lac des Gloriettesiä. Pohdin olisiko tässä nyt vihdoin se turkoosin hohtoinen vuoristojärvi, jonka taustalla siintäisivät upeat vuoret. Ei ihan, mutta pettymään en silti joutunut.
Epäilemättä paikka olisi kaunis kirkkaalla säällä, mutta emme osanneet oikein harmitella pilvisyyttäkään, koska matalalla roikkuvat, ja nopeasti liikkuvat pilvet tekivät paikasta maagisen tuntuisen.
 |
| Allekirjoittanut väripilkkuna kuvassa. |
 |
| Vaikuttava pato. |
Tämän pienen vuoristojärven ympäri olisi kulkenut myös muutaman
kilometrin mittainen patikkareitti, mutta meiltä se jäi väliin.
Ihastelimme vain aikamme paikan mahtavaa tunnelmaa ja, kun sormet
alkoivat jo tuntui kohmeisilta siirryimme Fiatin suojaan lämmittelemään
matkalla seuraavaa etappia.
kilometrin mittainen patikkareitti, mutta meiltä se jäi väliin.
Ihastelimme vain aikamme paikan mahtavaa tunnelmaa ja, kun sormet
alkoivat jo tuntui kohmeisilta siirryimme Fiatin suojaan lämmittelemään
matkalla seuraavaa etappia.
Cirque de Troumouse
Suuret turistimassat rynnivät ihastelemaan tunnettua Cirque de Gavarnieta, mutta moni jättää Cirque de Troumousen välistä. Ei kannattaisi. Me näimme vain häivähdyksen sen kauneudesta, joka olisi päässyt täysiin oikeuksiin kirkkaalla säällä, mutta nuo pienetkin pilkahdukset vakuuttivat paikan olevan näkemisen arvoinen. Korkeat vuoret tulivat ajoittain esiin ajomatkalla pilvien väistyessä hetkeksi sivuun ja paljastivat millaisissa maisemissa todellisuudessa olimme. Ajettuamme jonkin aikaa vuorten välissä kulkevaa tietä, lähdimme jälleen nousemaan ylös vuoren rinnettä. Matkalla oli jälleen pakko pysähtyä kuvaamaan siellä täällä viipottavia murmeleita. Osa kirmasi lujaa lähimpään koloon, mutta muutamat uskalsivat jäädä poseeraamaankin.
Mitä korkeammalle tie mutkitteli, sitä pilvisemmäksi maisema muuttui. Ajelimme ajoittain pilven sisällä ja näkyvyys oli olematon. Kun sitten tulimme laajemmalle tasaiselle alueelle, näkyvyyttä oli jonkin verran. Jätimme Fiatin tien laitaan ja lähdimme jaloittelemaan. Missään ei näkynyt ketään muita. Oli viileää, raikasta ja pilvisyydestä huolimatta paikka tuntui upealta.
Oli aika jännä fiilis, kun jonkin aikaa olimme katselleet tätä maisemaa:
Ja yhtäkkiä pilvet väistyivät hieman ja paljastivat mitä edessämme todella oli.
Olimme tietämättämme saapuneet Cirque de Troumouselle. Jos joskus matkustat Pyreneille, älä missaa tätä paikkaa. Se on vierailun arvoinen.
Seuraa blogia:
Sirpa
Huikean hienoja kuvia jälleen reissultanne!!
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitos! 🙂
Vikki
Olettepa taas saanee talletettua verkkokalvoille sekä kortille kaikkea upeaa.
Katsoin myös edelliset postaukset.
Huikea pato, en tiedä menisinkö tuohon sillalle.
Jostain kumman syystä aina mietin kuvia katsellessani, millaistahan tuolla on hengittää.
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitos. Pyreneillä oli ihanan raikas vuoristoilma, jota oli ihanaa vetää keuhkoihin. 🙂
Teija / Lähdetään taas
Onpa hienoja pilvikuvia! Hienosti muokkaavat maisemaa, mutta eivät todellakaan huonolla tavalla. Mahtavia nuokin molemmat, sekä pilvinen maisema että ei-pilvinen maisema.
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitos! 🙂 Olisi kiva, jos voisi laittaa verroksiksi vielä aivan kirkkaalla säällä otetut kuvat, mutta sellaisia ei valitettavasti minulla ole. :/
Maija/Taajamafarmari
Ihan kuin esirippua raotettaisiin sopivasti silloin tällöin. Senverran, että katsojat vetävät terävästi henkeä, ja sitten se taas vedetään kiinni.
Kuvat putoksesta ovat kyllä huikeita, mutta niistä tuli kovasti kysymyksiä. Kuinka patoa huolletaan? Millaisilla köysillä pitää itsensä kiinnittää että uskaltaa mennä siihen reunalle? Mitä jos jakoavain tippuu alas ja sitä pitää lähteä hakemaan?
Elina / Vaihda vapaalle
Tuo esiripun raottaminen kuvaa kyllä hyvin tuota pilviverhon rakoilua ja maiseman ajoittaista paljastumista.
En kyllä haluaisi olla padon huoltaja / korjaaja. 😀 Hieman huimapäistä hommaa!
Milla - Pingviinimatkat
No onhan komean näköinen paikka! Tuo putouskuva on ihana. Hyvä, että kävitte katsastamassa ja voimme kerätä vinkit talteen täältä blogistasi 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitos Milla! 🙂 Toivottavasti näistä tärpeistä olisi joskus jollekin hyötyä.
Marikaw
Upean näköistä! Jotenkin maagista tosiaan, ei aina tarvii aurinkoa kuvissa. Mä kirosin viimereissulla muutaman kerran auringolle kun se paistoi väärästä suunnasta ja pilasi mun kuvia. 😀 Oli vissiin auringon vika että oltiin väärään aikaan liikenteessä…
Elina / Vaihda vapaalle
Niin se aurinko voi joskus olla jopa haitaksi, vaikkei uskoisi 😀
RIMMA - matkablogi
En kestä! Murmeleita! <3 Upeat maisemat! Jotenkin tuo sumu tuo sellaista mystisyyttä kuviin!
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitti kommentista 🙂 Murmelit on niin ihania ja sumu kanssa! <3