Tänään se taas oli. Vantaan kaupungin jokavuotinen painajainen. Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä tämä tuhansia ihmisiä yhteen keräävä tapahtuma, jolla ei ole järjestäjää, aiheuttaa vuosittain kaupungille melkoiset siivouskulut. Siitä huolimatta Vantaa ei sallinut bajamajojen tuontia mailleen, jotka omalla tavallaan auttaisivat alueen siistinä pitämisessä. Helsinki kuitenkin toivotti bajamajat tervetulleiksi omille mailleen. Mutta siinä missä Kaljakellunta aiheuttaa toisaalla harmaita hiuksia, taitaapa tuo tapahtuma tuoda samalla myös hyvää mieltä melkoisen monelle ihmiselle näin elokuun ensimmäisenä päivänä, jolloin syksy jo melkein kolkuttelee ovella. 

Olin huoltojoukoissa sekä kuvailemassa viime vuoden kaljakellunnassa ja niin myös tänä vuonna. Vaikka suhtautumiseni tähän tapahtumaan on hieman ristiriitainen, on se ehdottomasti yksi niistä pääkaupunkiseudun kesätapahtumista, jota en tahdo missata. Tosin seuraan tapahtumaa mieluummin rannalta käsin. Jos bajamajoja olisi koko matkan varrella, voisin minäkin harkita varpaideni kastamisesta tuohon niin ihanan ruskeaan Keravanjokeen tuhansien muiden kanssa. Kyllä tuo sen verran hauskalta näyttää. Ja kyllä, veisin omat roskat mukanani, kuten jokainen vastuullinen kaljakelluja. 

Kaljakellunnan osallistujamäärä on kasvanut vuodesta toiseen. Tänä vuonna tapahtuman Facebook-sivuilla osallistujia oli 6300
ja ”ehkä-osallistuvia” 1200. Tuollainen 7500 kellujan määrä tuntuu
hurjalta. Se on kuitenkin pientä, kun sitä vertaa Hollannin ensimmäiseen
kaljakelluntaan, joka järjestetään elokuun lopulla. Osallistujia on
ilmoittautunut jo lähes 20000. Vapise Amsterdam.

Ei tule mieleen mitään tapahtumaa Suomessa, jossa osallistujat olisivat yhtä innokkaita poseeraamaan kameralle.

Toiset taas olivat muuten vain nähneet vaivaa tullakseen ikuistetuksi.

  

En tiedä jakautuiko kellujien liikkeelle lähtö tänä vuonna pidemmälle ajanjaksolle vai oliko alle 20 asteen sääennusteet pelästyttäneet pelottomat vesillä seilaajat, mutta aivan yhtä pahoja sumia joella ei näkynyt, kuten edellisenä vuonna. Lähtö tapahtui tänä vuonna Heurekan luota, kun taas edellisenä vuonna vesille lähdettiin Tammistosta. Leveämpi väylä ei ainakaan selitä sumien puutetta, koska väljemmät vedet ovat nimenomaan siellä Tammiston suunnalla. Ei tänä vuonnakaan yksin kukaan silti joutunut lipumaan.

Jos siellä ruudun toisella puolella joku nyt pyörittelee silmiään tälle nuorten tapahtumalle, niin kerrottakoon, että tämä tuntuu vuosi vuodelta muuttuvan enemmän koko perheen tapahtumaksi! Näin mukana jopa lapsia vanhempiensa kanssa. Siitä voidaan kyllä olla montaa mieltä onko tämä nyt aivan lasten tapahtuma, mutta yläikärajaa ei ainakaan ole, ja osallistujia oli sen mukaisesti. Oli hauska nähdä kaiken ikäistä kellujaa.

Vaikka allekirjoitankin toimittaja Wali Hashin loistavan kannanoton siitä, että suomalaisten alkoholin kulutus on kaikkea muuta kuin tervettä, olen myös sitä mieltä, että kaljakellunta on ihan tervetullut hyvän mielen tapahtuma tähän lyhyeen Suomen suveen.

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram