Nyt on luvassa aivan erilaista matkailua! Instagram-tiliäni seuraavat tietävätkin, että pääsin viime perjantaina toteuttamaan yhden pitkäaikaisista haaveistani. Moni muistaa lapsuuden piirroselokuvasta tutun Phileas Foggin, joka matkasi 80 päivässä maailman ympäri. Minulle tuosta voimakkaimpana muistona on jäänyt mieleen kuumailmapallo. Olen haaveillut lapsesta asti, että pääsisin joskus kuumailmapallon kyydissä korkeuksiin. En tiedä miksei tuota haavetta ole tullut toteutettua aiemmin, koska se olisi ollut hyvin helppoa. Viime viikon perjantaina se kuitenkin vihdoin toteutui työnantajani järjestämän lennon muodossa. Mukana oli mahtava kavalkadi bloggaajia ja instagrammaajia: La Petite Princesse & Yummy Baker  & Onnistain & Konsta Punkka & Joonas Linkola

Kokoontumispaikalla, Malmin lentokentällä oli hilpeän jännittynyt tunnelma. Matkasimme Linnan Pallon autolla, kuumailmapallo peräkärryssä Hyvinkäälle. Tuulet määrittelevät lähtöpaikan. Jos Helsingissä olisi ollut tyyntä, olisimme voineet lähteä liikkeelle meren läheltä ja lentää sisämaahan päin. Nyt liian kova tuuli esti tämän ja sen vuoksi suuntasimme sisämaahan.  

Hyvinkäällä tuulen voimakkuutta testattiin heliumpallolla. Liian nopeasti horisonttiin katoava ilmapallo kertoi pilotillemme, että on syytä odotella tyyntymistä. Sitä odotellessa purimme peräkärrystä kuumailmapallokorin ja itse pallon. Jonkin ajan kuluttua niittyaukiolle saapui kaksi muutakin kuumailmapallolentoja järjestävää yritystä ja pian meitä oli kolme porukkaa odottelemassa taivaalle pääsyä. Kävimme läpi lennon lähtöön ja laskuun liittyviä ohjeistuksia ja tarkastimme varauloskäyntien paikat. Odotin koko ajan milloin jännitys iskisi, muttei se koskaan iskenyt. Olin vain täynnä odotusta.

Kun kolmas taivaalle lähetetty pieni ilmapallo kertoi, että tuulen nopeus oli tyyntynyt sopiviin lukemiin, alkoi pallon täyttö. Meidän kaikkien suut loksahtivat auki, kun pallokangas levitettiin täyteen mittaansa niityn poikki ja tajusimme miten valtava se oli! Kuumailmapallolento on tiimityötä ja mekin pääsimme kaikki hommiin. Osa piti pallokangasta suorana edessä, osa sivuilla ja minä vahdin pallon sisälle kylmää ilmaa puhaltavaa laitetta. Pääsin siis aika helpolla ja ehdin kuvailla tätä aivan älyttömältä tuntuvaa toimenpidettä.

Yhtäkkiä pallo olikin sitten pystyssä ja saimme kehoituksen hypätä kyytiin. Kaikilla oli suupielet korvissa ja vähän ehkä jännittikin. Se tunne, kun tajusin, että nyt ollaan ilmassa, oli jotain aivan käsittämätöntä!

Pallo kohosi maasta nopeammin kuin olin kuvitellut, mutta kyyti oli todella tasaista. Uskomattominta oli, ettei missään vaiheessa tullut korkeanpaikankammoa, vaikka olenkin aikuisiällä sellaisesta alkanut jonkin verran kärsimään. Hetkessä olimme jo 500 metrin korkeudessa.

Kun pilottimme kertoi, että olemme lentäneet jo puolituntia, kukaan meistä ei ollut uskoa kuulemaansa. Tuntui kuin olisimme olleet ilmassa vasta muutaman minuutin. Tuli kiire. Oli kiire kuvata ja oli kiire vain olla ja nauttia hetkestä. Kuumailmapallolento kestää tunnin.

Säännöllisesti tätä blogia lukevat ovat varmasti huomanneet, etten harrasta selfieitä, mutta nyt oli pakko! Enkä ollut ainoa!

Kun tunti alkoi tulla täyteen, pilottimme ryhtyi tiirailemaan sopivaa laskeutumispaikkaa. Laskimme lentokorkeutta ja tuntui, että kori hipoo jo puiden latvoja. Lensimme matalalta talojen yli ja pohdimme kuinka jossain sisällä, joku joutuu hieraisemaan silmiään, kun yhtäkkiä laskevan auringon valonkajon peittää valtava pallo, joka liitää talon yli ja häviää pian sen toiselle puolelle. Koirat haukkuivat ja yksi laitumella ollut lehmä pillastui. Laskeutumaan emme silti heti ensi yrittämällä päässeet, koska vauhtia oli liikaa. Nostimme korkeutta ja pilotti ryhtyi tarkastelemaan uutta laskeutumispaikkaa. Pian saimme uuden käskyn valmistautua laskeutumiseen. Käänsimme jälleen selät menosuuntaan ja tartuimme korissa olevista kahvoista kiinni. Tuntui aivan luonnonvastaiselta olla katsomatta laskeutumissuuntaan. Kuului pilotin ääni: ”Kohta tömähtää”. Ja niin tömähti, mutta pomppasimme vielä hieman ilmaan. ”Kohta tömähtää uudelleen”. Ja taas tömähti. Tällä kertaa jäimme jo maan tasalle, kori aivan kallellaan. Kiljuimme ja nauroimme. Pelkäsimme, että kori kaatuu, mutta eihän se tietenkään mihinkään kaadu, kun yllämme oli valtava pallo, joka vastusti sen kaatumista. Vihdoin pallo saatiin balanssiin. Pilotti kertoi, että kyse oli hieman tavanomaista kovemmasta laskeutumisesta, koska laskureitillä olleet sähkölinjat estivät vauhdin tiputtamisen aiemmin.

Olimme laskeutuneet keskelle peltoa. Aivan hullua. Eihän sitä meinannut uskoa todeksi, että nyt se oli tehty. Olin lentänyt (tai siis ollut kyydissä, jos ihan tarkkoja ollaan) kuumailmapallolla!

Lennon jälkeen oli vielä hieman hommia tiedossa. Eihän palloa voinut
keskelle peltoa jättää, vaan työnsimme sen pois sieltä. Nyt joku siellä
ruudun toisella puolella miettii miten me pääsimme pois sieltä pellolta.
Kuumailmapalloja seuraa aina auto ja kuljettaja, joka noutaa ties minne
ajelehtineet palloilijat. Tämä onkin aivan oma taiteenlajinsa, koska
pallo kulkee minne tuuli kuljettaa, ei teiden mukaisesti.

Meillä kävi uskomaton tuuri. Pääsimme lentoon juuri sinä päivänä, joka oli sovittu kuukausia aiemmin. Se ei nimittäin ole lainkaan varmaa. Huonolla säällä ei voi lentää. Sade ja kova tuuli estävät lentämisen. Viime viikolla perjantai oli ainoa päivä, jolloin lentäminen oli mahdollista, joten olimme todella onnekkaita. Etukäteen ei myöskään voi aina tietää minne suuntaan lennetään, koska tuulen suunta määrittää sen täysin. Palloa ei voi ohjata muuten kuin ylös ja alas. 

Ainakin minulle pieni yllätys oli, että myös talvisin voi lentää kuumailmapallolla, eikä ylhäällä korissa kuulema ole edes kovin kylmä, vaan lämpimämpi kuin maan tasalla. Talvisin voidaan lentää myös päivällä, toisin kuin kesällä, jolloin lentää voi termiikin vuoksi vain aikaisin aamulla tai illalla. Se tuli kuitenkin lennolla ilmi, että toisissa paikoissa lentäminen on haasteellisempaa kuin toisissa. Esimerkiksi Kainuussa ei paljon lennellä, kun joka puolella on vain metsää ja laskeutumispaikat vähissä. Pilottimme kertoi myös saariston olevan tämän vuoksi melko hankala paikka lentää. Lapissa kyllä lennetään, mutta sielläkin tasaisen laskeutumispaikan löytäminen voi osoittautua vaikeaksi.

Etenkin meillä eteläsuomalaisilla on kuitenkin helppoa toteuttaa kuumailmapallolento, jos sellainen mielessä pyörii. Täällä on useampi lentoja järjestävä yritys. Me lensimme Linnan Pallon järjestämällä lennolla ja voin kyllä suositella heitä. Homma toimi hyvin ja olo oli turvallinen, kun pilotilla oli takana vankka kokemus. Kuumailmapallolennolle voi ostaa lipun yleisölennätykseen (maksaa reilut 200 euroa) tai sitten varata ihkaoman lennon pienelle porukalle (reilut 1000 euroa ryhmän koosta riippuen). Kuka tahansa voi siis päästä lentämään kuumailmapallolla ja jotenkin edelleen ihmettelen, miksi en ole tullut lähteneeksi lennolle aiemmin, kun se olisi ollut aika helppoa!

Moni ajattelee kuumailmapallolentoa ’once in a lifetime’ -kokemuksena. Minä en. Minulle jäi kova hinku päästä pallon kyytiin uudelleen. Heräsin lennon jälkeisenä aamuna lyhyiden yöunien jälkeen väsyneenä, mutta kun edeltävän illan kuumailmapallolento palautui mieleen, olin täynnä energiaa ja innoissani kokemuksesta. Päivä alkoi loistavissa fiiliksissä lennon ansiosta. Päätin, ettei kyseinen kuumailmapallolento todellakaan jää minun viimeisekseni, ja toivottavasti seuraavalle lennolle Tomikin pääsee mukaan. Olen aiemminkin haaveillut kuumailmapallolennosta Turkin Kappadokiassa (Cappadocia). Se on jo paikkana varmasti sykähdyttävä, mutta ennen kaikkea haluaisin kokea sen, kun aamulla ilmaan nousee kymmeniä tai jopa sata kuumailmapalloa.

Kappadokia / Cappadocia     Kuva: pixabay.com     CC0 Public Domain

Onko sinulla kokemuksia kuumailmapallolennosta? Haluaisitteko nousta ilmaan pallon kyydissä vai pelottaako koko ajatus?

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram