Monen mielestä ainoa oikea tapa viettää juhannusta on maalla ja mielellään mökillä järven rannalla. Omastakin mielestäni se kuulostaa siltä kaikkein ideaaleimmalta tavalta. Siis hyvällä säällä. Olenkin tässä ehtinyt lueskella jo kaveriporukan juhannuksen vietosta Lauran blogista, mykistyä juhannusviikonloppuna otetuista kauniista kuvista Maaritin blogissa ja kaivata pohjoiseen Inkan juhannuskertomuksen aikana. Aivan erilaista juhannuksen viettoa sen sijaan voi käydä kurkkaamassa Jennan blogista.

Kun Tomi kuitenkin paahtoi kolmesta juhannusviikonlopun päivästä kahtena töitä, ei yhteinen mökkiviikonloppu ollut vaihtoehto. Säätiedotuksia katsellessani päätin minäkin jäädä sitten kotiin, vaikka mökille lähtökin olisi ollut mahdollista. Aattoiltana katselimme kotona taivaan yli vellovia pilvimassoja ja arvoimme lähteäkö Helsinkiin kokkoa katsomaan vaiko pysytellä turvallisesti sisätiloissa. Otimme riskin ja jälleen kerran se todellakin kannatti. Emme todellakaan osanneet odottaa miten upean luonto illasta loppujen lopuksi loihti.

Tämä ei ollut meille ensimmäinen juhannus Stadissa. Tänä vuonna kuitenkin tutustuin hieman tarkemmin millaista tarjontaa pääkaupunkimme juhannuksen juhlijoille tarjoaisi. Vaikka Helsinkiä kuulema markkinoidaankin ulkomaalaisille juhannuksen aikaan ghost townina, ei se ihan sitä taida enää olla. Ei ollut ainakaan Kaivopuistossa. Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto olisi ollut hypätä sightseeng veneen (vai laivan?) kyytiin. Ne tekevät juhannuksena kokkokierroksia, eikä hintaakaan ollut useamman tunnin risteilylle montaa kymppiä. Edellinen hieman vastaava risteily työporukan kanssa Kotkan saaristossa kummitteli kuitenkin edelleen mielessä ja muistin keski-iän keikkuneen sillä risteilyllä lähempänä 80-vuotta. Skippasimme tuon vaihtoehdon tietämättä totuutta sen tarkemmin.

Suuntasimme siis Kaivariin. Niin sanotusti maalla kun asumme, otimme auton alle ja kurvasimme Helsingin rantabulevardille Saabin kuljettamana. Moni muukin oli lähtenyt liikkeelle tunnetusti alkoholin huuruisen juhlan aikaan autolla ja Kaivarissa oli liikennettä ihan ruuhkaksi asti. Löysimme kuitenkin Ravintola Ursulan lähettyviltä parkkipaikan kaarallemme ja hyppäsimme nauttimaan raikkaasta meri-ilmasta. Melkein heti bongasimmekin juuri tuollaisen edellämainitun juhannusbotskin lipumassa merellä. Koivut ja kaikki kannella kyydissä.

Kaivopuiston juhannukseen tuntuu kuuluvan erottamattomana osana valkoposkihanhet. Tämä oli meille toinen juhannus Kaivarissa ja edelliselläkin kerralla mieleen jäivät nuo nurmikkoa niin kovasti sotkevat isohkot linnut. Nyt mukana menossa oli myös pieniä pumpulipyllyjä.

Etukäteisselvittelyistä huolimatta olimme tulleet paikalle hieman liian aikaisin. Muistin katsoneeni, että Kaivarissa kokko sytytetään yhdeksältä, mutta oikea aika olikin vasta puoli kymmeneltä.

Yhdeksän aikoihin paikalla oli jo ihan reippaasti muitakin roihun odottajia. Osa kerääntyi aallonmurtajalle, osa aivan kokon lähettyville.

Meillä oli karvainenkin vahvistus mukana juhannuksen vietossa, jota käytiin ahkerasti rapsuttelemassa. Luultiinpa tässä kuussa pyöreitä täyttänyttä jopa pennuksikin.

Puoli kymmenen aikaan kokko sitten tuikattiin tuleen ja porukkaa oli katsomassa tapahtumaa sekä rannalta että mereltä. Shortseista toppatakkiin pukeutunutta juhannuskansaa oli sen verran paljon, että ihan rantaan joutui lähes änkemään, jotta kokosta sai edes puolittaisen kuvan napattua. Veneiljiät pörräsivät merellä kokon edustalla.

Ja tultiinpa kokkoa katsomaan kanootillakin. Ei ollenkaan pöllömpi idea viettää juhannus meloen kokolta toiselle.

Kun kokko oli ikuistettu, suuntasimme autolla Hernesaareen kuvaamaan auringonlaskun kauniiksi värjäämiä pilviä. Tallinkin laiva lipui komeana ulapalle. Olen harjoitellut viime aikoina enenevässä määrin kuvaamista täysmanuaaliasetuksilla ja sen vuoksi onnistuinkin ryssimään suurilla ISO-asetuksillani kuvat ihan rakeisiksi. Tämä Yumin kuva jäi ainoaksi jotakuinkin onnistuneeksi versioksi. Ehkä siitäkin saa käsityksen juhannusillan värimaailmasta.

Auto mahdollisti sen, että pystyimme jahtaamaan auringonlaskua hieman enemmänkin. Täällä eteläisessä Suomessa, kun se mollukka kuitenkin laskee, vaikka yöttömän yön juhlaa vietetäänkin. Hietsussa sai hienosti ihasteltua oranssiksi värjäytynyttä horisonttia.

Matkalla takaisin Tuusulan maalaiskuntaan meidän oli vielä pakko tehdä pieni mutka matkaan. Tammiston kohdalla pellot oli vallannut usva ja vaikka Vantaanjokea ei kovin usein pääse kauniiksi kehumaan, nyt se todellakin oli sitä. 

Jatkoimme sumun keskellä vielä Haltialan kotieläinpihan luokse ja miten upea tuo kesäyö olikaan. Keskikesän taika oli todellakin aistittavissa.

Toivottavasti sinullakin oli onnistunut juhannus!