Aulangonjärvellä pitkospuilla

Viime viikonloppuna ruska tuntui olevan kauneimmillaan Etelä-Suomessa. Miten mahtavaa, että aikataulumme valloittavaa Kaukokaipuu -blogia kirjoittavan Nellan kanssa osuivat yksiin juuri tuon viikonlopun osalta ja tapasimme ihastuttavissa Hämeenlinnan Aulangonjärven maisemissa. Nella oli retkeillyt jo aiemmin tänä vuonna samoilla pitkospuilla ja hänen kirjoittaman postauksen ansiosta minäkin löysin itseni viettämästä mukavaa päivää Hämeenlinnassa.

 

Olen käynyt Aulangon kauniissa maisemissa viimeksi lapsena. Tuntuu aivan käsittämättömältä, etten ollut käynyt siellä aikuisiällä, sillä asumme vain tunnin ajomatkan päässä. Aiemmin kirjoittelin Oodin Suomen metsille, mutta suurimman osan ajasta tallaan koirien kanssa näitä meidän lähimaastojamme. Täytyy jatkossa yrittää suunnata useammin uusiin maisemiin, koska se todellakin piristää. Koiratkin olivat innoissaan vieraista tuoksuista. Viileästä syyssäästä huolimatta ne ampaisivat suoraan veteen rantaan tultuamme.

 

Aulangonjärven ympäri kulkevalla reitillä oli kaunista ja uskomattoman rauhallista. Olisi voinut kuvitella, että niin kauniina syyspäivänä siellä olisi ollut ruuhkaa, mutta vastaamme tuli vain pari satunnaista kulkijaa. Muuten saimme ihastella näkymiä aivan keskenämme.

 

Olin ottanut mukaan vain minijärkkärin ja pannukakkulinssin. Hartiat kiittivät, kun ei tarvinnut kuljettaa mukana raskasta kameraa ja putkea, mutta pariin otteeseen kyllä harmittelin zoomin puuttumista. Etenkin, kun näin nämä joutsenet kivillä lepäämässä.

 

Välillä jouduin pelastamaan bordercollien pulasta, kun reppana sukelsi järveen kohdasta, josta ei enää päässytkään takaisin rannalle. Aidalle ehti tulla jo pieni paniikki ennen kuin kävin kiskomassa sen ylös vedestä. Hetken päästä Yumikin oli jumissa samassa kohdassa…

 

Järven ympäri kulkee selkeä ja hyvin merkitty reitti, joka vaikuttaa olevan kauneuteensa suhteutettuna vajaalla käyttöasteella. Pääkaupunkiseudulla asuessa olen tottunut siihen, että viikonloppuna ulkoilualueet, kuten Luukki ja Nuuksio kuhisevat ihmisiä, mutta täällä samanlaista tungosta ei todellakaan ollut havaittavissa.

 

Kierros järven ympäri on 6-7 kilometriä pitkä. Matkalla voi pysähtyä syömään eväitä tai vaikka grillaamaan tulentekopaikalle.

 

Me emme grillailleet, vaan kipusimme Kärmeskalliolle ja istahdimme sinne juomaan kupit kuumaa ja syömään eväitä. Maisemat olivat kauniit ja meitä vastapäätä kohosi Aulangon näkötorni.

 

Jätimme torniin kiipeämisen tällä kertaa väliin. Jo puoli vuotta oikutellut polveni ei varsinaisesti arvostanut edes järven kiertämistä, joten jo pelkkä Nellan kertoma, nyt jo unohtunut, tornin rappusten lukumäärä, aiheutti pientä henkistä tuskaa. Kun polvi paranee kunnolla, on Aulangon näkötornin vuoro. Sen sijaan kävimme helpommin saavutettavassa Graniittilinnassa, jossa voi kesäisin ihailla kivimuurien lisäksi kesäteatterin näytöksiä.

 

Koko Aulangon alue kylpi kauniissa ruskan väreissä.

 

Täältä suunnalta tulee siis isot suositukset Aulangolle ulkoilualueena. Puistometsä ja tornin ympäristö (jonne eksyin, kun en osannut kuunnella ajo-ohjeita…) vaikuttivat olevan suosittua ulkoilualuetta, joten rauhaa kaipaavalle suosittelen järven kiertämistä.

Käy kurkkaamassa myös ihanan Kaukokaipuun Nellan kirjoittama postaus samasta päivästä. Minä ja koiratkin olemme päässeet pariin kuvaan. 🙂