Matkalla Perussa – seesteinen Urubamba

15.2. Sacred Valley, Peru

Meillä oli ns. vapaapäivä. Matkanjärjestäjä tarjosi tälle päivälle vapaaehtoista ohjelmaa eli siis lisämaksullista. Moray & suolakaivokset eivät kiinnostaneet meitä. Eivät etenkään niin paljoa, että olisimme maksaneet siellä vierailusta 65 $ per nassu. Aamu alkoi ihan mukavasti, kun parvekkeelle mennessä vastassa oli ihana ja raikas vuoristomaisema.

Hotellilla oli erinomainen aamupala. Masut täynnä pohdimme päivän agendaa. Californialaiset kyselivät meitä mukaan reilun tunnin ajomatkan päähän Pisaciin inkaraunioita katsomaan. Meitä ei kuitenkaan innostanut ajatus niin pitkästä automatkasta ja raunioita oli nähty jo eilen ja tultaisiin näkemään seuraavana päivänä. Niinpä päätimme suunnata vähän matkan päähän Urubamban kylään. Saimme californialaisilta kyydin kylän ohittavan tien varteen. He toivottivat meille onnea matkaan, koska kylän reunamilta Urubamba ei vaikuttanut kovin lupaavalta.

Kävellä köpöttelimme rauhallista pikkukujaa pitkin sinne suuntaan, jossa oletimme keskustan olevan. Olimme ajaneet sen läpi edellisenä päivänä. Tulimmekin muutaman sadan metrin jälkeen aukiolle ja huokaisin ihastuksesta. Aivan mielettömän idylli pikkukylän keskusta. Tomikaan ei voinut väittää vastaan. Perussa kaikilla kylillä ja kaupungeilla on omat aukionsa. Tämäkin oli sellainen hyvin tyypillinen aukio. Ympärillä kirkko ja vanhoja rakennuksia. Keskellä pieni puisto, jossa penkkejä, ehkä suihkulähde (joka ei yleensä toimi) ja patsas. Juuri sellainen tuokin oli.

 Kello ei ollut vielä kymmentäkään. Aurinko paistoi ja alkoi tuntua lämpimältä. Istuimme tyytyväisinä puiston penkille katselemaan paikallisten touhuja. Jäätelön myyjällä pyyhki hyvin. Monet kävivät hakemassa tötterön itselleen tai lapsilleen.

Oli hauska nähdä kuin paikalliset todellakin käyttävät paljon kantoliinoja. Ja ne todellakin ovat näitä värikkäitä. Kellään ei ole mitään tylsiä yksivärisiä. Kantoliinoja ei käytetä ainoastaan lasten kantamiseen, vaan niissä kuljetetaan kaikkea mahdollista. Kantoliinoja näkyy vain naisilla, ei heikommalla sukupuolella 😉

Kaikkein eniten meitä hauskuutti puistossa yksi pieni koira. Perulaiseen tapaan se oli vapaana. Se veteli yksinään hirveitä spurtteja pienen puiston päästä päähän. Muitakin koiria jolkotteli puiston läpi, mutta ne eivät olleet kiinnostuneita tämän yhden kirmailuista.

Yllättäen alkoi tulla kuuma! Olimme reilun 2 km korkeudessa ja säätiedotuksia katsoessa maksimilämpötilat näyttivät +15. Minulla oli päällä takki, huppari ja t-paita. Ensin lähti takki, sitten huppari ja enempää nyt ei voinutkaan vähentää. Auringossa asteita oli varmasti +25 ja farkut tuntuivat liioittelulta. Päätimme jättää kuuman puiston penkin ja lähteä tutustumaan Urubambaan.

Nurkan takana olikin ruokamarkkinat meneillään. Siellä oli jos jonkin näköistä vihannesta ja hedelmää kaupan.

Lihaosaston nähtyämme, ryhdyimme tosissamme pohtimaan missä sitä uskaltaisi syödä. Kylmäketju – siis mikä? Siellä oli lihat joka tiskillä ihan irrallaan pöydillä. 

Yleiskuvaa Urubambasta:

Kuten joka puolella Perussa, myös Urubambassa oli sekarotuisia koiria joka puolella ja kaikki jolkottelivat vapaana. Ne eivät välittäneet pätkääkää vieraista ihmisistä. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kävellessämme pääkatua takaisin päin, alkoi ylhäältä yhtäkkiä kuulua raivoisaa haukkumista. Rottweiler haukkui siellä kadulle kaikkia ohikulkijoita. Katsokaahan kuvan katolle:

 
Jäin vaihtamaan isompaa putkea kameraan ja kun tähtäsin tätä kaveria kameralla ylöspäin se ryhtyi tosissaan haukkumaan meitä.

 Vaikka emme kumpikaan pelkää koiria, oli tuollainen yläpuolelta tuleva
rottweilerin haukkuminen hieman uhkaavan tuntuista 😀 Se seurasi meitä
haukkuen parikymmentä metriä ja odotimme koko ajan koska sillä on
portaat alas kadulle! Ei onneksi ollut. Tarina ei kerro miksi se
päivysti katolla. Tuo on toistaiseksi ainoa Perussa näkemäni Rottweiler. Muutenkin rotukoiria on näkynyt todella vähän. Tässä alla olevassa kuvassa näkyy Urubamban toinen rotukoira, saksanpaimenkoira, joka kulki omistajiensa vierellä vapaana.

Ruoan jälkeen lähdimme vielä samoilemaan hotellin maaseutumaisemiin. Teen siitä kuitenkin erillisen päivityksen, koska en viitsi ahtaa yhteen päivitykseen niin hirveää määrää kuvia. Lisäksi näillä perulaisilla nettiyhteyksillä ja vanhalla miniläppärillä tämän bloggerin pyörittäminen on melko työlästä ja temppuilevaa. Hermo ehtii palaa moneen kertaan ja kuvat tuppaa menemään mihin sattuu. Seuraava päivitys tulossa kuitenkin hyvin pian!