Perun vuoriston iloista maalaiselämää

15.2.
Edellisessä postauksessa kirjoitin vierailustamme Urubamban kylässä. Palasimme hotellille syömään. Lähdimme sen jälkeen kävelemään hotellin viereistä hiekkatietä ylös vuorenrinnettä katsomaan lähemmin kuinka ihmiset asuivat Perun maaseudulla. Ohut vuoristoilma sai meidät puuskuttamaan hyvin nopeasti ja Tomi oli hieman epäileväinen sen suhteen olisiko tuolla mitään nähtävää. Ei mennyt kuitenkaan montaa minuuttia kuin kävelyretkemme jo palkittiin. Sivupolulta tuli paimen lampaiden kanssa. Mukana oli myös aasi kantojuhtana ja muutama koira, jotka eivät valitettavasti näy tässä kuvassa.

Paimen ja tiellä kulkeneet lapset hymyilivät meille iloisesti, kun kuvailimme heidän eläimiään. Paimen yritti kovasti puhuakin meille, mutta emmehän me mitään ymmärtäneet. Kävelimme eteenpäin ja näimme tällaisia vuorilta alas laskeutuvia vesikouruja.

Paikalliset käyttävät tätä vettä jokapäiväisiin askareihinsa. Julio oli kertonut meille jo aiemmin, että inkat olivat rakentaneet tällaisia ”vedenjohdatusjärjestelmiä” satoja vuosia sitten. Niillä taattiin veden saanti ja samalla estettiin veden virtaamista minne sattuu.

Melkein joka talon pihassa tai lähettyvillä oli koira tai useampi. Kahta koiraa lukuunottamatta ne eivät haukkuneet meitä, eivätkä halunneet tehdä tuttavuutta. Ne olivat varautuneita ja lähtivät karkuun, kun yritin houkutella niitä moikkaamaan. Tämä söpö kaveri tiiraili meitä omalta pihaltaan ja luikki talon taakse piiloon, kun aloin puhua sille.

Meitä vastaan kulki paikallisia ja kaikki hymyilivät meille ja tervehtivät meitä ”buenos tardes” eli hyvää iltaa. Mietin millä tavalla suomalaiset suhtautuisivat jossain maaseudun syrjäkylässä hiekkatiellä kameran kanssa vastaan käveleviin turisteihin. Olenko liian pessimisti, jos epäilen, etteivät turistit Suomessa saisi yhtä iloista kohtaamista vastaansa?  

 Yleisilme vuoriston maaseudulla oli oikein kaunis. Oli sadekausi, joten kaikki oli hyvin vehreää. Minulta on varmaan mennyt jotain ohitse, mutten jostain syystä ollut yhtään ajatellut, että Perussa olisi kaktuksia. Niitä kuitenkin oli. Paljon ja suuria.

Tässä yksi melko suuri piha.

Useilla pihoilla eleli suloisessa sekamelskassa kanoja, lampaita, sikoja lehmiä ja koiria. En voinut olla ajattelematta miten onnellisia eläimiä tuolla eleli verrattuna tehotuotantoeläimiin. Tuolla ei ollut suuria kanaloita tai sikaloita, vaan melkein jokaisella perheellä eläimiä omalla pihalla omiksi tarpeikseen. Ilmasto sallii eläinten pitämisen ulkona ympäri vuoden. Siitä en ole aivan varma kuinka hyvää aasille tekee olla kaulasta sidottuna. Näitä näki aika paljon.

 Kukaan ei tuntunut piittaavaan siitä missä kenenkin koira kulki, eivätkä koirat piitanneet kotieläimistä. Nehän olivat tottuneet muihin kotieläimiin pennusta asti, eivätkä siksi suhtautuneet niihin saaliseläiminä. Osittain tuon koirakulttuurin mahdollisti varmasti myös se millaisista koirista oli kyse. Tuolla näkyi pääasiassa ”peruskoiria”. Sellaisia lupsakoita sessejä, jotka mukautuvat helposti mihin tahansa. Pari pentua olivat sen verran rohkeita, että uskalsivat tulla moikkaamaan. Nämä olivat suloisia, mutta valitettavan laihoja. Muuten koirat olivat kyllä erittäin hyvin voivan oloisia, mitä nyt hieman likaisia. Paikalliset hymyilivät ja nauroivat, kun rapsuttelimme ja kuvasimme heidän koiriaan 😀

Keskeytimme parin koiran leikkimisen. Nekään eivät kuitenkaan jaksaneet kiinnittää meihin 10 sekuntia kauempaa huomiota, vaan jatkoivat painimistaan.

Auringonlasku värjäsi maiseman todella kauniiksi.

Emme halunneet jäädä pimeällä vaeltelemaan pitkin pikkuteitä, joten suuntasimme takaisin hotellille. Olin todella tyytyväinen tähän päivään. Olimme nähneet aitoa Perua sekä Urubambassa että tuolla aivan landella. Sellainen on minulle uudessa maassa paljon tärkeämpää kuin nähdä viisi eri inkatemppelin rauniota. Peru ja perulaiset vaikuttivat todella sympaattisilta. Olin aivan myyty.

Illalla meillä oli vielä ryhmämme kanssa tapaaminen, jossa käytiin läpi seuraavaa päivää. Meillä oli aikainen lähtö kohti Machu Picchua, mutta siitä sitten seuraavassa päivityksessä. Tässä vielä kuva hotellistamme, Casa Andina Private Collection Valle Sagrado: