Jersey Gardens – ostoshelvetti tai -taivas

Kauas on pitkä matka. Se tuli todistettua eilen taas kerran. Kirjoittelen tätä Miamista ja kello on täällä hieman yli kuusi aamulla. Olen ollut hereillä jo parisen tuntia. Eipä tullut nukuttua kuin muutama tunti.

Lensimme eilen ensin SAS:silla Osloon. Siellä meillä oli kolmen tunnin vaihtoaika, jonka jälkeen nousimme jenkkiyhtiö Unitedin koneeseen kohti New Jerseyta ja Newarkin kenttää. Mannerten välisillä lennoilla on yleensä aina jokaisella paikalla omat näytöt ja viihdekeskus, josta saa valita mitä leffoja katsoo tai mitä musiikkia kuuntelee. Unitedilla vain oli suuria ongelmia järjestelmän kanssa ja se pätki koko ajan. 20 minuutin välein järjestelmä buutattiin ja leffaa sai kelata jatkuvasti alusta siihen pisteeseen, johon oli jäänyt. Jossain vaiheessa tämän tuskastelun lomassa Tomi sitten keksi, että hän oli muuten unohtanut takkinsa Helsinki – Oslo lennon koneeseen! Matka alkoi siis erinomaisesti. Sinne meni uusi Fjälravenin takki ja taskussa 100 $ rahaa. Toivotaan, että onni suosisi ja takki vielä löytyisi. Tomi oli nyt kuitenkin takiton ja olimme matkalla Perun sateiseen vuoristoon.

Laskeuduimme tunnin etuajassa New Jerseyhin, joka sijaitsee siis aivan New Yorkin vieressä. Katselimme Manhattanin siluettia laskeutuessamme kentälle. Saapuessamme Jenkkeihin, olimme olleet matkalla noin 15 tuntia. Koneessa otettujen torkkujen jäljiltä olo oli kohtalaisen pirteä. Rajamuodollisuuksista selvisimme vajaassa tunnissa. Meidän kohdallemme sattui joko tavanomaista flegmaattisempi virkailija tai sitten hän totesi, että nuo ravaavat täällä sen verran usein, ettei tarvitse kysellä mitään. Meiltä ei nimittäin kysytty ainuttakaan kysymystä. Yleensä passintarkastuksessa on kuitenkin pieni kuulustelu siitä mikä on loman tarkoitus ja missä asutaan jne. Nyt ei mitään.

New Jerseyssä  meillä oli kuuden tai melkein seitsemän tunnin vaihtoaika ennen kuin koneemme lähtisi kohti Miamia. Meitä pitkä vaihtoaika ei haitannut, olimme nimittäin ehkä yhden maailman parhaan ostoskeskuksen vieressä. Jersey Gardens sijaitsee aivan Newarkin kentän lähistöllä. Olemme käyneet siellä pari kertaa aiemminkin New Yorkissa käydessämme. Ostoskeskuksessa on kahdessa kerroksessa 230 outlet myymälää. Siellä myydään merkkivaatteita mielettömin alennuksin. Muistan seonneeni käydessämme siellä ensimmäisen kerran ja ostaneeni aivan hillittömästi vaatteita. Bussimatka takaisin Manhattanille oli hankala niiden kaikkien kantamusten kanssa. Samaa tarinaa ovat muutkin tuttuni kertoneet. Edellisellä kerralla en muista ostaneeni sieltä enää kovinkaan paljoa. Nytkin oli pidettävä järki päässä, koska kaikki mitä ostettaisiin, pitäisi mahtua käsimatkatavaroihin. Enää nykyään en muutenkaan osta mitään vain sen takia, että jokin on halpaa, vaan sen vaatteen tai muun tavaran on oltava lisäksi sellainen, jonka ehdottomasti haluan. Ihan kiva ei riitä. Tällä mentaliteetilla ei tule shoppailtua pahemmin mitään turhaa.

Newarkin kentältä Jersey Gardensiin pääsee kätevästi. Siirryimme lentokentällä ilmaisella Air Trainilla yhden pysäkin verran P4-asemalle. Sieltä lähtee puolen tunnin välein shuttle kuljetus Jersey Gardensiin. Edestakainen bussikuljetus maksaa 9 $ per henkilö. Kymmenessä minuutissa olimme matkanneet lentokentältä ostostaivaaseen tai -helvettiin, riippuu katsontakannasta.

Aikaero painoi ja sisäinen kello näytti jotain ihan muuta kuin ostoskeskuksen seinällä oleva. Shoppailu on kuitenkin ihanaa, joten ei muuta kuin menoksi. Jersey Gardensiin oli tullut Century21. Sama tavaratalo löytyy myös Manhattanilta ja se myy paljon eri merkkejä outlet hinnoin. Sovitin seitsemää eri vaatekappaletta ja kassalle kävelin kolmen Calvin Kleinin paidan ja yhden Benchin paidan kanssa. Neljä laadukasta merkkipaitaa maksoi noin 70 dollaria, joten olin löytöihin erittäin tyytyväinen. Alkuperäisistä hintalapun hinnoista olisi tullut yhteensä noin 200 dollaria. Abercrombie&Fitchiltä löytyi myös 10 dollarilla kiva toppi. Guessilta, American Eaglelta tai Victoria’s Secretiltä en kelpuuttanut tällä kertaa mitään matkaan. Tomi yritti etsiä itselleen uutta takkia ja melkein ostikin yhden Puman takin, muttei se kuitenkaan istunut (minun mielestäni) ihan tarpeeksi hyvin.

Kolmen tunnin kaupoissa kiertelyn jälkeen Tomi oli edelleen takiton ja olimme molemmat aivan poikki. Raahauduimme shuttleen. Tälläkään kertaa siellä ei ollut meidän lisäksi kuin kaksi ihmistä. Lentokentällä menimme taas turvatarkastuksen läpi ja jo toistamiseen minut otettiin satunnaistarkastukseen. Edellisen kerran minut tutkittiin Oslossa. Nyt vedettiin kämmenistäkin joillain lapuilla pikanäytteet, mutta en ollut kosketellut epäilyttäviä aineita, joten pääsin jatkamaan matkaani.

Meillä oli vielä tunti aikaa ennen boardingia, joten menimme syömään lähimpään ravintolaan. Se oli diner nimeltään Ruby’s. Siinä ruokaa odotellessa tajusin miten kova nälkä olikaan. Emme olleet kotoa lähdön jälkeen syöneet kuin yhden pienen lentokoneaterian ja välipalaksi juustosämpylät. Olin niin väsynyt ja nälkäinen, että ehti tulla ihan huono olo ennen kuin ruoat tuli. Siinä samalla tilitin sitten Tomille, että jatkossa kaksi peräkkäistä lentoa on maksimi tai vaihtoehtoisesti kokonaismatka-aika pitää pysyä alle 20 tunnissa. Tomi rakastaa lentämistä ja ellen olisi estelemässä, lentäisimme joka paikkaan varmaan aina jollain viidellä vaihdolla.

New Jersey – Miami väli kesti vielä 2h 44 min ja meni kyllä ihan täysin nukkuessa. Kello 23 laskeuduttiin Miamiin ja kotoa olimme lähteneet tuolloin 26 tuntia aiemmin. Tuntui, että matkalaukkumme olivat tavoittamattoman kaukana, kun raahustimme pitkin MIA:n ankeita käytäviä. Kaikki jenkkikentät tuntuvat olevan yhtä ankeita (ja vanhoja). Oslon Gardermoenilla tuoksui raha ja puulattiat. Jenkeissä on kuitenkin aina jotain pientä uutta ja ihmeellistä. Tällä kertaa meitä hauskuutti puhelin, jolla sai soittaa ilmaiseksi suoraan motellille, että osaavat tulla hakemaan meidät. Tästä alla olevasta laitteesta vain naputeltiin kosketusnäytöltä oikea hotelli ja painettiin, että soita vastaanottoon.