Lima, suuri ja kaaottinen. Suurin osa Limasta on juuri sellaista hieman sekavaa, vähän sotkuista ja todella meluisaa kuin mitä Etelä-Amerikkalaiselta 8,5 miljoonan asukkaan suurkaupungilta voikin odottaa. Hotellimme sijaitsi Mirafloresissa ja se osa kaupungista on kuitenkin jotain aivan muuta. Mirafloresissa asuu keskiluokkaista tai ylempää keskiluokkaa olevaa väestöä. Se on rauhallinen, turvallinen ja kaunis kaupunginosa. Kävelimme hotelliltamme seitsemän korttelinväliä rantaan ja ihastuimme paikkaan täysillä. Olen aina uskonut pitäväni Perusta. En ollut kuitenkaan aivan varma pitäisinkö Limasta. Nyt olen. Lima oli hurmaava.

13.2.2014

Aamulla heräsin kukonlaulun aikaan tai oikeastaan jo ennen sitä. Sisäinen kello ei todellakaan ollut vielä Etelä-Amerikan ajassa. Herätyskellon soimiseen oli vielä pitkä aika. Ehdin surffailla aikani netissä ennen aamupalaa. Tomi veteli sikeitä ja murisi tyytymättömänä, kun herätin.

Neljän tähden hotellin aamupala oli neljän tähden arvoinen. Pekonilla se olisi saanut viisi tähteä. Ryhmämatkailu on erilaista. Masut pulleina kävelimme kymmenen metriä hotellin aulaan, josta meidät ohjattiin pikkubussiin. Siellä tutustuimme matkamme oppaaseen, muuhun ryhmään sekä vielä Liman paikallisoppaaseen. Meillä oli käynyt melkoinen tuuri. Yleensä nämä ryhmät ovat noin 12-15 henkeä, joskus jopa 20 hlöä, mutta meidän kohdallemme oli sattunut oppaan mukaan epätavallisen pieni ryhmä. Vain kaksi pariskuntaa meidän lisäksemme. Viettäisimme tällä kokoonpanolla seuraavat yhdeksän päivää. Kun varasimme matkan, meillä oli mahdollisuus valita kahdesta eri hintaluokasta. Toinen oli noin 140 euroa halvempi paketti, mutta hotellit eivät olleet aivan yhtä hyvällä sijainnilla ja olivat noin 3-4 tähden hotelleja. Me päätimme maksaa tuon noin 140 euroa lisää ja valita paremmat hotellit. Oletimme, että nämä kaksi ryhmää kuitenkin yhdistettäisiin, mutta näin ei ollutkaan. Näimme tämän toisen ryhmän myöhemmin päivän aikana ja heitä oli ehkä 20 henkeä ja he matkustivat isolla bussilla.

Kuten etukäteen olimme olettaneetkin, muut meidän ryhmäläiset olivat eläkeläisiä. Toinen pariskunta oli Kanadasta, heidän kanssaan tulimme edellisenä iltana  samaan aikaan lentokentältä. Toinen pariskunta oli Californiasta ja he olivat olleet Limassa jo pari päivää. Oppaamme oli reilu kolmekymppinen Julio (lausutaan Hulio), joka vaikutti oikein mukavalta ja puhui hyvää englantia. Tämän päiväinen oppaamme oli kuitenkin Liman paikallisopas, nuori nainen, joka hänkin puhui hyvää englantia. Tällä kokoonpanolla lähdimme uudenkarhealla pikkubussilla noin kolmen tunnin Liman kierrokselle. Kävimme ensin katsomassa jotain pyramidin tapaisia inkakauden rakennelmia, jotka sijaitsivat aivan asutuksen vieressä. Niistä ei saanut oikein hyvää kuvaa, mutta ne näkyvät tuossa taustalla, kun otin kuvan tästä rouvasta, joka yritti epätoivoisesti kiskoa vastaan hangoittelevaa englanninbulldoggiaan liikkeelle.

Pyramidihässäköiden jälkeen suuntasimme kohti vanhaa keskustaa. Olemme tottuneet matkustamaan joka paikassa itsenäisesti. Oli oikeastaan hauskaa, kun nyt mukana oli opas, joka kertoili bussimatkan aikana kaikkea mielenkiintoista. Perussa keskipalkka on noin 400-500 US dollaria. Tämän saa esim. julkisen koulun opettajat ja poliisit. Minimipalkka on 300 US $. Limassa ei sada käytännössä koskaan ja silloinkin, jos sataa, sade on vain pientä tihkua. Vuotuinen sademäärä on noin sentin. Käytännössä kaikki vesi tuodaan vähän matkan päässä sijaitsevalta Andien vuoristoalueelta, jossa sataa paljon. Tämä on kuitenkin kallista ja  kolmihenkisen perheen vesimaksu on kuukaudessa noin 30 $ ja sähkölasku toiset 30 $. Eihän tämä sinänsä paljolta kuulosta, mutta jos sen suhteuttaa keskipalkkaan, se onkin jo aika paljon. Köyhemmillä alueilla Limassa ihmiset elävätkin ilman sähköä ja vettä, koska heillä ei yksinkertaisesti ole varaa kumpaankaan. Varakkaampien alueilla omaisuus oli hyvin suojattu. Rikollisuutta on paljon. Todella monissa taloissa oli tällaiset ”etupihat”:

Limassa on todella suuret erot eri alueiden välillä. Tulo- ja varallisuuserot ovat huimat. Ajoimme matkalla keskustaan rikkaiden alueen läpi ja talot olivat hulppeita. Oppaamme kertoi, että talo siltä alueelta maksaa vähintään 500 000 dollaria. Californialaiset olivat heti innoissaan huomauttamassa, että sehän on halpaa. No on Yhdysvalloissa keskipalkkakin vähän enemmän kuin 400-500 dollaria, joten hinnat eivät ole aivan suhteessa toisiinsa.

Ajoimme bussilla keskustaan ja hyppäsimme kyydistä ”Plaza Mayorin” eli pormestarin aukion kohdalla. Siellä meidät ympäröi joka puolella vanhat rakennukset. Vanhimmat olivat 1600-luvulta.

Aukiolla tepustelun jälkeen kävelimme lyhyen matkaa San Franciscon luostariin. Tämä osa retkestä on jotain sellaista, jota emme olisi koskaan tehneet omatoimimatkalla. Emme ole oikeastaan yhtään kiinnostuneita kirkoista tai museoista. Tässä yhdistyi hieman molempia. Kuvaaminen oli  kiellettyä, joten voin vain kuvailla paikkaa. Kyseessä oli katolinen kirkko ja luostari, joka oli rakennettu 1600-1700-luvuilla suurella rahalla. Seinät oli päällystetty Sevillasta (Espanjasta) tuoduilla laatoilla.  Kävelimme toinen toistaan hienompiin huoneisiin. Suhtautumiseni tälläisiin iänkaikkisen vanhoihin, kalliilla rakennettuihin kirkkoihin on hieman negatiivinen. Tuli sama fiilis kuin Vatikaanissa. Nuo rahat olisi voitu käyttää myös kansan hyvinvointiin. 

San Franciscossa vierailun mielenkiintoinen osio oli luostarin ja kirkon alapuolella. Kävimme katakombeissa. Vuosisatoja sitten Limassa ei ollut lainkaan hautausmaita, vaan ihmiset haudattiin kirkkojen alle rakennettuihin hautoihin. Arkkuja ei käytetty, vaan ihmiset vain kääräistiin kankaaseen ja päälle laitettiin hajujen ehkäisemiseksi limeä. Tällä tavoin ihmisiä haudattiin päällekkäin suuret määrät. San Franciscon katakombeissa arvellaan olevan haudattuna noin 25000 ihmistä. Kuvaaminen oli tuolla kielletty, mutta kapinallinen Tomi otti salaa pari kuvaa.

Oli miellyttävää nousta takaisin maanpinnalle ja ulos kirkkaaseen päivän valoon. Aurinkokin paistoi. Limassa se ei kuulema ole lainkaan itsestäänselvää. Sen lisäksi, että Lima on maailman toiseksi kuivin pääkaupunki Kairon jälkeen, erikoisuutena on myös pilvisyys. Kesäkuukausina (eli Suomen talven aikaan) Limassa alkaa usein utuisen aamun jälkeen paistaa aurinko, mutta auringonpaistetta on vain noin neljä kuukautta vuodessa. Kahdeksan kuukautta vuodesta on täysin pilvistä, eikä aurinkoa näy lainkaan.

Ajelimme bussilla takaisin kohti Mirafloresin aluetta. Ohitimme Chinatownin ja paljon muita alueita. Mirafloresissa ajoimme bussilla rakastavaisten puistoon rannalle. Sitten suuntasimmekin jo takaisin hotelliamme kohden. Opas osoitti matkalla Larcomar -nimistä aluetta rannalla, jossa oli ravintoloita ja ostoskeskus. Sinne olisi hotelliltamme seitsemän korttelin matka ja päätimme kävellä sinne myöhemmin iltapäivällä. Ryhmämatkailun hyvä puoli tuntui olevan se, että olimme päässeet aikaisin aamulla liikkeelle ja puoleen päivään mennessä olimme nähneet jo vaikka mitä. Vastustimme houkutusta mennä hetkeksi huoneeseemme lepäämään ja lähdimme sen sijaan heti Mirafloresin kaduille käppäilemään.

Limassa on paljon taskuvarkaita, mutta Miraflores on kuulema hyvin turvallinen. Siltä meistäkin tuntui. Siellä sai liikkua kaikessa rauhassa. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, muttei liikaa. Kadut olivat hyvässä kunnossa ja siistit. Suurimman turvallisuusriskin näytti muodostavan liikenne. Oppaamme olikin jo aamulla kertonut, ettei autoilijoilla ole Perussa velvollisuutta väistää jalankulkijoita edes suojatiellä. Sen kyllä huomasi. Isoimpien teiden yli menevillä suojateillä oli kyllä liikennevalot, mutta oli hyvä odottaa muutama sekunti vielä sen jälkeen, kun valo oli vaihtunut vihreäksi. Useita autoja nimittäin ajoi punaisia päin ja veteli surutta suojatien yli, jossa paloi jalankulkijoille vihreä valo.

Shoppailumahdollisuudet olivat hyvät. Edullisimmat kaupat sijaitsevat kuulema keskustassa. Mirafloresissa olikin paljon merkkiliikkeitä ja Stockmannin tyylisiä tavarataloja. Hinnat oli melko Suomen tasoa vastaavat. Joitain edullisempiakin kauppoja löytyi. Ostin yhdestä tavaratalosta Perussa tehdyt farkut. Ne maksoivat 40% alennuksen jälkeen noin 25 euroa.
 

Kävelimme puiston läpi kohti rantaa. Jo puistossa oleili useampi kissa. Sivukujalla olikin sitten useita kissoja ja näimme myös banderollin, jossa kerrottiin kissojen hylkäämisen olevan laitonta. Kisut olivat laihoja, rohkeita ja ystävällisiä.

Mirafloresin ranta-alue on todella kiva. Oli lämmin ja mereltä tuuli mukavasti. 

Larcomarin ostoskeskus oli kieltämättä upealla paikalla. 

 Ihastelimme aikamme näkymää ja päätimme sitten mennä syömään tämän kuvan alareunassa näkyvään ravintolaan. 

Tai päätimme ainakin käydä tarkistamassa hintatason. Annokset olivat onneksi noin 10 euron luokkaa, joka ei kuulostanut lainkaan pahalta ottaen huomioon, että ravintola vaikutti tasokkaalta ja näköalat olivat mitä parhaimmat. Saimmekin vatsamme täyteen. Kiertelimme ruoan jälkeen hieman kauppoja ja sitten pitikin jo lähteä takaisin hotellille. Meillä oli kuudelta ensimmäinen palaveri oppaan ja muun ryhmän kanssa. Tuon palaverin jälkeen lähdimme vielä hetkeksi takaisin kaupungille käydäksemme ruokakaupassa ostamassa juotavaa ja pientä iltapalaa. Miraflores oli mukavan turvallinen paikka liikkua myös illalla pimeällä. Menimme aikaisin nukkumaan. Seuraavana päivänä oli aikaisin aamulla lähtö lentokentälle ja Andien vuoristoon! Sitä vartenhan tänne oli tultu. Siitä sitten seuraavassa päivityksessä.