Aida toivoo joululahjaksi koirien otsalampun

Päästin
eilen tapani mukaan koirat vapaaksi normaalin lenkkireittimme
alkupäässä. Koirat lähtivät vauhdilla juoksemaan. Samantien kuului
_kova_ kolaus ja sitten koira kiljuikin tuskissaan. Säikähdin aivan
tolkuttomasti ja kun sain otsalampun valokeilan suunnattua äänen
suuntaan, näin Aidan, joka käveli hoiperrellen ja sen otsasta tuli
verta. Lenkki loppui siihen ennen kuin ehti alkaakaan. Aida oli törmännyt tiepuomiin.

Olin sen verran paniikissa, etten onnistunut edes näppäilemään numerotiedustelun numeroa, josta olisin kysynyt eläinsairaala Aistin puhelinnumeron. Heillä on Vantaalla eläinlääkäripäivystys iltaisin ja öisin.Yritin näppäillä nolla-sata-sata ja päädyin Nordean puhelinpalveluun! Sitten muistin, että olen tallentanut joskus puhelimeen eläinlääkäreiden puhelinnumeroita ja voi mikä helpotus olikaan, kun E:n kohdalta löytyi eläinlääkäri Aisti. Pelkäsin, että Aidalla on kallo halki tai vähintäänkin aivovaurio.

Aistissa ei ollut onneksi ruuhkaa. Kello oli seitsemän illalla ja sain päivystysajan kahdeksaksi. Aida vaikutti rauhallisemmalta kuin minä. Aikaa oli sen verran, että käytiin kotona pyörähtämässä. Tomikin lähti mukaan eläinlääkäriin. Lähinnä minua rauhoittelemaan.

Aikataulu lääkärissä piti ja Aida pääsi tutkittavaksi. Haava oli melko syvä, mutta koira oli onneksi ihan hyvissä voimin,
joten ei tarvinnut pelätä murtumaa. Aida sai nukutuslääkkeen, jotta haava saataisiin ommeltua. Ongelmaksi vain muodostui, ettei Aida suostunut nukahtamaan. Kymmenen minuutin jälkeenkin se käveli omin pikku tassuin lääkärin mukana ommeltavaksi, jossa sille laitettiin sitten tippa suoneen. Eläinlääkäri lupasi, että takaisin tulee kyllä nukkuva koira. No ei tullut! Aida oli taas ihan hereillä ja eläinlääkäri ihmetteli, että se on ihan uskomaton. Mukaan saatiin antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Lompakko köyhtyi tilapäisesti 290 €, mutta onneksi vakuutuksesta tulee osa takaisin ja pääasia on, että Aidalle ei käynyt pahemmin.

Kannattaa
muistaa koiria vapaaksi päästäessä (jolloin ainakin meidän energiapommit lähtevät täysiä juoksemaan) vähän miettiä onko edessä jotain mihin koira voi loukata
itsensä pimeällä. Meidän koiratkin olivat juosseet tuosta samasta
kohdasta lujaa vähintään kymmeniä ellei satoja kertoja ja nyt sitten
sattui tämä. Koira näkee kyllä hämärässä ihmistä paremmin, muttei kuitenkaan yhtä hyvin kuin valosalla. 

Kukahan kehittelisi koirille otsalampun? 🙂