Yellowstonen kansallispuisto – USA – Kanada roadtrip Osa 3
USA – Kanada Roadtrip osa 1
USA – Kanada Roadtrip osa 2
15.9. Matkan kolmantena päivänä heräsimme aikaisin aamulla. Oli vielä pimeää, kun poistuimme hieman rähjäisestä, mutta silti hyvin palvelleesta motellista ja lähdimme ajamaan kohti maailman ensimmäistä kansallispuistoa. Bozemanista ajoi noin tunnin Yellowstonen pohjoisportille. Puistoon maksaa sisälle 25 $ per auto ja sillä summalla saa ajella sisälle ja ulos puistosta seitsemän vuorokauden ajan niin usein kuin haluaa. Emme ehtineet ajaa Yellowstonen sisäpuolella kuin muutaman kilometrin, kun huomasimme ensin tien sivuun pysähtyneet kolme autoa ja niiden vieressä olevat ihmiset kameroiden kanssa. Heti sen jälkeen katse kiinnittyi siihen suuntaan, jonne heidän kameransa osoittivat. Tämä kyseinen kanadanhirvi hengaili ja kuopi vettä parinkymmenen metrin päässä:
Mammoth Hot Springs
Saavuimme ensimmäisenä Mammoth Hot Springsiin. Olin toki vaikuttunut, mutta ennen kaikkea lähinnä innokas pääsemään eteenpäin, jotta olisi mahdollisuus nähdä eläimiä. Mammoth Hot Springs on yksi Yellowstonen tunnetuimmista nähtävyyksistä. Se muodostuu lukuisista kuumista lähteistä, jotka syövyttävät kalkkikiveä.
Norris Geysir Basin
korkeana kohoavia höyrypilviä siellä sun täällä. Saavuimme Norris Geysir Basiniin, tuskastelimme autopaljoutta parkkipaikalla ja opastaulun kertomaa ”pitkää” kävelymatkaa. Se oli muistaakseni 2,5 km, koirien kanssa tuo olisi lyhyt lenkki, mutten ole koskaan ollut innokas lenkkeilemään ilman koiria :). Tuskastelu vaihtui kuitenkin melkoiseen äimistykseen, kun katselimme Norrisin alueella pienen kukkulan laelta Porcelan Basinia:
ensimmäinen kansallispuisto ja miksi miljoonat ihmiset matkustavat sinne joka vuosi, vaikka paikka on keskellä ei mitään.
Yellowstonessa on satoja vesiputouksia. Muutaman pienemmän olimme jo ohittaneet ja nyt tulimme ensimmäisen hieman suuremman kohdalle. Tämä oli nimeltään Gibbon Falls.
Yellowstonessa kulkee isommat päätiet, joita pitkin suurin osa vierailijoista ajelee. Isotkaan tiet eivät kuitenkaan ole mitään suuria, vaan maksiminopeus on n. 60 km/h. Välillä poikkesimme päätieltä pienemmille teille.

Yellowstonessa todellakin tuntui siltä, ettei koskaan tiedä mitä kulman takaa tulee vastaan.
Se ei välittänyt pätkääkään, vaikka tien sivuun kerääntyi nopeasti kymmenisen innokasta kuvaajaa, vaan päätti ryhtyä saalistamaankin ja vielä saikin saalista!
Grand Prismatic Spring
Yellowstonen tunnetuin geysir – Old Faithful
Tuon jälkeen suuntasimmekin sitten kohti päivän viimeistä etappia eli Old Faithfulia katsomaan. Se on Yellowstonen tunnetuin geysir. Nimi viittaa säännölliseen purkautumiseen, muttei se kuulema enää ole aivan yhtä uskollinen kuin se on ennen ollut. Purkausten väli on nykyään noin tunnista puoleentoista tuntiin. Olimme paikalla melko myöhään iltapäivällä ja lämpötila oli laskenut päivän reilusta kahdestakymmenestä asteesta reippaasti alle parinkymmenen. Värjöttelimme noin puolisen tuntia kymmenien muiden turistien kanssa Old Faithfulin ympärille rakennetuilla penkeillä ja odottelimme koska kymmenet tuhannet litrat kuumaa vettä pärskähtäisivät kymmenien metrien korkeuteen. Sitten se tapahtui.
Ilta alkoi jo hämärtää, kun yhtäkkiä liikenne tökkäsi ihan perusteellisesti. Tiellä oli todella paha ruuhka. Matelimme hiljakseen eteenpäin ja pian näimmekin tien sivussa mikä tai ennemminkin mitkä olivat ruuhkauttaneet liikenteen. Nämä kaverit:
Kanadan hirvet voivat näyttää todella suloisilta:
Tai sitten ne voivat näyttää tältä:
Myös tien toisella puolella oli pieni lauma laiduntamassa:
West-Yellowstone on pieni kaupunki, joka elää pääsääntöisesti turisteista eli siellä on paljon hotelleja, motelleja, ravintoloita ja kauppoja. Olimme aivan poikki, kun pääsimme Stage Coach Inniin. Kävimme nopeasti haukkaamassa pikaruokaa ja sitten sänky kutsuikin. Tarkoituksenamme oli nimittäin herätä reilusti ennen auringonnousua, jotta ehtisimme sen aikaan jo Lamar Valleyhin, jossa susien nähdään usein metsästävän.
Siitä sitten seuraavassa roadtrip päivityksessä lisää. Tässäkin oli jo ehkä vähän liikaa kuvia ja niitä on luvassa paljon lisää.
Blogia voit seurata:
Andie Heimaz
Sattumalta törmäsin blogiisi. Aivan uskomattoman upeita kuvia!!
Elina
Kiitos 🙂 On helppo ottaa hyviä kuvia, kun on tuollaiset maisemat ja eläimet kuvattavana.
Jyri Leijala
Huikeita kuvia täällä 🙂 Taidan jakaa tämän blogin tuonne naamakirjaan jos se on ok 🙂
Elina / Narulelu maailmalla
Kiitti! Blogin jakaminen on ehdottoman ok 🙂
Anonyymi
Saako udella, minkälaisella kalustolla kuvaatte reissussa? Kamerakaluston valinta on minulla yksi vaikeimmista päätöksistä reissuihin lähdettäessä, joten siihen olisi kiva saada vinkkejä 🙂 Etenkin kansallispuistoissa (kuten nyt vaikka Yellowstone) tulee eteen niin monenlaisia tilanteita, että kalustokin saa olla aika monipuolista. Kaipailisin siis vinkkejä siihen, minkälaisilla putkilla esim. USA:n kansallispuistoihin kannattaisi lähteä. Erityisesti kiinnostaa, minkälaisilla polttoväleillä puistoissa tulee kuvattua ja onko esim. joitain tilanteita, joissa valovoimaa tarvittaisiin paljon tai vastaavasti sillä ei olisi niin merkitystä. Tästä olisi tosi mielenkiintoista saada vaikka ihan kokonaan oma postauksensa!
Elina / Vaihda vapaalle
Saa toki! 🙂 Tämän postauksen (eläin)kuvat on otettu Canon 60D:llä + Canonin 100-400 mm linssillä. Maisemakuvat taas on otettu Olympuksen PEN:illä. Olen tehnytkin postauksen aiheesta, tosin enemmän safareja ajatellen, mutta kansallispuistot ja eläinkuvaus siellä on aika sama asia. Eli täältä löytyy aiheesta juttua:
http://www.vaihdavapaalle.fi/2016/01/iltasafari-ja-asiaa-luontovalokuvaukses.html
Anonyymi
Kiitos vastauksesta! En tuota postausta ollut huomannutkaan. Onko teillä kansallispuistoissa ollut putki enemmän 100 vai 400 päässä? (Nimimerkillä uutta putkea hankkimassa, mutta putki vielä päättämättä)
Elina / Vaihda vapaalle
Eipä kestä! 🙂 Eläimiä kuvatessa se kyllä on melkein aina siellä 400mm tietämillä. Maisemia taas ei voi ottaa oikein edes tuolla 100mm päällä.