Dolomiitit kesällä – Lagazuoin huipulla
Olimme ennen Dolomiiteille lähtemistä päättäneet mennä hissillä ylös Secedalle, josta olimme kuulleet paljon hyvää ja nähneet lukuisia upeita kuvia. Ajatuksena oli käydä ainakin 1-2 muulla vuoren huipulla tämän lisäksi. Loput tuntuivat vain puuroutuvan yhdeksi kokonaisuudeksi ja toisaalta kuulimme, että Dolomiiteilla on joka puolella niin käsittämättömän upeat maisemat, että on melkein sama minne menee. Ei se nyt varmasti ihan näin yksioikoista ole, mutta kun valinnanvaraa on valtavan paljon, emme saaneet kiinni mistään yksittäisestä must see –huipusta. Yksi matkapäivä meni valitettavasti sen verran huonon sään merkeissä, ettei silloin olisi ollut mitään mieltä lähteä ylös vuorille huonon näkyvyyden vuoksi. Onneksi seuraavana päivänä sää oli aamupäivällä jälleen kirkas ja lähdimme ajelemaan eteenpäin ajatuksena pysähtyä siellä missä hyvältä näyttää. Pysähtyä pitikin matkan varrella monta kertaa, koska maisemat olivat melkein joka puolella yksinkertaisesti upeita.
Maisemat Cortina D’Ambressoon päin.
Ajelimme Cortina D’Ampezzosta Passo Pordoin kautta Val di Funesiin, kun yhtäkkiä edessä näkyi korkea vuori, jonne meni todella pystysuoran näköisesti nouseva hissi. Päätimme, että sinne olisi päästävä. Olimme Passo di Falzaregossa ja lähempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli Lagazuoin vuorelle kohoava kaapelihissi. Siitä olinkin etukäteen kuullut kehuja, joten saimme siitä vielä lisävahvistusta päätökselle. Auton sai kätevästi parkkiin ihan hissin viereen, eikä pysäköinti edes maksanut mitään toisin kuin Secedalla. Iloksemme hissiin ei myöskään ollut jonoa kesäkuisena päivänä, vaan pääsimme heti seuraavan kyytiin. Heinä-elokuussa voi joutua jonottamaan. Ylös huipulle mentiin yhdellä suurella hissillä ja matkalta oli komeat maisemat alas laaksoon. Se on jännä, että vaikka maisemia saa ihastella koko matkan ylös, avautuvat maisemat silti huipulta vielä jotenkin aivan eri tavalla.
Mt Lagazuoin upeat maisemat Dolomiittien vuoristoon
Kävelimme huipulla olevalle, 2753 metrin korkeudessa sijaitsevalle Rifugiolle. Se tarkoittaa majataloa ja sen yhteydessä on yleensä ravintola-kahvila, jossa päivävieraat voi nauttia ruokaa ja virvokkeita. Me emme jääneet istuskelemaan suurelle, aurinkoiselle terassille, vaan halusimme kävellä katselemaan maisemia useasta eri suunnasta. Rifugiolta seuraamme liittyi ilmeisesti paikallinen asukas, joka tassutteli meidän edellämme rinteen reunalle lumeen kieriskelemään. Tuo kevyen berninpaimenkoiran tai suuren australianpaimenkoiran näköinen otus meni sen verran reunalle, että tasamaan kasvatteja vähän hirvitti, mutta eiköhän se tiennyt kokemuksesta mitä tekee.
Alhaalla laaksossa oli ollut lähes helle ja ylhäälläkin oli lämpöistä niin kauan kuin aurinko paistoi. Ehdimme hetken ihastella maisemia ja kuvata vieressä kohoavia huippuja kirkkaassa paisteessa, mutta pilvet lähestyivät ylhäällä todella nopeasti. Ei mennyt kovinkaan kauaa siitä, kun pilvet alkoivat vyöryä kohti, että ne peittivät maiseman alleen ja aurinkokin jäi paksujen pilvien taakse. Siinä vaiheessa piti kiskoa takkia ylle ja lämpötila tipahti reippaasti. Kävelimme pilvisessä säässä takaisin hissin luokse. Onneksi hetken odottelun jälkeen nopeasti liikkuneet pilvet jatkoivat matkaansa ja tuli taas kirkkaampaa.
Ylhäällä olisi toki ollut mahdollisuudet myös haikata, osittain melko lumisissa olosuhteissa, mutta me emme lähteneet mihinkään pidemmälle. Palasimme reilun tunnin jälkeen takaisin alas laaksoon. Kello oli puolen päivän tienoilla ja parkkipaikka oli jo melkein täynnä, kun se oli vasta puolillaan meidän sinne saavuttuamme. Kävimme laaksossa sijaitsevan ravintolan myymälässä ja jatkoimme sitten maisemia. Passo Falzaregon maisemat ovat hienot ja reitti on näkemisen arvoinen, vaikka ei menisikään hissillä ylös vuorelle. Vastaan tuli alamäkeen lasketellessamme paljon pyöräilijöitä, joilla oli pakko olla rautainen kunto, koska nousua oli melkoisesti.
Hissi Lagazuoille on avoinna 8. kesäkuuta – 12. lokakuuta välisenä aikana ja se maksaa menopaluuna 16 euroa (elokuussa 17 euroa). Matkan ylös tai alas voi toki taittaa myös jalan, jos kunto kestää. Lisätietoja Lagazuioin omilta sivuilta.
Lue myös muut postaukset Dolomiiteilta.
Pysy matkassa mukana:
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
On kyllä upeita maisemia. Usein unohtaa miten upeisiin maisemiin on mahdollista päästä Euroopassakin eikä ole välttämätöntä matkustaa maailman toiselle puolelle. Miten paljon olisi muuten hyvä varata aikaa Dolomiiteille, jos sinne matkustaisi?