Seceda Dolomiiteilla – hissillä vuoren huipulle

Heräsimme toisen matkanpäivän aamuna kirkon kellojen kilkatukseen. Pohdimme millaista olisi asua paikassa, jossa pitkään nukkuminen, tai tarvittaessa päivällä nukkuminen, olisi pelkkä haave, kun voimakkaat kellot kumisevat säännöllisesti lähes ympäri vuorokauden. Kirkon torni näytti parvekkeelta hienolta ja edellisenä päivänä olimme paikkaan jo ihastuneet, mutta pidemmäksi aikaa emme olisi halunneet sen lähettyville jäädä majoittumaan. Meillä oli molemmilla takana univelkainen viikko ja ensimmäisenä lomapäivänä olisimme mielellämme nukkuneet hieman pidempään. Kokosimme tavaramme kasaan ja hyppäsimme autoon yhdeksän aikoihin.

Puolen päivän aikaan olimme jo Dolomiiteilla, vaikka olimme käyneet välissä aamupalalla. Matka Itävallan Innsbruckista Dolomiiteille on lyhyt ja kulkee nopeaa moottoritietä. Me valitsimme ensimmäiseksi stopiksemme Dolomiiteilla Ortisein kylän ja siellä kohteeksi Secedan huipun. Olimme nähneet siitä paljon kuvia etukäteen ja se tuntui helpolta aloitukselta Dolomiittien valloituksellemme. Auton sai maksua vastaan pysäköityä hissin luona olevaan parkkihalliin ja sen jälkeen olimme valmiita yläilmoihin hinattavaksi. Hissilipun korkea hinta pääsi vähän yllättämään. Hissi ylös huipulle ja takaisin maksoi 32 euroa per nenä. Etukäteen olin lukenut, että maksu olisi ollut parinkympin luokkaa, mutta kyllä italialaisetkin hintoja osaavat nostaa.

Hissillä Secedan huipulle 2500 metriin

Kesäkuussa ei vielä ollut ruuhkaa havaittavissa. Pääsimme astelemaan jonottamatta sekä lippuluukulle, että omaan yksityiseen hissivaunuun, jolla pääsi puoleen väliin. Sen jälkeen vaihdettiin reilusti suurempaan vaunuun, jonne pakkautuikin jo reippaasti enemmän porukkaa, osa pyörineen, osa vaellussauvoineen ja oli mukana yksi koirakin. Sitten oli me farkkujalkaiset turistit, joista allekirjoittanut oli sen verran jalkavaivainen, ettei mistään vaelluksista voinut edes haaveilla. Siksi hissi korkealle ja toive välittömistä upeista maisemista katselutasanteelta, oli edellytys vastineesta rahoille.

Hyvin nopeasti ylhäällä tuli todettua, että vastinetta rahoille sai kyllä. Maisemat oli todella päräyttävät, vaikka tuuli  vähän vihmoikin ja ylhäällä näkyi vielä paikoitellen lunta. Ihan pelkästään ensimmäiselle katselutasanteelle Secedalla ei silti kannata jäädä. Sen totesimme heti alkuun ja samaan hengen vetoon, että olisi siis sittenkin pitänyt vetää jalkaan kunnon lenkkarit, vaikkei haikkaus ollutkaan suunnitelmissa. Päästäkseen parhaille pelipaikoille Secedalla, kannattaa kävellä vajaan kilometrin mittainen matka, joka on melko pitkälti loivaa ylämäkeä ja kivikkoista polkua. Kyllä siellä tennareilla pärjäsi kuivalla kelilla ihan kivasti. Loiva nousu sen sijaan sai suomalaisen tasamaan kasvatin puuskuttamaan 2500 metrin korkeudessa uskomattoman pahasti. Ei sitä korkean ilmanalan vaikutusta oikein osaa ennakoida ennen kuin käy kokeilemassa.

Pieni, tai oikeastaan vähän suurempikin hengästyminen palkittiin maisemien puolesta kuitenkin erittäin kiitettävästi, kun eteemme aukeni Secedan tunnetuin maisema.

Vuorilla sää vaihtuu minuuteissa

Jäimme istuskelemaan ja ihastelemaan maisemaa. Otimme kuvia ja Tomi nosti dronen ilmaan. Kun olimme nousseet ylös, oli ollut kirkasta ja aurinkoista. Ylhäällä vuorilla sää saattaa kuitenkin muuttua nopeastikin. Siinä missä olimme hetkeä aiemmin olleet pienen nousun tuoman lämmön turvin auringossa teepaitasillamme, vedimme sään pilvistyessä hupparin lisäksi takkiakin päälle. Meillä oli muutenkin aika paljon vaatetta mukana verrattuna moniin shortseissa ja hihattomassa vaeltaviin kanssaturisteihin verrattuna. Sää Dolomiiteilla on keskikesällä ilmeisesti yleisimmin hyvin lämmin, mutta kuten niin usein, niin nytkin meille osui kenties jopa vähän poikkeuksellisen viileä keli.

Oli kuitenkin hienoa nähdä Seceda sekä lähes kirkkaassa paisteessa että seurata pilvien vuoren huippujen ympärille hivuttautumista. Pian huiput jo peittyivätkin pilviverhoon ja olimme todella tyytyväisiä siihen, ettemme olleet tulleet paikalle tuntia myöhemmin. Kävelimme laskettelurinnettä pitkin takaisin kohti hissiä ja mielessä oli jo italialainen lounas.

Alhaalla jätimme auton vielä hissien luona sijaitsevaan parkkihalliin ja kävelimme lyhyen matkan google mapsista bongaamaamme ravintolaan. Oli jo iltapäivä ja ravintolassa oli menossa keittiö kiinni. Saimme kuitenkin vielä luvan tilata, mutta tarjoilija hoputti olemaan nopeita. Italiassa kannattaa huomioida, että moni ravintola on lounaan jälkeen suljettuna ennen illallisaikaa. Me taas tykkäämme syödä päivän ainoan lämpimän aterian lomalla yleensä juuri iltapäivällä joskus kahden ja neljän välillä. Suosituimmissa turistipaikoissa ruokaa saa onneksi koko päivän ajan.

Kalleudestaan huolimatta suosittelemme ehdottomasti Secedaa kaikille Dolomiiteille matkaaville. Jos patikointi kiinnostaa, niin Secedan ympäristössä on loistavat mahdollisuudet siihen ja polkuja riittää varmasti jokaiseen makuun ja tasoon.

Lähtisitkö sinä Dolomiiteille vaeltamaan vai nauttisitko ennemmin hissien helppoudesta?

 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram