Safarimaniaa ja video Krugerin kansallispuistosta
Mosambik ja sen rannat olivat ihania. Etenkin Bilenen rantamajoituksemme oli sekä tasokas, että upealla paikalla. Vilankulosin majoitus oli – noh, pelkästään upealla paikalla. Mutta siitä huolimatta, että sain herätä auringonnousun aikaan lähes suoraan rannalta, katsella turkoosia merta ja upottaa varpaat pehmeään, valkoiseen rantahiekkaan, odotin vain paluuta Krugeriin. Olimme jaksottaneet matkamme siten, että olimme sekä matkan alussa että lopussa kolme yötä Krugerissa. Tämä sopi matkasuunnitelmaan erinomaisesti, koska Kruger on aivan matkan varrella, jos ajaa Johannesburgista Mosambikiin.
Matkoilla haluan kokea, en olla paikallani
Huomasin itsessäni tällä matkalla ennenkuulumatonta hankaluutta asettua aloilleni. Totesin jälleen kerran, etten ole se henkilö, joka haluaa matkustaa maailman ääriin vain maatakseen paikallaan. Haluan nähdä, liikkua ja kokea. Kotona voi maata sohvalla. Aurinkoa ja rusketusta saa myös liikkumalla. Ei tosin autossa istumalla, mitä safarilla oleminen lähes poikkeuksetta on. Silti valitsen mieluummin autossa istumisen ja eläinten ihastelun, kuin rannalla makoilun. Toiseksi viimeisenä safaripäivänä tosin pidimme keskipäivällä uimatauon ja suuntasimme Skukuzan leirin span rauhalliselle uima-altaalle. Siellä keräsimme hetken itseemme auringonsäteitä ja viime hetken rusketusta ennen kuin malttamattomina hyppäsimme taas autoon ja eläimiä bongailemaan.
Safarit vievät eläinten ystävän mennessään. Pitkään Afrikka tuntui vaikeasti lähestyttävältä ja hieman pelottavalta osalta maapalloa, vaikka olimme kiertäneet jo kymmeniä maita mukaan lukien monia vaarallisiksi miellettyjä Etelä-Amerikan maita. Kun sitten vihdoin neljä vuotta sitten uskaltauduimme ensimmäisen kerran Afrikkaan, oli se menoa heti ensi hetkestä lähtien. Tämä viimeinen kerta Krugerissa oli jotenkin erittäin merkityksellinen. En muista, että koskaan aiemmin kotiinpaluu olisi tuntunut niin vaikealta. Meni monta viikkoa, että vain mietin miten pääsisin takaisin Etelä-Afrikkaan ja kuinka voisin viettää siellä enemmän aikaa. Jos se olisi ollut ainoastaan minusta kiinni, olisimme jo menossa sinne takaisin. Niin suuri kaipuu jäi päästä eläinten keskelle. Tässä asiassa Tomi kuitenkin toimii järjen äänenä (välillä se on toisinpäin) ja lähdemme seuraavaksi aivan toiselle mantereelle (tai oikeastaan kahdelle eri saarelle). Eläimiä tulemme tulevallakin reissulla onneksi näkemään. Ehkä jopa norsuja.
Koska liikkuva kuva kertoo enemmän kuin kuvat ja sanat
Tomi teki lyhyen ja hienon videon meidän Krugerin matkasta. Tarkoitus on tehdä vielä pidempikin video, mutta tässä pätkässä tiivistyy hyvin moni onnellisuutta tuova hetki. Etenkin aivan viimeinen klippi auringonnousun aikaan automme vieressä jolkottavista savannikoirista saa sydämen läpättämään astetta lujempaa.
Pysy matkassa mukana:
Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram
Maarit
Hyvä Tomi! Ihana video ja en kestä mikä nakkimakkara koiranpentu siellä oli. Ootte kyllä nänyt taas niin makeita juttuja!
Elina | Vaihda vapaalle
Kiva kuulla, että tykkäsit videosta. 🙂 Nakkimakkara on itseasiassa hyeenan pentu, eikä villikoira, mutta suloinen yhtä kaikki!
Katja
Voi kääk nuo pienet vauvaeläimet videolla!! <3
Ja muutenkin, tosi hyvä video. Ei auta yhtään siihen safarikuumeeseen mikä vaivannut jo pitkään. Mutta vielä joutuu oottaa, kun tulevien vuosien matkasuunnitelmat alkaa olla lukkoonlyötyjä ja lomaa on rajallisesti :/
Elina | Vaihda vapaalle
Se on paha, kun niitä upeita paikkoja on niin paljon, että kaikkiin ei voi kerralla matkustaa. 🙂 Onpahan mitä odottaa!
Suunnaton
Allekirjoitan ihan täysin tuon mahdottomuuden maata aloillaan! Loikoilla kerkeää kotonakin, mutta kyllä matkoilla haluaa hyödyntää kaiken ajan näkemiseen ja kokemiseen.
Heitin teitä 10 reissu-unelman haasteella. Olisi kiva lukea uusista unelmista! http://suunnatonmatkablogi.pallontallaajat.net/2019/03/21/10-matkahaave/
Henni
Heippa! Ensiksi haluan sanoa, että teillä on todella kiva blogi, ja ootte saaneet tartutettua näin ruudun välityksellä safarikuumeen meikäläiseenkin – ensimmäinen safarimatka on luvassa syksyllä! 🙂 Me tosin mennään matkalle matkatoimiston kautta, koska ei olla juurikaan tehty omatoimimatkoja, ja molemmista tuntuu, että ensimmäinen Afrikan matka olisi hyvä tehdä näin. Rahaa kyllä varmasti säästäisi omatoimimatkalla, mutta toisaalta me ei olla kyllä vielä valmiita auton vuokraukseen ulkomailla (ei olla ikinä vuokrattu) yms. 😀 Olisin halunnut udella, että millainen kameravarustus teillä on ollut safarimatkoilla mukana? Eli siis mikä/mitä objektiiveja? Olette saaneet niin hyviä kuvia ja itsekin haluan tallentaa matkasta mahdollisimman paljon, niin mietin minkälaisella kamera/objektiivivarustuksella kannattaa reissuun lähteä. 🙂
Elina | Vaihda vapaalle
Kiitos! Mukava kuulla, että pidät blogista. 🙂 Safarikuume on helposti tarttuvaa sorttia. 😉 Me kuvataan eläinkuvat pääsääntöisesti Canonin 7D mark II:lla ja pääsääntöisesti Canonin 100-400 mm putkella. Kovin valovoimainen se ei ole, mutta tuo 400 mm zoomia ei ole yhtään liikaa safarilla, vaan päinvastoin.
Jenni
Mielenkiinnolla luen näitä teidän Etelä-Afrikka- postauksia! Upeita kuvia videoita! Olemme mieheni kanssa lähdössä heinäkuussa ensimmäistä kertaa Etelä-Afrikkaan ja matkakuume nousee. Menemme Krugeriin ja myäs Swazimaassa kansallispuistoon. Kiva oli lukea kokemuksianne siitäkin kolkasta. 🙂 Meillä on kokemusta Namibian Etoshasta omatoimiajelusta safarilla ja Sri Lankasta järjestetyltä ajelulta. Nyt tarkoitus on kokeills molempia systeemejä Krugerissa.