Ilon ja surun vuosi 2017
Vuosi 2017 lähenee loppuaan ja uusi vuosi kolkuttelee jo ovella. On tullut jälleen aika vetää vuosi 2017 pakettiin. Tällä kertaa kulunut vuosi on sisältänyt jälleen aiempien vuosien tapaan upeita kokemuksia ja hienoja matkoja. Samalla vuosi on sisältänyt myös paljon surua menetysten muodossa. Vuosi 2017 jää ikuisiksi ajoiksi muistoihimme vuotena, jolloin jouduimme luopumaan kahdesta koirastamme. Ensin keväällä saattelimme 10-vuotiaan Yumin viimeiselle matkalle. Vain reilut neljä kuukautta myöhemmin 12-vuotiaalla Aidalla todettiin aggressiivinen syöpä, eikä taaskaan jäänyt muita vaihtoehtoja kuin saatella uskollinen ystävä sateenkaarisillalle. Onneksi koirarintamalla on tapahtunut iloisiakin asioita, kun perheemme sai täydennystä kuukautta ennen Aidan poismenoa Unkarin tuliaisellamme. Armi on osoittautunut kerrassaan valloittavaksi persoonaksi, joka on kietonut meidät molemmat hyvin tiukkaan otteeseen pienten tassujensa ympärille.
Matkailun osalta vuosi 2017 on ollut jälkikäteen tarkasteltuna melko runsas ja monipuolinen. Olemme matkustaneet melko monipuolisesti Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Vuoteen on mahtunut niin roadtrippailua, risteilyä, kaupunkilomailua kuin vaellustakin. On tullut nautittua keväthangista Lapissa ja aurinkotuoleista Aasiassa.
TAMMIKUUSSA TANSKASSA
Vuoden eka reissu heitettiin heti loppiaisena Vejleen. Voi kysyä, että kuka hullu matkustaa tammikuussa Tanskaan. Sehän on melkein sama kuin matkustaisi jostain lämpimästä maasta Helsinkiin marraskuussa. Emme me Tanskaan matkakohteen vuoksi matkustaneetkaan, vaan ystäväperhettä moikkaamaan. Kävimme myös Saksan puolella shoppailureissulla. Matka oli oikein onnistunut ja jopa vähän eläimellinen, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
MAALISKUUSSA ETELÄ-AFRIKASSA SAFARILLA
Maaliskuussa piti tehdä se, mikä vuodelta 2016 jäi kokonaan uupumaan. Lähdimme safarille. Tämä oli aivan puhtaasti pelkkä safarimatka. Olimme matkalla vain reilun viikon ja se kului melkein kokonaan Krugerin kansallispuistossa lukuunottamatta yhtä yötä ennen ja jälkeen Krugerin. Oli sadekausi ja eläinten bongausten osalta huomattavasti haasteellisempi kuin aiemmat safarimatkat. Silti Afrikka teki sen taas. Toisaalta joskus eläimet tulivat vähän turhankin lähelle, kuten sisälle autoon.

Apina meidän vuokra-autossa Krugerin leirissä.

Lion Sandsin safarilla Krugerissa.

Lion Sands Narina Lodge, Kruger
MAALISKUUSSA LEVILLÄ
Maaliskuu on ehkä paras kuukausi nauttia Lapin keväthangista ja minulla oli onni päästä nauttimaan niistä työnantajan kustantamana myyntikokouksen merkeissä. Matkalla toteutui pitkäaikainen haave huskysafarista.
MAALIS-HUHTIKUUN VAIHTEESSA RUOTSIN LÄPI TANSKAAN
Alkukeväästä ajelimme muutaman päivän aikana Ruotsin läpi Tanskaan viemään ystäväperheemme muuttokuorman rippeet perille heidän myytyään Suomen asuntonsa. Jatkoimme Tanskasta jälleen Saksan puolelle shoppailemaan ja ostimme liikaa alkoholijuomia, jotka nyt uhkaavat mennä vanhaksi.

Vejle auringonlaskun aikaan.
TOUKOKUUSSA OSLOSSA
Toukokuussa oli aika korjata se suuri virhe, etten ollut koskaan käynyt Norjassa. Siinä missä Suomessa värjöteltiin melko viileissä tunnelmissa tuona toukokuisena viikonloppuna, me nautimme Oslossa shortsikeleistä ja älyttömästä sviitistämme Grand-hotellissa.
TOUKO-KESÄKUUSSA INDONESIASSA JA STAR CLIPPERSIN RISTEILYLLÄ
Toukokuussa suuntasimme vuosien tauon jälkeen Aasiaan. Tomille Bali oli ennestään tuttu, mutta minulle koko Indonesia oli aivan uusi. Nautimme todella paljon viikon risteilystä Star Clippersin suurella purjelaivalla. Se oli kaiken kaikkiaan upea kokemus. Yksi vuoden parhaista. Pidimme myös Ubudista, jossa kävimme risteilyn jälkeen ja mieleen jäi erityisesti Monkey Sanctuary. Indonesia on maa, jonne on palattava, koska siellä on niin paljon nähtävää. Erityisesti Komodon saari jäi houkuttelemaan.

Star Clipper auringonlaskussa
KESÄKUUSSA ROOMASSA
Tomi kävi kesäkuussa Italiassa äitinsä, siskonsa ja siskon lasten kanssa. Minä jäin tältä reissulta kotiin (tai siis töihin) lomapäiviä säästelemään, kun Rooma oli jo ennestään tuttu kaupunki. Ei sillä, kyllä siellä uudelleenkin voisi joskus piipahtaa. Kesäkuun alussa Roomassa oli toki paljon turisteja, kuten ympäri vuoden, mutta ehkä alkukesästä ei ollut vielä ihan niin valtavasti porukkaa kuin heinä-elokuun lomakaudella. Silti Vatikaaniin ja Colosseumiin oli sellaiset jonot, että matkaseurue ei halunnut tuhlata jonottamiseen koko päivää.
HEINÄKUUSSA BUDAPESTISSÄ
Jos yksittäinen matka pitäisi nostaa vuoden tärkeimmäksi, olisi se varmasti tämä. Ei niinkään matkan itsensä vuoksi, vaan sen tarkoituksen. Budapestiin lähdettiin hakemaan kotiin uutta perheenjäsentä, mutta tottahan me halusimme siihen yhdistää myös lomamatkan. Vietimme todella kivan viikonlopun kesäisessä Budapestissa. Ajankohtaan osui vielä aivan sattumalta Redbull Air Race, joka oli etenkin Tomille kova juttu. Viikonlopun päätteeksi noudimme lentokentältä vuokra-auton ja kävimme hakemassa reilun 100 kilometrin päästä pienen bordercollienpennun, joka lensi kanssamme Suomeen. Toivottavasti tämä tuliainen elelee kanssamme vähintään seuraavat 10 vuotta.

Armi lentokoneessa matkalla kotiin.
ELOKUUSSA VAELTAMASSA SVEITSISSÄ
Olin ajatellut, että syksy menee matkustamatta, kun talossa on koiranpentu. Sitten yhtäkkiä eteen ilmaantui kutsu Sveitsiin eläinkuvaus -teemalla, enkä todellakaan voinut kieltäytyä. Graubundenin alue Sveitsissä oli kaunis kuin karkki ja kolme puolen päivän vaellusta vuorilla pisti koiranulkoiluttajan kunnon koville. Maisemat olivat niin silmiä hivelevät, ettei tasamaan kasvatti meinannut saada silmiä niistä irti ollenkaan. Matka Sveitsiin oli ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen.
MARRASKUUSSA TANSANIASSA
Syys- ja lokakuu kuluivat kotimaan kamaralla. Marraskuu on henkilökohtainen inhokkikuukauteni Suomessa, joten se oli hyvä ajankohta karata lämpöön ja mikäs sen parempaa kuin toinen safarimatka samalle vuodelle! Tansanian reissu ylitti kaikki odotukset ja meillä oli todella upeat kymmenen päivää Selousissa safarilla ja Sansibarin puolella rantalomailemassa. Tämä oli erinomainen päätös hienolle reissuvuodelle. (No okei, Tomi kävi päiväseltään joulukuussa autolla Virossa ja Latviassa, mutta niitä ei voi laskea oikeaksi matkailuksi.)

Selous, Tansania

Melia Zanzibar
Yhteensä 12 maata
Tänä vuonna olemme vierailleet yhteensä 12 maassa. Tosin Sveitsissä kävi vain allekirjoittanut ja muutamassa muussa pelkästään Tomi.
Eurooppa: Tanska, Ruotsi, Saksa, Norja, Italia (Tomi), Unkari, Sveitsi (Elina), Viro ja Latvia (Tomi)
Afrikka: Etelä-Afrikka, Tansania
Aasia: Indonesia
Viimeksi jouluna vanhempani kysyivät milloin me oikein lopetamme tämän älyttömän matkustamisen ja ryhdymme säästämään. Vastaus oli sama kuin aina ennenkin. Ei koskaan. Tai ehkä sitten, kun ei enää terveys kestä tai tulee kokonaan lähtö. Sitä ennen tulemme varmasti noudattamaan tulevinakin vuosina samaa periaatetta kuin tänäkin vuonna. Kirjoitin siitä keväällä: Elä sellainen elämä, jonka muistat
Toivottavasti matkustat mukanamme myös vuonna 2018!
Jenni / Unelmatrippi
Mahtava reissuvuosi teillä takana! Nuo safarit kiinnostaisivat erityisesti, koska sellaisella ei ole tullut vielä käytyä, vaikka toki näistä teidän kohteista mikä tahansa kelpaisi mainiosti. 🙂 Rooma on itsellä toivottavasti vähän tarkemmin vuorossa alkavana vuonna, koska tänä vuonna emme lopulta päätyneet sinne, vaikka tarkoitus oli. Pari vuotta sitten käytiin vain yhden yön verran matkalla Amalfin rannikolle, eikä siinä tietenkään ehtinyt kierrellä riittävästi.
En muuten voisi olla enempää samalla asenteella liikkeellä tässä elämässä: matkailua ei lopeteta ikinä, jos ei ole ihan pakko. Hyviä reissuja vuodelle 2018, mukana pysytään!
Elina | Vaihda vapaalle
Kyllä teidän sitten safarille pitäisi ehdottomasti päästä! Monet sanoo asioista, että jokin on koettava kerran elämässä. Noh, safareihin voi suhtautua niin tai sitten, kuten me ja jäädä vähän koukkuun… 😉 Huippua reissuvuotta 2018 ja ainakin hyvää Rooman reissua + kaikkia muita tulevia matkoja.
saeppae
Kiitos tästä, Elina. Meillä kilahti juuri tänään sähköpostiin lennot ensi kuulle Kittilään ja haaveilen myös huskysafarista. Pitää käydä tsekkaamassa tuo, mistä sä kirjoitit.
Mulla on vähän samanlaiset fiilikset – 2017 oli sekä ilon että surun vuosi. Tapahtui paljon hyvää muun muassa työrintamalla, oli kivoja reissuja (joista yksi muuten Osloon niinkuin teilläkin), ostettiin eka ikioma asunto ja saatiin tuo ihana riiviö meidän elämään. Silti edelleen purskahtelen välillä spontaanisti itkuun, kun tulee Esme liian elävästi mieleen – voin vaan kuvitella, miten rankkaa on ollut käsitellä kahden koiran menetystä lyhyen ajan sisällä.
Onnellista ja reissurikasta vuotta 2018 – ehkä törmätään taas koiramaisissa merkeissä. 🙂
-Säde
Elina | Vaihda vapaalle
Huskysafari oli kyllä hieno kokemus! Toivottavasti pääsette hyvälle safarille ja sääkin suosii. 🙂
Meillä on kyllä ollut koirien suhteen samankaltainen vuosi. Surua ja iloa. Toivottavasti törmäillään pentujen kanssa!