Haluan olla aivan rehellinen. Emme Tomin kanssa kumpikaan ihastuneet Star Clippersiin ensi hetkellä. Se näytti Balin Benoan satamassa jotenkin pienemmältä kuin olimme odottaneet. Purjeet laskettuina se näytti mastojen ja köysien muodostamalta sekasotkulta, eikä ankeahko satama auttanut asiaa. Sisällä meitä odotti kuvista tuttu, merihenkinen ja melko vanhahko sisustus. Paljon tummaa puuta ja tummansinistä. Ei mitään modernia tai raikasta. Hytti tuntui aiempiin risteilijöihin verrattuna pieneltä ja parvekkeen sijasta meillä oli vain pieni pyöreä ikkuna. Ulkokansilta löytyi jo parhaat päivänsä nähneet aurinkotuolit ja pienet uima-altaat. Tiedän meidän olevan jo melko vaativia risteilymatkustajia kahdeksan eri risteilyn kokemuksella ja väistämättä uutta laivaa vertaa aina aiempiin.

Vielä seuraavana aamunakaan emme aivan tunteneet olevamme Star Clippersillä kotonamme. Toimimme ohjatun aikataulun mukaisesti: Aamupalalle, pakolliseen turvallisuusharjoitukseen, kapteenin puhe, miehistön esittely jne. Oli meripäivä, joten laivasta poistumista ei ollut tiedossa. Päivä ehti jo iltapäivän puolelle, ennen kuin pääsimme kunnolla laivan keulaan ja siellä se sitten tapahtui. Ihan kunnollinen herääminen ja ihastus.Seilasimme etummaiset purjeet ylhäällä. Tuuli sopivasti ja oli juuri niin lämmin kuin voi Indonesiassa iltapäivällä kuvitella olevan. Merellä ei kuitenkaan ollut ollenkaan liian kuuma. Kiipesimme varovasti laivan keulapuomille ja kohotimme katseet laivan purjeisiin. Huhhuh. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Sekunneissa iski tajuntaan miksi ihmiset hurahtavat näihin laivoihin ja miksi tälläkin risteilyllä noin puolet matkustajista on jo vähintään toista kertaa Star Clippersin laivan kyydissä. Purjeet ylhäällä seilaava tall ship on nimittäin majesteettinen ja saa tuntemaan itsensä hyvin pieneksi.

Jalat tutisten liikuimme varovasti keulaan kiinnitetylle verkolle makoilemaan. Suojaverkon alla oli vain tyrskyävät aallot, edessä aava meri ja takanamme uljas purjelaiva. Sillä hetkellä me molemmat olimme myytyjä. Yhteisessä ymmärryksessä tiesimme, että nämä ovat juuri niitä kokemuksia, joiden vuoksi todellakin kannattaa matkustaa maailman ääriin. Tämä oli myös sellainen kokemus, jota isoilla risteilyaluksilla ei pääse kokemaan. Käsittämätöntä oli myös, että saimme olla tuolla laivan keulassa aivan kahden kesken. Tämä on ehdottomasti pienen risteilijän etuja. Juuri sillä hetkellä kukaan muu laivan tämän hetkisistä 105:stä matkustajasta ei halunnut tulla sinne samaan paikkaan. Me kyllä tiesimme jo tuolla hetkellä, että tämä tulisi olemaan sellainen paikka, jossa tulemme viettämään risteilyn aikana vielä monta hetkeä!

 

Hetki yllä olevien selfieiden ottamisen jälkeen alkoi tuulla voimakkaasti ja kova saderintama lähestyi uhkaavasti. Kapteeni nousi kannelle ja ryhtyi käskyttämään laivan henkilökuntaa missä järjestyksessä mikäkin purje laskettaisiin. Jokainen matkustaja joka sattui sillä hetkellä olemaan laivan kannella, seurasi herkeämättä henkilökunnan toimintaa. Star Clippersillä ei ole teatteria, täällä näytökset ovat täysin erilaisia, mutta sitäkin kiinnostavampia.Risteilyisäntä Peter kysyi kaikkien 105 matkustajan ollessa paikalla, että kuinka moni oli ollut aiemmin jollain risteilyllä. Melkein kaikki nostivat käden ylös. Sen jälkeen hän sanoi, että nyt on sopiva aika unohtaa kaikki, mitä olette oppineet aiemmista risteilyistä. Se on aivan totta. Yhtäläisyyksiä muihin risteilyihin toki on, mutta niin on eroavaisuuksiakin. Ei ole reilua verrata purjelaivaa perinteisiin risteilyaluksiin. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa, eikä näiltä voi odottaa samoja asioita. Se on kuitenkin ollut yhteistä kaikilla risteilyillä, että palvelu pelaa ja voi jestas täällä on hyvää ruokaa!