Arktinen risteily Grönlantiin – jäätä, vuoria ja vuonoja

Kaupallinen yhteistyö Viva Cruises ja Elämys Cruises

En totta puhuen oikein tiennyt mitä kaikkea odottaa Grönlannilta, kun lähdimme kahden viikon risteilylle. Olin tehnyt jonkin verran taustatutkimusta, mutta tuosta kaukaisesta paikasta oli melko vähän löydettävissä muiden matkailijoiden kokemuksia. Lasketaanhan siellä käyvät turistitkin vuosittain vain kymmenissä tuhansissa. Mutta toisaalta, kun tiesin Grönlannista melko vähän, pääsi se sitten yllättämään oikein toden teolla ja pelkästään positiivisesti. En koskaan olisi uskonut kuinka lumoavia jäävuoret voivat olla ja miten paljon niitä Grönlannissa on. Hihkuin innosta nähdessäni jäälauttojen päällä pulleana lepäileviä hylkeitä, huokailin syvään luonnon kauneuden edessä vuorten kohotessa edessäni jylhinä ja auringon värjätessä taivasta varmasti sadoilla eri sävyillä päivien vaihtuessa yöksi ja jälleen aamuksi. Ilahduin paikallisten asukkaiden ystävällisyydestä. Vaikutuin luonnonvoimien edessä meren, jään ja tuulen koetellessa matkaamme. Mykistyin uskomattomasta kauneudesta vieraillessamme varmasti yhdessä maailman kauneimmista paikoista, Ilulissatin jäävuorista muodostuvalla vuonolla. Grönlanti ei todellakaan jätä kylmäksi, paitsi ehkä lämpötilojensa puolesta.

Meidän kahden viikon Grönlannin risteilymme alkoi Islannista Akureyristä. Jo lähtöpaikka oli upea, koska Akureyrin lähellä riittää paljon nähtävää. Olimme ajaneet sinne edellisenä päivänä vuokra-autolla Reykjavikista ja tuo oli hieno startti vielä hienommalle matkalle. Näimme laivamme Akureyrin satamassa Norwegian Cruise Linen suurehkon risteilijän vieressä ja Viva Cruisesin tutkimusretkialus MS Seaventure näytti hyvin pieneltä. Matkustajakapasiteettia siltä löytyy 160 hengen verran ja pituutta 111 metriä.

Nämä niin sanotut expedition alukset ovat aina suuria risteilijöitä pienempiä ja ottavat mukaansa pienemmän määrän matkustajia. Matkustettaessa hyvinkin kaukaisiin kohteisiin, niissä on kuitenkin etunsa. Siinä missä suuret risteilijät eivät kestä lainkaan kosketusta jään kanssa, nämä rungoltaan jäävahvistetut expedition-alukset pääsevät liikkumaan haasteellisissakin olosuhteissa. Pienen koon ansiosta niillä pääsee lähelle pienempiäkin satamia, sekä paikkoihin missä ei ole satamaa lainkaan ja mitä vähemmän matkustajia, sitä helpompaa ja nopeampaa on päästä kumiveneillä maihin. Grönlannissa varsinkaan, joka paikassa ei todellakaan ole isoa satamaa odottamassa matkustajia.

 

Jäätä ja valaita näkyvissä

Akureyrista risteilee Itä-Grönlantiin päivässä. Nautimme kiireettömästä olostamme laivalla. Kevät ja alkukesä oli ollut meillä hektistä aikaa, joten oikein odotimme, että pääsisimme laivalle myös vähän pakotetustikin rentoutumaan. Ensimmäinen meripäivä valkeni aurinkoisena ja löysimme itsemme laivan takakannelta, katetun terassin ja lämpölamppujen alta valaita bongaamasta. Aina silloin tällöin meren pinnalta kohosi vesisuihku ja satunnaisesti vilahti selkäevät. Sitten tuli kuulutus. Lähestyimme jäälauttaa. Pian horisontissa alkoi kimmeltää ja vähän ajan kuluttua olimme keskellä jäälauttoja. Vauhti hidastui kävelyvauhtiin ja jäät kolahtelivat laivan runkoon. Myrskylinnut lentelivät ympärillämme ja taivaalla paistoi aurinko. Kun istuimme illalliselle ikkunapöytään, valkoisten pöytäliinojen ääreen ja eteemme tarjoiltiin neljän ruokalajin menu, laseihin kaadettiin viiniä ja ikkunan takana siinsi sininen meri, totesimme, että tästä matkasta oli varmasti tulossa hyvä. Emme olleet väärässä.

 

Ahtojää estää matkan teon

Matkan toisena kokonaisena päivänä jotain oli kuitenkin pielessä. Jo ennen aamupalaa tuli kuulutus, että olimme joutuneet muuttamaan reittiä. Meidän oli tarkoitus vierailla päivän aikana kahdessa eri kohteessa Grönlannin itärannikolla. Yön aikana reitillä oli kuitenkin tullut vastaan ahtojäätä. Vaikka MS Seaventure on suunniteltu arktisiin oloihin ja sen runko kestää jääkosketusta, oli nyt vastassa noin 100 kilometrin mittainen matka yhteen pakkautunutta jäätä. Siitä olisi päästy läpi, mutta se olisi vienyt kävelyvauhtia pari päivää. Tämä olisi tarkoittanut koko loppureitin uudelleen muokkausta, emmekä olisi ehtineet länsirannikolla Ilulissatiin saakka. Niinpä Tasillaaq ja Isortoq jäivät nyt tällä kertaa väliin ja MS Seaventure otti suunnan kohti Prince Christian Soundin 100 kilometrin pituista salmea ja meille tuli yksi meripäivä lisää matkalla sinne.

Iltapäivällä meille tarjoutui mahdollisuus käydä tutustumassa laivan komentosiltaan ja tietenkin me tartuimme näin mielenkiintoiseen mahdollisuuteen. Laivan kapteeni otti ryhmämme vastaan ja paikalla oli muutakin komentosillan henkilökuntaa huolehtimassa työtehtävistään. Saimme muun muassa kuulla, että Titanicin upottanut jäävuori oli Grönlannista lähtöisin, mutta enää tämän päivän tekniikalla ei olisi huolta jäävuoriin törmäämisestä. Ne huomattaisiin kyllä ajoissa. Seaventurella oli ns. tavallisen kapteenin lisäksi jääkapteeni, jonka tehtävänä oli luotsata laiva jäisten alueiden läpi. Myöhemmin matkan aikana olimme melko huojentuneita näistä tiedoista. Jäätä ja jäävuoria nimittäin Grönlannissa riittää paljon enemmän kuin olimme osanneet odottaa.

Komentosillalla ollessamme yksi henkilökunnasta huomasi kiikaroidessaan useamman valaan parven, joka lähestyi laivaamme. Onneksi kierroksemme oli tuossa vaiheessa jo loppusuoralla ja saimme sännätä kameroinemme kuvaamaan noita valtavia merten jättiläisiä. Kaukana taustalla siinsivät vuoret ja edessämme uiskenteli neljä sillivalasta. Ihan laivan vieressä ne eivät olleet, mutta kun eläimellä on kokoa jopa 18-22 metriä ja painoa keskimäärin 60 tonnia, näkee sen hyvin kauempaakin.

 

Prince Christian Sound ja ahtojäät

Kolmannen kokonaisen risteilypäivän aamuna tiesimme, että nyt olimme jälleen hankaluuksien edessä. Meidän oli tarkoitus risteillä Prince Christian Soundin 100 kilometriä pitkä salmi itäisestä sisäänkäynnistä etelään. Verhoja raotettuamme näimme kuitenkin jälleen jäätä joka puolella ja laiva liikkui hitaasti. Edessä näkyi upeat vuoret, mutta matkamme eteenpäin näytti olevan jälleen melko mahdotonta. Kaikki kannet avattiin ja pääsimme kuvaamaan ympäröivää jäistä maisemaa myös usein vain henkilökunnalle sallituilta kansilta. Kapteeni ja jääkapteeni tutkailivat yhdessä haasteellista tilannetta.

Kuten saatoimme jo odottaa, laivan kurssia oli pakko muuttaa. Koko itäinen Prince Christian Soundin sisäänkäynti oli niin pakkautunut jäästä ja jäävuorista, ettei sinne olisi ollut pääsyä ehkä edes jäänmurtajalla. Olimme tulleet jo pitkän matkaa jäiden läpi katsomaan miltä sisäänpääsy salmelle näytti ja mihin tahansa suuntaan katsoimmekaan, olimme jään ympäröimiä. Tuolla hetkellä tajusin meidän olevan aivan järkyttävän kaukana kaikesta. Jos siellä jotain sattuisi, ei apua olisi kovin nopeasti saatavilla.

Laivalla on oma pieni ”sairaala” ja lääkäri. Seaventurella voidaan tehdä jopa joitain laboratoriokokeita ja pieniä toimenpiteitä. Mutta jos laiva uppoaa, ei lääkäristä paljon apua ole. Expedition risteilyjen upeus ja kauheus on juurikin kaukana kaikesta oleminen. On vain luotettava siihen, että mukana on sellainen miehistö, joka tietää mitä tekee ja laivana kyseiset olosuhteet kestävä alus. MS Seaventure sellainen todella on. Se on Euroopan jokiristeilyihin erikoistuneelle Viva Cruisesille uusi laiva, mutta sitä ennen Seaventure on toisen varustamon nimissä kiertänyt maailman arktisia alueita ja löytänyt jopa uusia saaria Antarktikselta.

Lipuessamme jäiden seassa, alkoi kannelta kuulua ihastuneita huudahduksia. Jäälautoilla lepäilevät hylkeet katsoivat tyrmistyneenä kaukaisen kotinsa rauhaa rikkovaa laivaa ja lähimmät sukelsivat meren suojaan uimaan kauemmalle jäälautalle. Maisema oli kertakaikkisen uskomaton. Joka puolella oli jäätä, kauempana jylhänä kohoava vuoristo ja pulleita hylkeitä siellä täällä jäisessä maisemassa. Vaikka matkamme Prince Christian Soundille oli tyssännyt, saimme aivan toisenlaisen unohtumattoman kokemuksen luonnon voimien edessä.

Seaventure lipui koko tuon päivän hidasta vauhtia jäiden seassa. Mihin tahansa suuntaan katsoimmekaan, näkyi joka puolella vain jäätä. Myöhään illalla, jo illallista nautittuamme aloimme selvästi lähentyä mannerta. Sitten tuli odottamamme kuulutus. Lähestyimme Prince Christian Soundin eteläistä sisäänkäyntiä. Pääsisimme sittenkin vuonon sisälle kokemaan korkeana ympärillämme kohoavat vuoret. Valo alkoi vain jo hieman hiipua muutenkin pilvisenä päivänä, mutta se teki kokemuksesta ehkä jopa vielä enemmän maagisen. Noustessamme laivan keulaan kuvaamaan menoamme vuonoon, tuuli vihmoi täysillä ja olin enemmän kuin onnellinen, että olin pakannut tälle kesälomamatkalle lämpimimmän villapuseron, talvitakkini ja pari pipoa. Niille todella oli käyttöä.

En kovin usein ole nähnyt ihmisten herkistyvän lähes kyyneliin asti luonnon kauneuden edessä, mutta tällä matkalla sitäkin näkyi matkustajien keskuudessa. Toinen niistä kerroista tapahtui laivamme lipuessa Prince Christian Soundin vuonoa pitkin ja toinen kerta Ilulissatin jäävuorten äärellä. Kanssamatkustajani, avopuolisoni ja 125 risteilyä maailman merillä tehnyt Petri sanoi Prince Christian Soundin olevan upeampi kuin Norjan Geiranger ja Ilulissatin jäävuono pesee Uuden-Seelannin ja Alaskan jäätiköt mennen tullen. Grönlanti on siis todella vaikuttava kokeneidenkin matkailijoiden silmin.

 

Meillä ei ollut mahdollisuutta mennä koko Prince Christian Soundin läpi, koska vastassa olisi ollut läpitunkematon jääkerros. Seilasimme kuitenkin arviolta noin 20 kilometrin verran vuonon läpi ja näimme uskomattoman syrjäisen inuiittikylän vuonon korkeiden vuorten juurella. En ihan heti voi kuvitella mitään kaukaisempaa ja eristyneempää asuinpaikkaa kuin tuo pienen pieni kylä Grönlannin eteläkärjessä keskellä ei mitään, jäälauttojen ympäröidessä vuonon molemmat suut. Siellä jos jossain tuntee varmasti olevansa hyvin eristyksissä kaikesta. Sähköä tulee generaattorista, mutta internetistä, puhelinkuuluvuuksista tai tv-kanavista tuolla ei tarvitse unelmoida. Grönlantilaiset ovat todella sopeutumisen mestareita. Meidän laivamme lipui kylän ohi, ilta vaihtui yöhön ja menimme nukkumaan hyvin varusteltuun hyttiimme, pehmoiseen petiin. Elimme niin eri maailmassa, mutta oli hienoa saada nähdä edes vilaus siitä toisesta.

 

Tuossa vaiheessa emme vielä tienneekään mitä kaikkea upeaa meillä oli vielä luvassa risteilyn aikana. Siitä lisää tulevissa postauksissa.