Ennen kuin ryhdyimme tosissamme suunnittelemaan Meksikon matkaa, olin kuullut Jukatanin niemimaalta lähinnä vain parista paikasta. Cancun ja Playa del Carmen olivat tuttuja nimiä. Ne ovat alueen suurimmat turistikeskittymät ja niihin tehdään Suomestakin pakettimatkoja. Sanotaan, että Cancun on ennen kaikkea amerikkalaisten turistien leikkikenttä, kun taas eurooppalaiset suuntaavat useammin pienempään Playa del Carmeniin. Kovin pienestä paikasta tosin ei voida enää Playan kohdallakaan puhua. Siitä on kasvanut iso kaupunki, mutta Cancuniin verrattuna sieltä puuttuvat korkeat rakennukset. Keskusta on laaja, mutta helposti käveltävä. Se muistuttaa kaupunkisuunnittelultaan enemmän eurooppalaista kaupunkia, jossa on helppoa liikkua paikasta toiseen kävellen, kun taas Cancunin turistialue on enemmän amerikkalainen kaupunki, jossa jokainen kulkee paikasta toiseen autolla.

Ehkä jo näistä alkusanoista voi päätellä, että me pidimme enemmän Playa del Carmenista eli lyhyesti Playasta, kuten alla olevasta kuvastakin näkyy. Emme voi sanoa varsinaisesti ihastuneemme Playaan, mutta Cancuniin verrattuna se oli selvästi meille sopivampi paikka.

Yövyimme Playa del Carmenissa kaksi yötä, eikä saapumisemme kaupunkiin sujunut mitenkään ruusuisesti. Ensimmäistä kertaa matkustusuramme aikana päädyimme majoitukseen, johon emme voineet jäädä, vaan jouduimme etsimään paikan päällä uuden majoituksen lennosta. Tämä on kuitenkin kokonaan oma tarinansa ja palaan siihen joskus, kunhan asia on selvitetty booking.comin kanssa. Nyt se on vielä kesken.

Playa del Carmenin voi sanoa olevan jakautunut kahteen osaan, keskustaan ja eksklusiivisempaan Playacariin. Kaikki action; ostoskeskukset, ravintolat ja baarit löytyvät keskustasta. Playacar taas on aidattu, vehreämpi alue, jossa on golfkenttä, ranta täynnä isoja resortteja ja kauempana rannasta on arvoasuntoja. Pohdimme pitkään näiden kahden alueen välistä ja päädyimme keskustan puolelle. Melkein kaikki matkamme muut majoitukset olivat melko syrjässä, joten halusimme olla pari yötä ns. ytimessä ja liikkua paikasta toiseen jalkaisin.

Olisimme halunneet majoittua rantahotelliin, mutta ongelmaksi muodostui auton pysäköintimahdollisuus ja toki myös hintataso. Sopivan hintaisissa (70-150 € / yö) majoituksissa ei ollut parkkipaikkoja. Kuten ylempänä mainitsin, jouduimme etsimään uuden majoituksen lennosta. Valinnanvaraa oli onneksi jonkin verran, mutta auto rajasi monta paikkaa pois. Päädyimme loppujen lopuksi kahdeksi yöksi HM Playa del Carmeniin, samaan hotelliin jota myös entinen Finnmatkat, nykyinen Tui, käyttää. Emme tienneet sitä etukäteen, joten aamupalalla oli pienoinen yllätys, että paikka oli täynnä suomalaisia.

Kovin suuria suosituksia HM Playa del Carmen ei meiltä saa. Pari yötä siellä menetteli, mutta en todellakaan haluaisi viettää tässä hotellissa kahta viikkoa. Parempiakin kokemuksia kolmen tähden hotelleista on ollut. Booking.comissa standard huoneen kuvassa näkyi parveke, mutta olisi pitänyt lukea myös ne pikkupräntit. Löysimme itsemme toisesta kerroksesta, parvekkeettomasta huoneesta. Jotain, mitä emme koskaan tietoisesti varaisi aurinkolomalle. Molempina öinä saimme kuunnella paperinohuiden seinien läpi, kun naapurit palasivat yöllä baarista ja jatkoivat kovaäänistä keskustelua huoneessa.

Palvelu hotellissa oli hyvin ystävällistä ja aamupala kolmen tähden hotelliksi jopa erinomainen. Siellä oli munakkaiden paistopiste ja pystyi tilaamaan tuorepuristettuja mehuja sekä smoothieita. Yleensä näitä löytyy vasta neljän ja viiden tähden hotelleista. Allasalue oli todella kaunis, mutta melko epäkäytännöllinen, koska se oli sisäpihalla. Aurinkotuolit olivat kaikki yhdessä päässä allasta, eikä niitä ollut kovin montaa. Aamukymmeneen mennessä ne olivat kaikki jo varattuja. Me olimme kuitenkin aikaisessa ja vietimme mukavan aamupäivän altaalla. Olisimme mielellämme menneet rannalle, mutta siinä pääsemmekin kaikkein ikävimpään asiaan. Samaan, josta kirjoitin jo aiemmassa postauksessa.

Ensimmäisenä aamuna Playa del Carmenissa suuntasimme jo ennen seitsemää rannalle. Hotellilta oli sinne noin 5-10 minuutin kävelymatka. Ranta oli ihan kaunis ja nautimme auringonnoususta. Valitettavaa vain on, että ranta on tässäkin kohtaa vallattu hotelleille. Kuka tahansa saa toki upottaa siellä varpaansa hiekkaan ja mennä uimaan, mutta aurinkotuolit ovat vain rantahotellin asukkaille. Tämä tarkoittaa samalla myös sitä, ettei rannassa ole mitään palveluja, kuten pukukoppeja, vessoja tai edes mahdollisuutta ostaa mitään juotavaa tai syötävää. Aiempaan postaukseen tulleista kommenteista päätellen Playa del Carmenista on kuitenkin mahdollista löytää myös julkisia rantoja, joissa on aurinkotuoleja vuokralla tai sitten voi mennä rantaklubille. Lisää tietoa Playa del Carmenin rannoista löytyy esim. täältä.

5th Avenue eli Calle Quinta Avenida on Playa del Carmenin rannan suuntaisesti kulkeva kävelykatu, jonka varrelta löytyy ostoskeskuksia, valtava määrä kauppoja, ravintoloita ja baareja. Ostosmahdollisuudet Playalla ovat todella hyvät ja vallinnanvaraa löytyy kansainvälisistä ketjuliikkeistä paikallisten putiikkeihin. Shoppailumahdollisuuksia olisi ollut vähän liiaksikin, kun Tomilta kysyttiin pariinkin otteeseen haluaisiko hän ostaa kokaiinia.

Ravintoloita löytyy laidasta laitaan, mutta ne kaikkein edullisimmat paikat ovat varmasti jossain muualla kuin tämän turistikadun varrella. Meistä oli mukava viettää yksi ilta kävelemällä tämä vilkas katu päästä päähän ja syömällä illallista turistimeren vyörymistä katsellen. Aitoa Meksikoa täältä ei kannata etsiä, mutta palveluja riittää. Matkamuistoissa on paljon valinnanvaraa, mutta tärppinä, että jos olet menossa käymään Chitchen Itzalle, saat ne sieltä huomattavasti edullisemmin ja tarjontaa on vieläkin runsaammin.

Vietettyämme kaksi yötä Playa del Carmenissa, oli aika suunnata kohti Tulumia. Meillä ei ollut kuitenkaan mikään kiire, koska kyseessä oli alle tunnin ajomatka. Päätimme siksi mennä aamupäivällä tutustumaan Playacarin alueeseen. Olimme kuulleet, että nenäkarhut viilettäisivät siellä pitkin katuja ja ranta olisi kaunis, joten se kuulosti oikein kivalta paikalta pysähtyä muutamaksi tunniksi.

Playacar on aidattu, valtava alue. Sinne pääsee kuitenkin kulkemaan ainakin päivällä vapaasti niin autolla kuin kävellenkin, kunhan vain löytää oikealle portille. Löysimme itsemme ajelemasta vehreällä alueella, jossa on suuria taloja ja leveät kadut. Rannan puolella vastassa oli valtavat hotellikompleksit ja sielläkin, missä tie näytti menevän rantaa kohden, olikin aina vastassa portit ja vartija. Reilun puolen tunnin ajelun jälkeen meidän oli myönnettävä, ettemme pääsisi rantaan, emmekä olleet nähneet yhtään nenäkarhua. Olisimme kovasti halunneet päästä tuolle kauniiksi kehutulle rannalle. Harmittaa, että se jäi näkemättä, kun Kohteena Maailma blogissa Rami kertoi, ettei ole Playacarin rannan voittanutta.

Playacar oli valitettavasti taas todistanut meille sitä Meksikoa, johon olin jo aiemmin niin pahasti pettynyt. Varmasti kaunista rantaa, mutta niin suljettuja alueita, ettei rantaan pääse. Jos siis haluat päästä nauttimaan Playacarin rannoista, varaa sieltä hotelli. Toinen vaihtoehto on kävellä keskustasta rantaa pitkin alueelle. Liikkumista rannalla ei ole mitenkään rajoitettu, mutta matkaa on jonkin verran. Jälleen kerran vain mietin taas paikallisia ja sitä, että hekin varmasti haluaisivat nauttia upeista rannoistaan, mutta se on tehty lähes mahdottomaksi.

Playa del Carmen on rehellinen turistirysä. Sitä me odotimme ja sen me myös saimme. Kun ei ole paikalle muita odotuksia, ei tule pettymyksiäkään. Playa del Carmen on onneksi keskeisellä sijainnilla ja sieltä on helppo tehdä päiväretkiä useisiin kohteisiin, kuten Tulumiin tai Chichen Itzalle, jos lähtee pakettimatkalle tai ei muista syistä halua vaihtaa majoitusta kesken loman.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram