Olemme olleet tätä postausta kirjoittaessa nyt tasan viikon perillä täällä Meksikossa. Sinä aikana olemme nähneet niin Cancunin, Isla Mujeresin, Puerto Morelosin, Playa del Carmenin ja nyt viimeisenä Tulumin. Olemme siirtyneet pikku hiljaa Jukatanin niemimaata Cancunista etelään. Jokainen edellä luetelluista paikoista eroaa erittäin suuresti toisistaan. Cancun on suuri kaupunki, Isla Mujeres saari, Puerto Morelos pieni kalastajakylä, Playa del Carmen valtava turistikeskittymä ja Tulum, noh sitä voi kai sanoa pienemmäksi turistikeskittymäksi.

Säät ovat olleet ihan mukavat, suurimmaksi osaksi on paistanut aurinko, välillä on ollut vähän pilviä ja muutama sadekuurokin on tullut, mutta kauaa ne eivät ole kestäneet. Päivisin lämpötila nousee vakiona 28 asteeseen ja iltaisin laskee reilun parinkympin tuntumaan. Olemme nautiskelleet rauhallisista päivistä uima-altaalla, käyneet rannalla ja shoppailemassa. Ruoka on hyvää ja paikoittain edullistakin, vaikka hinnat ovatkin meksikolaisittain kalliita näillä turistialueilla. Mitä etelämmäs olemme ajelleet, sitä edullisemmaksi on ruokien hinnat tippuneet. Viimeisin ravintolalasku oli alkupaloineen ja juomineen noin 20 euroa.

Ihan paratiisiksi en tätä aluetta silti nimittäisi. Vähän ennen matkalle lähtöä luimme Tomin serkulla vieraillessamme 90-luvulla kirjoitettua Meksikon opaskirjaa. Jo tuohon aikaan oli kirjoitettu, että Jukatanin niemimaa ei ole enää sellainen paratiisi kuin se on ennen ollut. Rouva Kepponen taas kommentoi meille instagramissa, että vuonna 2000 Playa del Carmen oli pikkukylä ja Tulumin alueella oli yksi hotelli. Vajaassa kahdessa vuosikymmenessä on tapahtunut valtava muutos. Nyt Playa del Carmenia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua enää pieneksi kyläksi ja ajelimme tänään Tulumin hotellialueen ohi kulkevaa tietä. Siellä on kymmeniä hotelleja vieri vieressä.

Se mikä kaikkein enitin kuitenkin hiertää on se, että olemme ajelleet rannikkoa alaspäin 150 kilometriä aina Sian Ka’anin luonnonsuojelualeelle ja olemme nähneet rantaa ehkä parin kilometrin verran. Nämä ovat olleet pieniä pätkiä siellä täällä, kuten Cancunin julkisella rannalla, Puerto Morelosissa ja Playa del Carmenissa. Meksikon puoleinen Jukatanin niemimaan rannikko on vallattu valtaville all inclusive hotelleille, joilla on valtavien muurien ja suurten porttien takana hehtaarien alueet vehreää aluetta ja oma ranta. Suurin osa näistä sijaitsee kaukana kaikesta, eikä ympärillä ole mitään muuta kuin ohikulkeva moottoritie. Samalla myöskään sen moottoritien varrella ei ole oikein mitään muuta kuin näitä jättimäisiä all inclusive resortteja sekä erilaisia suuryhtiöiden omistamia teemapuistoja. 

Näiden jättiresorttien näkeminen kilometri toisensa jälkeen on tehnyt aika surulliseksi. Meren äärelle ei pääse. Sinne emme päässeet me, mutta eivät sinne pääse myöskään paikalliset. Voisi kuvitella, että meren äärellä oleskelusta nauttisi myös paikallinen väestö. Nyt tuntuu siltä, että se on evätty heiltä lähes täysin. Joka puolella on vastassa portit ja kysymys siitä, mihin resorttiin olet menossa. Edes Playa del Carmenissa rannat eivät ole vapaasti kaikkien käytössä. Mitään rantapromenadia ei ole, vaan rantaa reunustaa hotellit ja heidän rantatuolinsa. Ellet ole rantahotellissa, et saa rantatuolia. Pyyhkeen voit toki levittää (melkein) mihin vain. 

Kaipaisin idyllejä kyliä rannan varrella, joissa pistäytyä (sellainen oli Puerto Morelos, mutta se olikin ainoa). Kaipaisin rantapromenadia, rantakahviloita ja -ravintoloita, yleisiä rantoja suojaisissa poukamissa. Monessa lämpimässä maassa rantaan on helppo päästä, kadut kulkevat rannassa ja myös paikalliset, taloudellisesta asemasta riippumatta, nauttivat meren läheisyydestä. Mieleen ei tule yhtään toista maata, jossa tilanne olisi suoraan sanottuna näin kamala. Ei tunnu kestävältä kehitykseltä, että lähes kaikki rantatontit ovat ulkomaalaisten suurten yritysten omistuksessa, jotka tuovat paikalle vain all inclusive-turisteja, eivätkä paikalliset yritykset pääse hyötymään turisteista. Toki nämä hotellit kyllä luovat työpaikkoja alueelle.

Näiden resorttien järkyttävää määrää ja vallatun alueen suuruutta ei edes ymmärrä ellei aja Cancunista Tulumiin kulkevaa tietä päivänvalossa ja yritä löytää reittiä rannalle. Kaipaisin myös autolla ajaessa kivoja maisemia ja ei-niin-kaupallisia paikkoja, joissa vierailla. Kaupallisuuskaan ei häiritsisi niin paljon, jos vähän joka paikka ei tarjoaisi delfiiniuintia ja papukaijojen kanssa poseerausta. Niitä paikkoja emme aio rahoillamme tukea. Täällä on aivan valtavat määrät delfinaarioita ja paikkoja, jotka tarjoavat delfiinien kanssa uintia onnettoman kokoisissa altaissa. Vaikka vuosikymmenien kuluessa kehitystä on tapahtunut, ei se ole ulottunut vielä eläinten oikeuksiin.  

Nyt saatuani avautua, voin sanoa, että olemme kyllä nauttineetkin lomasta. Playa del Carmenissa tosin kohtasimme todella yllättäviä ja ikäviä vastoinkäymisiä, mutta niitä en jaksa tähän jo valmiiksi negatiivissävytteiseen postaukseen raapustaa. Muuten kaikki on mennyt hyvin. Meillä oli aivan ihanat pari päivää Puerto Moreloksen lähellä pienessä hotellissa ja pidimme kovasti myös Playa del Carmenin keskustasta vilkkaine kävelykatuineen kaikesta turistisuudesta huolimatta ja vähän myös juuri siksi. Olemme lähinnä laiskotelleet tämän ensimmäisen viikon, tosin paikkoja vaihdellen. Tämä tuleva ja jälkimmäinen viikko tulee olemaan enemmän täynnä erilaisia aktiviteetteja, kuten maya raunioita, snorklausta, kajakointia ja toki taas uusia paikkoja. Toivottavasti myös eläinkohtaamisia ja paljon aurinkoa!

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram