Oletko joskus tullut ajatelleeksi, että viikon risteilyllä tylsistyy? Kuka sitä nyt kannella jaksaisi päivästä toiseen loikoilla drinksu kädessä. Minä olen törmännyt tähän ajatusmalliin useammankin kerran. Samoin kuin siihen, että eihän kukaan nyt ruotsinlaivallakaan viikkoa jaksaisi olla. Mutta näissä pitkissä risteilyissä on melkoisesti eroa. Ensinnäkin viikon risteilyllä laiva pysähtyy useammassa satamassa oli sitten kyse Välimeren risteilystä tai Karibian kierroksesta. Alaskassa tai Aasiassakaan laiva ei seilaa pysähtymättä viikkotolkulla, vaan päivät tulee useimmiten vietettyä uusia kohteita tutkien. Poikkeuksen muodostaakin oikeastaan vain Atlantin ylittävät risteilyt, jolloin laiva siirtyy esimerkiksi Karibialta Välimerelle. Silloin laivalla ollaan pitkään näkemättä vilaustakaan maasta. Mutta kun on kyse isosta ja uudesta laivasta, ei pitkästymään pääse edes silloin. Näin kertoi Mirje Kotona kaikkialla -blogissaan, heidän ylitettyään äskettäin Atlantin Royal Caribbeanin Allure of the Seas -laivalla. Siis samaisella laivalla, jonka kyytiin minä ja Laura Let’s Go -blogin Laura hyppäämme pariksi yöksi alle kolmen viikon kuluttua.

Mutta mitä kaikkea näillä laivoilla sitten voikaan puuhailla? Aiemmat risteilyni olen lipunut hieman pienempien ja vanhempien laivojen kyydissä, ja vaikka en niilläkään pitkästymään päässyt, pääsi Royal Caribbean hieman yllättämään upouuden laivansa aktiviteettitarjonnallaan. Unohdetaan nyt tällä erää ajanviettotavoista syöminen, jota jo niin kovasti edellisessä Anthem-postauksessani ylistin. Laivalta löytyy perinteisten altaalla makoilun, bingojen, visailujen ja esitysten lisäksi melkoinen määrä muutakin tekemistä. Tässä omasta mielestäni parhaat palat Anthem of the Seas -laivan ohjelmatarjonnasta.

Alla olevassa kuvassa näkyy North Star. Se on tuo tukevan varren päällä oleva pallo, jonne mahtuu kerralla kyytiin 14 ihmistä sisälle. Matkustajat nostetaan 97 metrin korkeuteen ja maisemat ovat varmasti oikein antoisat. Odotin kovasti North Stariin pääsemistä, mutta tällä reissulla se jäi valitettavasti väliin, koska parin yön risteilyllä kaikki eivät yksinkertaisesti ehdi kyytiin mukaan.

Kiersimme Pingviinimatkojen Millan kanssa laivaa ahkerasti ja kävimme piipahtamassa kuntosalillakin. Tekisi mieli kertoa millaisen hikitreenin teimme ulappaa ihastellen, mutta se olisi täysin huijausta. Meille suuren laivan kiertäminen kävi ihan kuntoilusta ja jätimme juoksumatot parempikuntoisille. Kuntoilusta pitäviä hemmotellaan kyllä laivoilla parhaimmilla mahdollisilla näköaloilla. Anthemin keulasta löytyy valtava kuntosali, josta näette alla vain pienen murto-osan. Siellä on laitteita joka makuun ja suurelle joukolle. Liikuntaa voi harrastaa itsenäisesti tai ohjatusti. Myös erilaisia hyvinvointiluentoja järjestetään risteilyjen aikana. Loman jälkeen ei välttämättä tarvitse lähteä kotiin hamppariähkyssä (kröhöm, eräällä bloggaajalla saattaa olla asiasta omakohtaista kokemusta taannoiselta Karibian risteilyltä…), vaan sen voi viettää terveellisestikin.

Naispuolisia matkustajia saattaa kiinnostaa myös toisenlainen hemmottelu. Nimittäin laivan Spa-osastolla on mahdollista nauttia vaikka millaisista hoidoista tai laitattaa kynnet ja hiukset uuteen uskoon illallista varten. Olipa meidän spa-osastolla vieraillessa eksynyt joku mieskin parturiin eli tämä osasto ei todellakaan ole vain naisia varten.

Se mihin itse ihastuin oli infrapunasauna ja alla näkyvä lämmin huone (Thermal Suite), jossa oli lämpöpenkit. Koska rakastan kaikkea lämmintä, olisinkin voinut laivakierroksellamme jäädä tänne hieman pidemmäksi aikaa loikoilemaan.

Laivalta löytyi myös toinen toistaan mukavampia sohvia ja erilaisia soppeja, jonne olisi ollut mukava heittäytyä jutustelemaan tai käpertyä kirjan kanssa. Viihtyvyyteen oli panostettu täysillä, eikä materiaalivalintoja oltu tehty sen perusteella, että joku saattaa läikyttää sohvalle jotain. Enpä muista myöskään koskaan ennen nähneeni risteilyllä keinutuolia (siinä ei ehkä muuten huomaisi laivan keinumista niin hyvin, ei sillä, että sitä olisi huomannut nytkään).

Enkä kyllä muista nähneeni koskaan aiemmin myöskään tälläistä tuolia! Eihän siihen voinut olla istumatta.

Erikoisten, jättituolien lisäksi laivalla kuluu muutenkin aikaa ihan vain erikoisten yksityiskohtien ihasteluun. Yksi tälläinen yksityiskohta on valtava kattolamppu. Ai ei kuulosta kiinnostavalta? No entä, jos kerron, että se on kattolamppu, joka sykkii sydämesi tahtiin. Silloin se muuttuu hetkessä kiinnostavaksi ja sitä on pakko kokeilla.

Korokkeella on laatat (älkää kysykö miten tämä teknisesti ottaen toimii, osaan vain kertoa, että se toimii!), joiden päälle asetetaan kädet. Menee hetki, että laite synkronoi oman toimintansa sykkeesi tahtiin. Siinä pääsee väkinsinkin melkoinen epäuskoinen naurun pyrskähdys, kun valtava kattokruunu päälläsi alkaa sykkimään samaan tahtiin sydämesi kanssa.

Tämä seuraava nyt ei varsinaisesti kuulu jokaisen risteilijän päiväohjelmaan, mutta haluan kertoa siitä silti. Pääsimme nimittäin käymään komentosillalla! En ole koskaan ennen käynyt laivan komentosillalla, joten oli mahtava nähdä miten laivaa ohjataan. Ja ei, pettymyksekseni siellä ei ollut ruoria – eikä minua päästetty ohjaamaan laivaa. Ne miljoonat tietokoneen näytöt ja nappulat nähtyäni en kyllä olisi halunnutkaan. Kapteenin me kuitenkin tapasimme. Oikein miellyttävä norjalainen herrasmies.

Risteilyillä on yleensä mahdollisuus komentosillalla vierailuun, mutta niille mahtuu vain pieni osa matkustajista. Mahdollisuudet siihen kuitenkin siis on olemassa.

Laivan todellinen aktiviteettikeskus sijaitsee sen peräosassa. Ulkokansilla on monenlaista ohjelmaa, mutta niin on myös sisällä. Seaplex on jotain mitä en todellakaan ollut vielä koskaan ennen laivoilla nähnyt (enkä itseasiassa missään muuallakaan). Se on tila, joka muuntuu hetkessä törmäilyautojen radasta koripallokentäksi ja rullaluisteluradaksi. Siellä järjestetään myös sirkuskoulu, jossa kaikki yli kuusi vuotiaat voivat harjoitella strapetsilla keikkumista.

Voisin kuvitella Seaplexin olevan tila, jossa lapset ja teinit viettävät laivalla paljon aikaansa ja tutustuvat uusiin kavereihin sillä välin, kun vanhemmat rentoutuvat esimerkiksi poreammeessa (tai sitten hekin ovat siellä seassa törmäilyautoissa). Seaplexista löytyy Xboxit, pöytätennikset ja alakerrasta voi hakea myös hodarin pahimpaan nälkään.

En ajanut törmäilyautoa, rullaluistellut tai strapetsitaiteillut, mutta ilman huikeita kokemuksia (itseasiassa jo laiva itsessään oli sellainen!) ei kotiin tarvinnut tulla. Kävin nimittäin testaamassa miltä laskuvarjosimulaattori tuntuu. Tuulitunneliksikin tuota viralliselta nimeltään RipCord by iFly tunnettua laitetta kutsuimme ja se sitä mielestäni kuvaa parhaiten. Ennen koitosta olin aivan hermona, mutta kävin onneksi hieman vahingossa vilkaisemassa mitä laitteessa oikeasti tehdään ja se rauhoitti mieltä ja nostatti samalla intoa.

Ennen kuin RipCordiin pääsee lentelemään, tulee katsoa pieni opasvideo, kuunnella ohjaajan opastus (opetella muutama käsimerkki, koska mitään tuolla tuulitunnelissa ei kuule) ja pukeutua asianmukaisesti. Näiden alkuvalmisteluiden jälkeen pieni jännittynyt ryhmämme siirtyi itse tapahtumapaikalle ja pian sitä jo lenneltiin tuulen voimasta tuossa kapselin sisällä. Kokemus oli minulle jotain aivan uutta. En ole koskaan kokeillut mitään vastaavaa.

Olin etukäteen päättänyt, että minulla ei sitten ainakaan ole mitään typerää virnettä naamalla kuvissa, vaan pidän suuni supussa ja nautin lennosta. No kuinkas kävikään. Tällä bloggaajalla on joka ikisessä kuvassa leveämpääkin leveämpi virnistys, koska se tunne, kun pysyt ilmassa tuulen voimasta, on jotain todella mahtavaa! Siinä sitä liideltiin posket lerpattaen onnellinen virne naamalla.

Olin etukäteen pelännyt kokemuksen olevan jotenkin pelottava. Muistan, että minulla oli jossain vaiheessa ehkä sekunnin ajan epämukava fiilis, mutta se tunne meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin ja muun ajan nautin vain aivan täysillä. Lento kestää 60 sekuntia. Se tuntuu etukäteen ajateltuna aika lyhyeltä ajalta, mutta tuulitunnelissa se on ensikertalaiselle ihan sopiva aika. Ihmettelin seuraavana päivänä miksi ihmeessä vähän jokainen lihas tuntuu kipeältä, kunnes tajusin syyn löytyvän edellispäivän lentelystä. Taitaa olla melko tehokasta treeniä. Mitä sitä suotta tuntia salilla rehkii, kun voi saada lihakset kipeiksi 60 sekunnissa lentämällä!

Ohjaajamme lennätti yhden ryhmämme jäsenistä melkoisesti korkeammalle. Olin ihan tyytyväinen, että tämä tapahtui vasta sen jälkeen, kun minä olin jo lennellyt. Tämä olisi nimittäin saattanut jännittää jo hieman enemmän! Siitä kertoo jo sekin, että minä näyn kuvassa alhaalla vasemmalla käsi pienestä järkytyksestä suun edessä.

Kun koko ryhmämme oli lennellyt, ohjaajamme demonstroi vielä miten siellä putkessa oikeasti lennellään. Minä en siitä videota saanut, mutta vastaavan videon voit katsoa täältä. Tuli sellainen fiilis, että tätä lajia pitäisi päästä kokeilemaan uudemmankin kerran!

Anthemin aktiviteetit eivät vielä tähän loppuneet, vaikka muista ei kokemusta olekaan. Tuulitunnelin jälkeen olisi voinut mennä aavistuksen huterin jaloin esim. seinäkiipeilemään Gigi-kirahvin valvovan silmän alla (eiköhän tähänkin ihan oikeat ohjaajat löydy).

Ja sitten viimeisenä, muttei lainkaan vähäisimpänä aktiviteettina nostan vielä esille surffisimulaattorin. Sitä olisi myös mukavaa päästä joskus kokeilemaan. Unohdin täysin käydä kuvaamassa tämän laitteen, vaikka näin sen kyllä laskuvarjosimulaattorin luota. Alla oleva kuva on siis lainattu Royal Caribbeanin kuvapankista.

Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että laivalla ei tosiaankaan tarvitse olla jatkuvasti menossa. On aivan sallittua viettää vaikka kaikki mahdollinen aika altaalla. Se on ihan okei. Olethan lomalla!

 

 

Uskotko, että sinä saisit aikaisi kulumaan tälläisella laivalla?

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram