Corcovado-vuorella Riossa

Aika: Joulukuun loppu 2012
Paikka: Rio de Janeiro, Brasilia

Kaikilla suosituilla turistikaupungeilla on ne omat must-see paikkansa. Riossa yksi näistä on kaupungin hyvin tunnettu symboli – Corcovado-vuorella seisova kristus-patsas. Riossa vieraillessa patsasta ei voi olla näkemättä. Se näkyy kaupungissa melkein mistä tahansa suunnasta. Usein tosin enemmän tai vähemmän udun peitossa. Patsasta ei tarvitse ihailla pelkästään kaukaa, vaan sen juurelle pääsee myös käymään.

Junalla korkeuksiin

Jeesuspatsaalle kulkee vajaan neljän kilometrin pituinen jyrkkä junareitti. Toinen vaihtoehto on napata paikallisen retkenjärjestäjän pikkubussi ja körötellä sillä ylös. Ennen vuorenhuipulle sai myös kävellä, mutta nykyään se on kiellettyä. Halusimme mennä ylös junalla, vaikka olimmekin kuulleet sen olevan hyvin ruuhkainen vaihtoehto. Lähdimme hotellilta aikaisin aamulla ja ajelimme kauniin Rion läpi. Perillä meitä odotti järkyttävä jono. Sokeritoppavuoren jono oli pientä tähän verrattuna tai sitten se vain tuntui siltä, koska tämä jono oli suora, eikä mutkitteleva. Meille tuli jo melkein hiki kävellessämme jonon hännille. Siinä sitä sitten kuljettiin askel minuutissa parin sadan metrin matkaa eteenpäin. Onhan tuokin yksi tapa viettää aikaa lomalla.

Patsaan ja juna-aseman välillä kulkee kolme junaa. Tunnissa ylös korkeuksiin
pystytään kuljettamaan maksimissaan 345 innokasta turistia. Lippuluukulla saimmekin tiketit vasta iltapäivällä lähtevään junaan. Siinä sitten pohdimme mitä tekisimme ja päätimme lähteä tässä välissä käymään Rion kasvitieteellisessä puistossa. Siitä kirjoitin jo aiemmin. Se postaus löytyy täältä.

Iltapäivällä saavuimme sitten takaisin asemalle. Pääsimme vihdoin junaan, joka lähti kipuamaan ylös vuorelle. Juna kulki suurimman osan matkasta metsän keskellä, joten maisemat eivät olleet ihmeellisiä. Muutamassa kohdassa sentään näki pidemmällekin ja nappasin kuvan alas asuinalueelle.

Vihdoinkin perillä!

Sitten lähdettiinkin kipuamaan jalkaisin loppumatka ylöspäin. Täällä jeesuksen luokse pääsee myös hissillä, mutta jätimme sen suosiolla sitä oikeasti tarvitseville ja pompimme rappusia pitkin. Tässä ollaan puolessa välissä.

Ovatko nämä ne rullaportaat taivaaseen?

Olihan se patsas iso. 38 metriä korkea muodostelma kiveä. Sen rakentaminen oli kestänyt viisi vuotta. Kristuspatsas valmistui vuonna 1931 ja on ollut siitä lähtien avoinna yleisölle. Se on paitsi Rio de Janeiron kaupungin symboli, myös merkittävä kristinuskon symboli. Monelle uskovalle siellä käyminen onkin varmasti hieno kokemus. Me emme ole uskonnollisia, joten meille se edusti enemmänkin vain hienoa turistinähtävyyttä. Siellä olisi tietenkin kuulunut ottaa itsestään ja patsaasta yhteiskuva, jossa molemmilla on sama asento.

Jätin väliin ja kuvasin pelkkää patsasta.

Oikeastaan olimme patsasta enemmän kiinnostuneita Corcovadolta avautuvista maisemista. Ne olivat upeat. Harmi vain, että Rion yllä leijui pientä utua, joka hieman sabotoi muuten niin upeaa maisemaa. Toisaalta olisi tietenkin voinut olla huomattavasti huonompikin sää, joten en kehtaa valittaa enempää. Sokeritoppavuori näkyisi ellei sen päälle olisi jälleen linnoittautunut sitkeä pilvi.

Taivaalla lenteli kahdenlaisia lintuja. Isoja ja vielä vähän isompia.

Yksi vaihtoehto patsaan näkemiseen läheltä on nimittäin helikopterilento. Tuolla lensi useampiakin helikoptereita ja niiden avoimista ikkunoista tunkeutui kameroita ulos. Varmasti tuokin on upea tapa nähdä paikka ja samalla koko Rio. Helikopterikyyti on myös nopeampi (ja tietenkin kalliimpi) vaihtoehto sekä tietylla tapaa rauhallisempi. Porukkaa patsaan luona oli nimittäin kuin pipoa.

Yllä näkyvällä päätasanteella meinasi oikeasti alkaa ahdistamaan ja mistään turistikuvista ilman kymmentä muuta turistia ei kannattanut kuin haaveilla. Emme me tosin olettaneetkaan saavamme paikkaa eksklusiivisesti itsellemme. Ei se silti sitä muuta, etten pidä väenpaljoudesta, jonka seassa tuntuu jäävän suunnilleen puristuksiin. Hirvittävän kauaa emme tuolla siis viihtyneet, vaan lähdimme alas jonottamaan junaan toiseen suuntaan.

Pääsimme tällä kertaa melkein ensimmäisinä junaan ja syöksyimme junan parhaalle paikalle eli ensimmäiseen vaunuun, josta oli ikkuna ulos eteenpäin. Maisemakokemus oli sen myötä noin sata kertaa parempi kuin menomatkalla. Aika hurjaa oli se, että paikalliset käyttivät tuon hammasrata junan raiteita yleisenä kulkureittinään. Toisaalta juna kyllä liikkui sen verran hitaasti, ettei todennäköisyys junan alle jäämisestä ole varmastikaan kovin suuri.

Corcovado kuuluu Tijucan kansallispuistoon ja se rajoittuu kasvitieteelliseen
puistoon. Tijucan metsän väitetään olevan maailman suurin urbaanimetsä.
Se on siitä erikoinen, että se on ihmisen uudelleen istuttamaa. 32
neliökilometrin suuruinen alue on aikoinaan raivattu kahvin ja sokerin
kasvatukseen. Nyt alueella kasvaa  harvinaisia kasveja ja asuu paljon eläimiä.

Corcovadolla vierailu oli kaikesta jonottamisesta huolimatta ihan antoisa. Valehtelisin jos väittäisin sen olevan yksi elämäni kohokohdista tai jotain muuta vastaavaa, mutta kiva siellä oli käydä. Tomi tykkäsi Corcovadosta vielä minua enemmän.

Mitä maksaa?

Corcovado ei ole mitenkään kallis turistikohde. Junalippu maksaa 50 realia eli tämän hetkisellä kurssilla noin 16,50 €. Nykyään lippuja voi ostaa myös ennakkoon eli älytön jonotus ei ole tarpeellinen. Lisätietoja löytyy Trem do Corcovadon omilta sivuilta.