Liettuan paras paikka – Kuurinkynnäs

Olen kovin tykästynyt Baltian maihin. Eihän sieltä löydy upeita vuoria tai muutenkaan erityistä eksotiikkaa, mutta sen sijaan sieltä löytyy puhdasta luontoa, kivoja pieniä kyliä ja matkailu on edullista. Erityisesti ihastuimme yhdeksän päivää kestäneellä Baltian roadtripillämme Liettuan Kuurinkynnääseen. Se on mantereesta erillään oleva kaistale, jonne pääsee nopealla lauttamatkalla. Lautta lähtee Klaipeidasta, yhdestä Liettuan suurimmista kaupungeista. Klaipedan rannikko tuntuu olevan keskittynyt teollisuuteen ja, kun lautta saapuu vain noin 10 minuuttia myöhemmin Kuurinkynnäälle, on maisema ja tunnelma vaihtunut kertarysäyksellä.

 

Neringa National Park, Curonian Spit ja Curonian National Park -kaikilla näillä nimillä Kuurinkynnäs tunnetaan englanniksi

Kuurinkynnäs on suurimmaksi osaksi kansallispuistoa. Matkailijaa tervehtii ensimmäisenä hiekkapohjainen mäntymetsä, mutta matkan jatkuessa puusto vaihtuu hetkittäin myös lehtimetsäksi. Kuurinkynnäs on kapea. Se on kapeimmillaan vain 400 metriä ja leveimmillään neljä kilometriä leveä. Pituutta Kuurinkynnäällä on 98 kilometriä, mutta ilman Venäjän viisumia matka tyssää puoleen väliin, sillä puolet tästä Unescon maailmanperintökohteesta kuuluu meidän itänaapurillemme. Kovin tunnettu Kuurinkynnäs ei tunnu suomalaisten keskuudessa olevan, eikä moni ole siitä kuullutkaan. Ennen matkaa löysin parhaiten tietoa Fiftyfifty -matkablogista.

Ajellessamme Kuurinkynnästä eteläänpäin, pilkotti puiden välistä silloin tällöin meri. Sitten merestä pilkottaa myös jotain valkoista yhä tiheämmin ja tiheämmin. Kun tajuamme, että ne valkoiset pisteet ovat joutsenia, on pakko pysähtyä. Saab jää parkkiin metsätien varteen ja raivaamme tiemme lyhyen matkaa tiheän aluskasvillisuuden läpi rantaan. Kymmenet joutsenet merellä on uskomaton näky. Emme olisi malttaneet millään jatkaa matkaa.

 

Upeita luontoelämyksiä yksi toisensa perään

Joutsenet olivat vain ensimmäinen Kuurinkynnään meille tarjoilemista luontoelämyksistä. Kun jatkamme matkaa eteenpäin, jolkottelee tiellä vastaan kettu jäniksen poikanen suussaan. Valitettavasti repolainen luikahtaa metsän siimekseen ennen kuin henkeään pidättelevät suomalaiset roadtrippailijat saavat kameransa ojennukseen. Vielä siihenkään ei eläinbongaukset jää, sillä auringonlaskun aikaan tien poskessa seisoo jo vähän suurempi eläin. Villisika on kunnioitettava otus, emmekä ole koskaan ennen sellaista nähneet. Tämä yksilö on riittävän tottunut autoihin, ettei säntää karkuun ihan sillä sekunnilla, kun auto pysähtyy kohdalle, mutta kuitenkin niin nopeasti, ettei järkkärin asetuksia ehdi säätää oikeiksi. Niinpä tästä kohtaamisesta jäi vain yksi onnettoman epäselvä valokuva todisteeksi, mutta tapaus oli sen verran yllättävä, että se jää kyllä muistin sopukoihimme varmasti loppuelämäksi. Emme olleet koskaan ennen nähneet villisikaa luonnossa. Myöhemmin googlettelemalla huomaamme, että villisikabongaukset ovat Kuurinkynnäällä kohtalaisen yleisiä.

Juhannusviikolla sää ei ihan suosinut matkailijaa. Näin helteisenä heinäkuuna tuntuu ihan uskomattomalta, että olimme kolmen maan verran Helsingistä etelään ja allekirjoittanut ihasteli auringonlaskua kevytuntuvatakki päällä tuulen tuivertaessa. Mies ja koira sentään tarkenivat ilman talvitakkeja. Rannalla oli muitakin, mutta vain auringonlaskua ihastelemassa. Uimisen aika olisi joskus toisena päivänä. Rantaviivaa tuolla riittää ja Kuurinkynnäs onkin erittäin suosittu rantalomakohde Liettualaisten keskuudessa.

 

 

Kuurinkynnään valtavat hiekkadyynit

Parhaiten Kuurinkynnäs tunnetaan valtavista hiekkadyyneistään. Sieltä löytyy Euroopan nopeiten liikkuvat (luonnon muovaamat) dyynit. Toinen niistä, Parnidžio nimeltään, sijaitsee aivan Venäjän rajalla, lähellä Nidan kylää. Heräsimme aivan liian aikaisin ja kiipesimme auringonnousun aikaan hiekkadyynille. Halusimme kuvata siellä, kun aurinko nousi horisontista, mutta lisäksi halusimme välttää myös turistipaljouden. Näitä hiekkadyynejä nimittäin tullaan ihastelemaan Kuurinkynnäälle bussilasteittain. Tämä aikainen aamu kannatti ja saimme kokonaisen hiekkadyynin vain meille kolmelle Armi mukaan lukien. Pysyttelimme tarkasti merkityillä alueilla. Dyynit ovat suojeltuja, eikä niillä saa liikkua ihan missä tahansa.

Toisen, Nagliai -nimisen, hiekkadyynin kävimme “huiputtamassa” myöhemmin samana päivänä. Sinne on pieni pääsymaksu ja dyyni on avoinna turisteille vain päiväsaikaan, joten auringonnousun aikaan sinne ei olisikaan saanut mennä.

Kun tarvoimme upottavassa hiekassa pitkän matkan dyynille, olimme ihan tyytyväisiä viileään säähän. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalta, mutta viileä tuuli piti huolen, ettei tullut liian kuuma. Itse matka Nagliai-dyynillä oli hienompi kuin se, mitä upottavan polun päässä odottaa. Sieltä on toki maisemat merelle, mutta ne eivät ole kovin kummoiset. Sen sijaan dyynillä tarpominen oli hauskaa ja siinä saa hyvän käsityksen millaisesta määrästä hiekkaa on kyse.

 

Suomalaiselle edullinen matkakohde – liettualaiselle kallis

Liettualaisten suussa Kuurinkynnäs tunnetaan nimellä Neringa tai Nida. Nida on oikeastaan vain Kuurinkynnään tunnetuimman kaupungin (=kylän) nimi, mutta sillä nimellä liettualaiset, Kaunasissa asuvat tuttuni alueesta puhuivat. He kertoivat myös, että heille tulee halvemmaksi lähteä viikoksi Turkkiin all-inclusive lomalle kuin Kuurinkynnäälle. Se on heille todella kallista aluetta. Me puolestamme olimme innoissamme siitä kuinka halpaa Baltiassa oli.

Majoitus Kuurinkynnäällä ei ole erityisen edullista, mutta halvemmalla pääsee, kun matkustaa ennen juhannusta, josta alkaa liettualaisten lomat. Silloin myös pääsymaksu kansallispuistoon on edullisempi. Satuimme paikalle juuri viimeisenä edullisempana päivänä ja sisäänpääsy maksoi viisi euroa. Seuraavana päivänä se olisi ollut high seasonin aikaan 20 euroa. Edestakainen lauttamatka maksoi 12,30 euoa. Me yövyimme Nidan lähellä Skalva hotellissa. Maksoimme yöstä 75 € + koirasta 10 euroa. Huone oli pieni, mutta ihan siisti. Aamupalassa ei ollut kehumista. Sijainti oli hyvä autolla liikkuvalle.

Olimme Kuurinkynnäällä vain 1,5 päivää ja se oli melkoista juoksemista. Jälkikäteen ja pidemmällä lomalla, olisin varannut sille ehkä kolme yötä. Sitä pidempää aikaa emme ehkä olisi saaneet ainakaan viileällä säällä siellä kulumaan, mutta olisimme ehtineet tutustua paikkoihin hieman rauhallisemmalla tahdilla.

Tässä yleiskatsaus Kuurinkynnäältä. Kunhan helteet ja kesäkiireet helpottavat, on tarkoitus koostaa täältäkin video meidän youtube-kanavalle.

Onko Kuurinkynnäs sinulle ennestään tuttu?

Pysy mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram