Krugerin kansallispuiston majoitukset ja leirit
Ikoninen Krugerin kansallispuisto on varmasti helpoin omatoimimatkailijan safarikohde Afrikan mantereella. Ei ole siis ihme, että se on Afrikan suosituin safarikohde. Siellä vierailee vuosittain 1,8 miljoonaa vierasta. Tämä on lähes saman verran kuin kaikissa Kenian kansallispuistoissa yhteensä. Kuitenkin 80 % on päivävieraita eli he eivät yövy kansallispuiston alueella. Mielestäni tämä on sääli, sillä eniten Krugerista saa irti yöpymällä puiston sisällä. Portit puiston ulkopuolelta saapuville aukeavat vasta tuntia myöhemmin kuin sisäpuolella yöpyville leirien portit. Yöpymällä sisäpuolella, on myös usein heti parhailla pelipaikoilla, eikä aikaa kulu paikasta toiseen siirtymiseen niin paljoa.
Moni pitää safarilomaa kalliina, mutta Etelä-Afrikan Krugerissa safarin voi toteuttaa kohtalaisen edullisesti yöpymällä kansallispuiston omissa majoituksissa. Ne ovat perustasoisia, mutta pääosin siistejä ja niistä löytyy kaikki tarvittava hyvän safarikokemuksen aikaansaamiseksi. Olemme olleet Krugerissa neljä kertaa ja keränneet paljon kokemuksia eri leireistä. Tässä esittelyssä on suurin osa puiston pääleireistä, joista löytyy niin kaupat, ravintolat kuin uima-altaatkin. Leireistä löytyy niin suuremmalle kokoonpanolle isompia mökkejä kuin pienempiä pariskunnille. Jokaisessa leirissä on myös leirintäalue teltoille. Asuntoautoja Krugerissa näkyy vain vähän, mutta sen sijaan ns. teltta-autot, joiden katolle saa pystytettyä teltan, ovat suosittuja.
Kansallispuiston majoitukset tarjoavat kaiken kaikkiaan yhteensä 4179 sänkypaikkaa ja 1896 leirintäpaikkaa. Lisäksi kansallispuiston alueella sijaitsee 24 yksityisessä omistuksessa olevaa safarilodgea, joissa on reilut 1000 sänkypaikkaa. Näiden lisäksi Krugerin ulkopuolella on noin 200 lodgea, joista suurin osa sijaitsee yksityisellä alueella (esim. Sabi Sands, Timbavati ja Klaserie).
Jos Kruger on sinulle vierasta aluetta, voit halutessasi avata Krugerin kartan eri leirien sijainnin hahmottamiseksi.
Lower Sabie
Lower Sabie sijaitsee puiston alaosassa ja on yksi suosituimmista leireistä. Sen ehdottomia plussia on hyvä ravintola suurella terassilla, josta on hienot näkymät Sabie-joelle. Mugg & Bean on eteläafrikkalainen ketjuravintola ja tarjoilee kattavan valikoiman länsimaiseen makuun sopivia ruokia edulliseen hintaan. Ravintolan ja maisemien puolesta Lower Sabien leiri on ehdottomasti oma suosikkini kaikista leireistä, mutta myös leirin sijainti on erittäin hyvä etenkin kuivalla kaudella. Vuoden 2018 matkallamme koimme yhden ikimuistoisimmista safarikokemuksista ollessamme syömässä Lower Sabien ravintolan terassilla. Iso lauma seeproja ja knuantilooppeja tuli joelle juomaan. Samaan aikaan kolme leijonaa makoilivat joen rannalla ja tunnelma alkoi pikkuhiljaa tiivistyä, kun leijonat lähtivät saalistamaan juomaan tulleita eläimiä. Ruoat saivat jäähtyä, kun näimme leijonien syöksyvän eläinten sekaan. Hetken sekasorron jälkeen näimme kuinka yksi seeproista oli jäänyt leijonan hampaisiin. Pieni pätkä tästä näkyy tuosta matkasta tekemällämme videolla.
Lower Sabie on kenties Krugerin suosituin leiri ja majoitus sinne kannattaakin varata ajoissa. Meillä oli vuoden 2018 matkalla hyvätasoinen telttamökki. Tänä vuonna emme olleet ihan yhtä ajoissa, mutta onnistuimme saamaan reissun alkupäähän viimeisen vapaana olleen mökin. Se oli inva-mökki, mutta mielestäni ei kyllä täyttänyt liikuntarajoitteisille sopivia kriteereitä, koska siellä oli esim. kylpyamme, eikä tavallista suihkua lainkaan. Muuten varustelutaso oli hyvä. Yövyimme myös matkan viimeisen yön Lower Sabiessa ja silloin meillä oli todella mukava ja siisti mökki aivan joen rannassa. Terassilta oli maisemat joelle ja saimme kuunnella illalla Amarulaa siemaillessa virtahepojen ja muiden eläinten ääntelyä.
Skukuza
Skukuza on Krugerin pääleiri. Siellä sijaitsee kansallispuiston päämaja ja mm. sarvikuonojen suojeluun erikoistunut ryhmä. Skukuzassa on myös suurin kauppa ja kaksi eri ravintolaa. Toinen näistä on pikaruokaravintola ja toinen siistimpi ravintola, jossa on sekä sisätilat, että terassi Sabie-joelle. Leiristä löytyy myös kaksi eri uima-allasta ja toisen yhteydessä on spa, jossa voi käydä nauttimassa erilaisista hoidoista. Skukuzaan on valmistumassa uusi lodge, joka tulee lisäämään leirin majoituskapasiteettia sadoilla vuodepaikoilla. Jos kaipaa uutta ja hieman tasokkaampaa majoitusta, tämä voi varmasti olla hyvä vaihtoehto siihen. Tämä kaikki kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että Skukuzan ympäristössä on jo nyt ja tulee jatkossa olemaan vielä enemmän liikennettä. Mikäli siis kaipaat rauhallisempaa aluetta eläiten bongailuun, ei se löydy Skukuzan lähistöltä.
Vaikka Skukuza ja Lower Sabie ovat molemmat suosittuja leirejä ja niiden lähellä on paljon liikennettä, on suosioon myös syynsä. Molempien lähistöllä on todella paljon eläimiä ja Skukuza – Lower Sabie välisellä tieosuudella sanotaan olevan maailman tihein leopardikanta. Skukuzan lähistöllä on myös meidän kokemuksemme mukaan erinomaiset mahdollisuudet nähdä sarvikuonoja. Niitä on siirretty tälle alueelle, jossa niiden vartioiminen ja suojelu on helpompaa.
Satara
Sataran alue on yksi omista henkilökohtaisista suosikeistani. Sen läheltä löytyy paljon laajaa savannialuetta, jossa gepardit viihtyvät ja tällä alueella näimmekin viimeisimmän reissun ainoa gepardit. Sataran leiristä löytyy myös kaksi ravintolaa. Toinen on pizzeria, josta olemme useamman kerran safaripäivän päätteeksi ottaneet pizzan mukaan oman mökin terassilla syötäväksi. Lisäksi Satarassa on myös siistimpi ravintola, jos haluaa istua kaikessa rauhassa syömään aamiaista, lounasta tai illallista. Sataran ravintolan huono puoli on, ettei sieltä ole maisemia joelle, kuten melkein kaikista muista pääleireistä. Meillä oli silti siellä ihan mukava aamupala/lounas eräänä päivänä, koska saimme seurailla (röyhkeiden) apinoiden toilailuja ja punanokkatoko (harakan kokoinen lintu) tuli viereen kuikuilemaan. Vihermarakatit ovat lähes kaikissa leireissä riesana ja eräällä Krugerin matkalla yksi sellainen päätti juuri Sataran leirissä tunkea itsensä meidän autoomme, kun olimme aamulla pakkaamassa sitä. Voin sanoa, ettei se ollut kovin iloinen, eikä yhteistyöhaluinen, kun yritimme hätistellä sitä takapenkiltä tiehensä.
Sataran mökkikylä on hieman sekava ja ainoa, jossa me onnistuimme hetkeksi eksymään autolla. Meillä ei ole koskaan ollut siellä mitään erityistä majoitusta, joka olisi jäänyt mieleen, mutta Sataraan kannattaa silti tulla sen sijainnin puolesta. Olemme aina nauttineet hyvistä eläinbongauksista Sataran lähellä. Sieltä kannattaa suunnata vielä pohjoiseen ja aina Tsokhwanen taukopaikasta ylöspäin. Tuo tiealue on todella kaunista aluetta ja siellä näkee usein myös suuria kissapetoja.
Olifants
Olifants oli aivan ensimmäisen Krugerin matkamme ensimmäinen majoituspaikka vuonna 2014. Muistan aina sen, kun lähdimme tuolloin ensimmäisen yön jälkeen aamulla ajamaan ja jouduimme heti porteista ulos ajettuamme pysähtymään, koska tielle tullut norsulauma pysäytti liikenteen. Siinä missä arkiaamuina kotisuomessa seisahtuva liikenne aiheuttaa ärsytystä, on se Krugerissa lähes poikkeuksetta ihastuksen aihe. Emme ole tuon yhden kerran jälkeen yöpyneet Olifantsissa, mutta kävimme Olifantsissa viimeisimmällä reissulla syömässä sekä mennessämme kohti pohjoista että sieltä palatessamme. Olifantsin ravintolassa on mukava terassi, josta on maisemat alas Olifants-joelle. Tosin joki on niin kaukana alhaalla, ettei siellä olevia eläimiä näe kovin hyvin.
Olifants ei alueena kuulu meidän suosikkeihimme, koska maasto sen ympäristössä on pusikkoista ja kivikkoista. Näimme kuitenkin pari leijonaa lähellä tietä noin 10 kilometrin päässä leiristä sinne ajellessamme, joka oli oikein kiva yllätys. Paikalla ei ollut kuin pari autoa meidän lisäksemme. Vähän aikaa lepäileviä leijonia katseltuamme, tuli norsu tien yli ja hääti leijonat tiehensä. Kadotimme ne sen jälkeen pusikkoon, mutta oli hauska nähdä miten savanninvaltiaatkin kunnioittavat reilusti isompiaan. Norsut tuntuvat poikkeuksetta vihaavan leijonia joka puolella Afrikkaa ja ajavat ne aina tilaisuuden tullen pois läheltään.
Mopani
Olifantsista ylöspäin kaikki leirit olivat meille ennestään vieraita ennen tämän vuoden reissua. Siksi Mopani olikin oikein miellyttävä yllätys sinne saavuttuamme. Vähän Olifantsin tapaan tämäkin leiri sijaitsee hieman korkeammalla ja sieltä oli ilta-auringossa hienot maisemat leirin vieressä sijaitsevalle järvelle. Todellinen ylläri oli meidän majoituksemme. Olin onnistunut puolivahingossa varaamaan meille todellisen maisemamökin ja meidän terassilta oli upeat näkymät järvelle. Istuskelimme auringon laskiessa omalla terassilla lämpimässä säässä hyvää juomaa siemaillen ja kuuntelimme virtahepojen ääntelyä. Tuollaisena hetkenä ei voinut olla hymyilemättä ja tuntematta suurta onnellisuutta omasta elämästä.
Mopanin lähellä on hiekkatieosuuksien varrella upeaa savannia ja ajelimme sitä kautta leiriin uudelleen myös palatessamme takaisin etelään. Kävimme Mopanissa aamupalalla, jolle isot suositukset, sillä ravintola on täälläkin hienolla paikalla. Sieltä on hienot maisemat järvelle ja ruokakin on ihan hyvää. Mopanin leiri on muutenkin hienosti rakennettu ja oikein viihtyisä. Pidimme leiristä kovasti ja voisimme mielellämme palata sinne.
Letaba
Jos yksi leiri pitäisi mainita, mihin ei niin kovasti tee mieli palata, olisi se Letaba. Täällä törmäsimme ensimmäistä kertaa huonosti siivottuun majoitukseen. Kylpyhuoneen käsienpesuallas oli aivan hiekassa ja muutenkin lattia tuntui olevan imuroimatta. Majoitus itsessään oli kuitenkin ihan ok ja mökkimme oli ihan leirin aidan reunalla, joten sieltä oli mahdollista nähdä mitä tahansa eläimiä. Mökki vain oli suunniteltu mielestämme hieman hassusti, koska terassi oli juuri päinvastaisella puolella kuin leirin aita. Ei siis ollut mahdollista istuskella omalla terassilla ja katsella aidalle, vaan terassin puolella oli vain sisäpiha ja muita mökkejä.
Letabassa on myös pienehkö kauppa ja ravintola, jonka terassilta on ihan mukavat jokimaisemat. Me emme mitenkään ihastuneet paikkaan, mutta silläkin saattaa olla merkitystä, että meidän siellä ollessamme oli todella kylmä päivä ja hytisimme ravintolan terassilla aamupalaa syödessämme. Suomalainen sisu ei kuitenkaan antanut myöten mennä sisälle syömään, kun kerta oltiin Afrikan ”lämmössä” lomamatkalla.
Vaikka Krugerissa ei yleisesti ottaenkaan kannata odottaa mitään kovin hyviä puhelin-/nettiyhteyksiä, Letabassa niitä ei ollut juuri lainkaan. Meillä oli käytössä Johannesburgin lentokentältä ottamamme paikalliset Vodafonen liittymät. Netti ei toiminut käytännössä koko leirissä tai vain ulkoportin luona aivan välttävästi. Moni saattaa olla jopa iloinen siitä, ettei lomalla tarvitse tuijottaa puhelinta ja silloinhan tämä ei haittaa. Meille asialla oli kyllä merkitystä, koska päivitimme koko matkan ajan instagram storieita ahkerasti ja tuhannet ihmiset seurasivat sitä kautta matkaamme.
Shingwedzi
Voi Shingwedzi! Jos johonkin pohjoisen leireistä ihastuin ihan tosissani, niin Shingwedziin. Siellä oli vain kaikki kohdillaan. Oli lämmin päivä, kävimme uima-altaalla lekottelemassa ja sen jälkeen palatessamme mökillemme, oli vähän matkan päässä muutama kirjoantilooppi leirin aitojen sisällä syömässä ruohoa. Apinat hyppivät lähistöllä ja vieressä kohosivat upeat palmut. Lähdin kuvailemaan melko kesyjä antilooppeja ja olin sitä mieltä, että illan safariajelut olisi voinut melkein jättää väliin ja jäädä vain leiriin ihastelemaan sielläkin vallitsevaa eläimellistä menoa. Lähdimme kuitenkin kaikesta huolimatta tekemään vielä pienen lenkin autolla ennen pimeän tuloa. Meillä ei ollut kovasti onnea eläinten suhteen ennen kuin ihan viime hetkellä, jo melkein leirin porttien lähellä, meitä vastaan tuli savannikoiralauma. Tuolloin aika tuli kuitenkin vastaan ja meidän oli palattava leiriin ennen porttien sulkeutumista.
Myös Shingwedzin leiri sijaitsee joen varrella ja leiristä on hyvät maisemat joelle. Olimme illalla leirin ravintolassa syömässä. Hämärä laskeutui ja saimme ruoka-annokset eteemme. Yhtäkkiä mykäksi muuttunut Tomi kykeni vain osoittamaan terassin katon kattoparrua ja ehdin nähdä siellä valtavan pitkän ja tuuhean mustavalkoraidallisen hännän ennen sen katoamista jonnekin. Ruoat jäivät lautasille ja pomppasimme molemmat taskulamppujen ja puhelimien kanssa katsomaan terassin ulkopuolelle mitä ihmettä me olimme oikein nähneet. Bongaamamme eläin tapitti meitä nyt ravintolan terassin katolta ja totesimme katselevamme ensimmäistä kertaa elämässämme genettiä silmästä silmään. Afrikka kyllä yllättää – ihan joka kerta.
Punda Maria
Punda Maria on Krugerin pohjoisin pääleiri. Siellä kaikki on pienempää. Kaupassa valikoima on suppeampi ja ravintolassakin on vain viisi pöytää, jonka vuoksi pöytä kannattaa illalliselle varata etukäteen. Me emme olleet sitä tehneet, mutta mahduimme onneksi juuri yhteen vapaaseen pöytään syömään. Punda Maria on ainoa Krugerin pääleireistä, jossa ei ole uima-allasta. Ei siellä ole oikein muutakaan, mutta se on kaikesta huolimatta aika kivan idylli pikkuleiri. Heti leirin portin tuntumassa oli joka kerta joko antilooppeja, pahkasikoja tai seeproja. Ihan leirin läheltä kulki valtava puhvelilauma meidän sinne saapuessamme, mutta muuten emme nähneet leirin lähettyvillä mitään kovin erikoista.
Punda Mariassa ollessamme oli koko matkan kylmin yö. Emme olleet hetkeäkään voineet kuvitella, että joulukuussa lämpötila voisi Krugerissa laskea alle 20 asteen edes yöllä, mutta niin vain mittari tipahti 15 asteeseen. Olin tietenkin varannut meille Punda Mariasta matkan ainoan telttamajoituksen. Siinä missä puiston mökit kyllä pitävät hyvin lämpöä vähän viileämmälläkin kelillä, ei telttakangas kyllä pidä sitä yhtään, kun lämpötila tippuu näin alas. Olin varausvaiheessa miettinyt pidempään voinko ottaa telttamajoitusta siksi, ettei siellä ollut ilmastointia. Tälläiseen päinvastaiseen haasteeseen en ollut varautunut hetkeksikään. Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut mistään alkeellisesta teltasta, vaan ihan kunnollisesta telttamökistä, jossa oli onneksemme (tai minun onneksi, Tomia ei palellut yhtään) peittojen lisäksi myös neljä suurta ja paksua vilttiä. Yöllä tuli vilttipinon alla jopa kuuma, mutta aamulla ei ollut niin mukavaa, kun piti nousta lämpöisten vällyjen välistä kylmälle lattialle. Tästä huolimatta Punda Marian telttamökkimajoitus oli todella mukava ja sille iso suositus sopivalla säällä!
Muut Krugerin leirit
Yllämainittujen lisäksi pääleirejä ovat vielä Pretoriuskop, Orpen, Berg-En-Dal ja Crocodile Bridge. Viimeisimmässä olemme käyneet usein, koska olemme menneet Crocodile Bridgen portista Krugeriin sisälle lukuisia kertoja. Tässä leirissä (eikä Orpenissa) ei kuitenkaan ole ravintolaa, joten emme ole siksi halunneet koskaan yöpyä siellä. Lisäksi jokainen näistä neljästä leiristä sijaitsee hyvin lähellä puiston portteja. Siksi niiden lähellä pyörii paljon päivävieraita ja me taas olemme yrittäneet hakeutua hieman rauhallisempiin paikkoihin.
Pääleirien lisäksi Krugerissa on paljon pienempiä (bushveld) leirejä, jotka vaativat enemmän omatoimista ruoanlaittoa. Jos tykkää kokkailla ja kuljetella mukanaan ruokatarvikkeita, kannattaa kokeilla yöpymistä myös tälläisessä pienemmässä leirissä. Ne sijaitsevat alueilla, joihin vain näissä leireissä majoittuvat pääsevät. Osa leireistä on myös aitaamattomia, joka antaa aivan omanlaisensa tunnelman. Kannattaa huomioida, että näissä pienissä leireissä ei ole latauspistokkeita, vaan kaikki elektroniset laitteet tulee ladata autossa. Pääleirien majoituksissa luonnollisesti voi ladata laitteita normaalisti (adapteri vaaditaan, niitä saa halvalla leirien kaupoista).
Krugerin majoitusten varaaminen ja hinta
Kaikki Krugerin kansallispuiston majoitukset ovat varattavissa vain ja ainoastaan Sanparksin sivuilta. Majoitukset kahdelle hengelle keittiöllisissä mökeissä maksavat noin 90-110 euroa yöltä. Halvemmalla saa mökkejä, joissa ei ole keittiötä ja halvimmat ovat sellaisia, joissa ei ole omaa kylpyhuonetta. Lisäksi tulee maksaa puistomaksut, jotka ovat noin 23 euroa per hlö / vuorokausi. Yli kuuden yön matkalle tulee edullisemmaksi ostaa Wild Card, joka oikeuttaa vuodeksi sisäänpääsyyn kaikkiin Etelä-Afrikan kansallispuistoihin.
Jos jokin asia jäi mietityttämään, kysy ihmeessä kommenttien puolella.
Pysy mukana:
Suunnaton
Onpa taas loistavan kattava postaus! Kruger olisi Namibian ohella tosi hyvä vaihtoehto omatoimisafarille.
Palaan tähän postaukseen ehdottomasti, jos Krugeriin tulee vihdoin tulevina vuosina lähdettyä.
Elina | Vaihda vapaalle
Ajattelinkin, että tästä postauksesta olisi hyötyä nimenomaan sellaiselle, joka joskus lähtee Krugeriin. En tiedä kuinka monia tämä muuten niin paljon kiinnostaa. Meillä Namibia houkuttelee kanssa kovasti seuraavaksi safarikohteeksi.
Reissu-Jani
Kiitos kattavasta kuvauksesta. Kuvittelin että puisto olisi tosiaan täysin erämaata eikä siellä mitään luksus majoituksia olisi olemassa. Olin väärässä. Näyttää siltä että tuolla safarilla olo on tehty turvalliseksi ja majoituksia löytyy riittävästi. Voisitteko kertoa paljonko on paikkojen välimatkat (km) ja paljonko aikaa varasitte per legi — toki riippuu paljonko on nähtävää ja kuvattavaa. Saako tuolla muuten itse lähteä kulkemaan vai pitääkö olla ns. auton lähellä?
Elina | Vaihda vapaalle
Nämä tässä esitellyt ei tosiaan mitään luksusmajoituksia ole, mutta niitäkin löytyy joitain Krugerin sisältä. 🙂 Näiden pääleirien etäisyydet vaihtelee. Esim. Skukuza – Lower Sabie väli on vain 43 kilometriä, mutta siihen suositellaan varaamaan pysähdysten kanssa noin parisen tuntia aikaa. Pohjoisessa etäisyydet on suurempia. Maksiminopeus asfalttiteillä on 50 km / h ja hiekkateillä 40 km / h, joten kovin lujaa tuolla ei pääse ajelemaan. Kaikkien leirien väliset etäisuudet ja suositellut ajat niiden välille löytyy: https://www.sanparks.org/parks/kruger/get_there/KNP_distances_beween_camps.pdf
Petri
Kiitos hienosta esittelystä! Heräsi taas himo päästä takaisin Afrikkaan, kytenyt se on jo pari vuotta..
Etelä-Afrikassa emme ole safareilla olleet, muuten kylläkin, valtaosa eteläisestä Afrikasta on kyllä tullut koluttua (ml. Namibia vuokra-autolla). Vähiten ovat napanneet nuo turistien valtaamat Kenia ja Tansania.
Näkyykö tuo vierailijoiden suuri määrä kuinka paljon? Onko jokainen kissaeläin 42 autoj ympäröivä? Mielipiteitä miten Krugernoin muutoin vertautuu muihin alueisiin muissa maissa eläinkannan, luonnon yms. suhteen?
Elina | Vaihda vapaalle
Vierailijoiden suuri määrä näkyy erityisesti eteläafrikkalaisten loma-aikoina ja viikonloppuisin puiston eteläosassa. Pohjoisessa on hyvin rauhallista. Tosin olimme me viime vuonna aivan Lower Sabien lähellä, hiekkatien varrella, puussa olevan leopardin luona varmaan puolisen tuntia ainoa auto. Asfalttiteiden varsilla on enemmän liikennettä. Pahimmillaan on ollut ehkä 20 autoa leijonien luona, mutta yleensä vain muutamia autoja. Siksi meitäkään ei ole innostanut Kenian ja Tansanian suosituimmat puistot, koska ajatuskin 40 autosta isojen kissojen luona on aika kammottava. Eläinkanta Krugerissa on monipuolista esim. Etoshaan verrattuna. Maisemat, puusto ja eläinlajit vaihtelevat liikuttaessa puistossa aika paljonkin alueittain. Kruger on mielestäni tosi monipuolinen ja ehdottomasti käymisen arvoinen puisto. Ei siellä samalla tavalla satapäisiä antilooppilaumoja näe kuin Tansaniassa ja Keniassa, eikä löydy savannia ihan silmänkantamattomiin, mutta Kruger on muuten upea.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
En tiennytkään, että päivävieraita on noin paljon ja oikeastaan yllätyin luvun suuruudesta. Olisin kuvitellut sen olevan jotain ihan muuta.
Miten ylhäällä muuten on Tsokhwanen taukopaikka? Olifantsia etelämpänä kuitenkin? Mekin tykätään Satarasta ja se oli puolestaan meille ensimmäinen majapaikka Krugerissa. Meille alue Satarasta pohjoiseen ei ehkä näyttäytynyt niin hyvänä bongausalueena, mutta Sataran ja Orpenin väli sen sijaan oli todella tuottoisaa aluetta!
Aikamoinen episodi tuo vervetti autossa! Meillä pahin kokemus vervettien kanssa taitaa olla se, kun veivät Marikalta leivän kädestä! Eivät ilmeisesti kuitenkin ole röyhkeydestä huolimatta lainkaan vaarallisia toisin kuin paviaanit.
Hieno bongaus muuten nuo kirjoantiloopit! Nehän ovat usein todella ujoja ja useimmiten ovat kokonaan nimensä mukaisesti pensaassa, kun niitä näkee.
Ette ilmeisesti muuten ole osallistunut ikinä yösafarille Krugerissa? Me ollaan osallistuttu yhdelle ja kyseisen safariajon aikana näimme lukuisia genettejä.
Elina | Vaihda vapaalle
Tsokhwanen taukopaikka tosiaan sijoittuu Satarasta pohjoiseen, mutta etelämmäs kuin Olifants. Myös minä olen henkilökohtaisesti menettänyt leivän kädestä vervettiapinalle. En olisi ikinä uskonut olevani se tumpelo turisti, jolle niin käy, mutta voi hitto ne on nopeita kavereita!
Ei tosiaan olla oltu kansallispuiston yösafareilla. Yksityisillä safareilla ollaan kyllä iltaisin pimeän tultua ajeltu, muttei ole näkynyt genettejä.
Ne Tammelat
Teidän safarireissut ovat kyllä kadehdittavan hienoja kokemuksia! Kuvat ovat kertakaikkisen upeita ja Instastooreja on ollut tosi hauska seurata matkan aikana. Heti kun safarireissu tulee ajankohtaiseksi, niin palaan kahmimaan täältä parhaat majoitusvinkit 🙂
Mukavaa matkavuotta 2020!
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
Teidän Afrikka seikkailut on kyllä ihania! <3 Huikeita vinkkejä jaatte ja nämä majoitukset ovat kyllä mahtavia! Jos joskus lähden, niin palaan näihin postauksiin! 🙂
Reeta
Kattava tietopaketti ja mitkä kuvat lisukkeina! Elävästi tulee mieleen omat safarikokemukset kun majoituspaikan parvekkeen ohi köpöttelee norsulauma tai illallista syödessä kuulet eläinten ääniä pimeydessä.
Martta / Martan matkassa
Safari on vielä haaveena ja tämän postauksen myötä innostuin kovasti, kivasti olit esitellyt puistoa. Muutamia kysymyksiä tuli mieleeni, olitteko omalla vuokra-autolla liikenteessä vai oppaan kanssa? Kuinka kauan reissu kesti? Olitteko monta päivää yhdessä majoituksessa?
Elina | Vaihda vapaalle
Vuokra-autolla oltiin liikkeellä eli ihan ilman opasta. 🙂 Oltiin reissussa aika lyhyen aikaa eli 10 yötä / 11 päivää. Ekassa majoituksessa oltiin kaksi yötä, mutta muuten vaihdettiin yöpaikkaa joka yö. Ei ehkä voi suositella samaa ihan kaikille, mutta meille se sopii, kun maisemat vaihtuu. 🙂
Sari / matkalla lähelle tai kauas
Safarin kiinnostaa täällä myös ja Kruger erityisesti. Te siis kuljitte tuolla omatoimisesti? Mahdollisuus opastuksiin on myös kai?
Tähän juttuun on palattava, jos ja kun tämä tulee ajankohtaiseksi.
Elina | Vaihda vapaalle
Me oltiin tosiaan vuokra-autolla liikkeellä. Tuolla on mahdollista osallistua myös opastetuille safareille joko kansallispuiston toimesta tai sitten yksityisten järjestäjien, jos yöpyy puiston ulkopuolella.
Sanna I Seven Seas
Teidän safarirakkaus näkyy kyllä näissä postauksissa niin aitona, että ihanaa lukea näitä! Oon sanonut tämän ennenkin, mutta teidän inspiroimina ajatus Afrikan reissulle on nostanut entisestään päätään. Ja sitten kun se toteutuu, niin pitää palata näihin postauksiin suurennuslasin kanssa. 🙂
VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa
Mielenkiintoinen tieto, että majoitukset on varattavissa vain yhden tietyn sivun kautta. Helpottaa kyllä vertailua huomattavasti! Vitsit en malta odottaa omaa ensimmäistä Etelä-Afrikan reissua, olisipa jo maaliskuuuuu. Näitä teidän safarireissuja on ollut kyllä niin inspiroivaa seurata.
Pingback: Mitä maksaa safari Krugerissa - hinta omatoimiselle matkalle - Matkablogi Vaihda vapaalle
Pingback: Unohtumaton luksussafari Botswanassa – maailmanaarella.com