Alaskan risteily – Inside Passage

Aika: 26.5.2014
Paikka: Risteilyalus Ms Oosterdam, Holland America Line
Sijainti: Inside Passage, Kanada & USA

Heräsin aamulla aikaisin. Siis tosi aikaisin. En ollut vielä ihan paikallisessa rytmissä. Kello näytti kolmea yöllä ja hyttiimme toimitetusta lehtisestä luin, että aurinko nousee 2:55. Päätin mennä kannelle katsomaan ja kuvaamaan auringonnousua. Tarpeeksi vaatetta vaan niskaan ja liikkeelle. Yritin parhaani mukaan painaa reittini mieleen, että osaisin vielä takaisin hyttiin. Tomi on meistä se joka osaa suunnistaa urbaanissa ympäristössä, minä se joka tykkää puhua. On hyvä, että molemmilla on omat roolit 😉

Mitään auringonnousua ei oikeasti koskaan tullut. Ei siinä mielessä kuin toivoin. Makasin kannella aurinkotuolissa untuvatakki päällä ja tuijotin pilvistä taivasta. Jossain kaukana rannan tuntumassa näkyi ohuen ohut kaistale kirkasta taivasta. Palasin eksymättä takaisin hyttiin ja kuvasin hieman myöhemmin yllä olevan maiseman meidän parvekkeelta. Maisemat olivat pilvisiä ja sumuisia, mutta ihan kauniita. Oli aika risteilyn ensimmäisen aamupalan. Sitä olin odottanut.

Ensimmäisenä varsinaisena risteilypäivänä meille valkeni kokonaisuudessaan se, mistä olimme jo ennen risteilyä lukeneet, ja edellisenä päivänä varovaisesti ympärillemme katsellessa huomanneet. Olimme mummoristeilyllä. Rollaattoreita siellä, pyörätuoleja täällä. No ei siinä mitään, kyllä me tullaan toimeen kaiken ikäisten kanssa. Ennen matkaa esimieheni suositteli Celebrity Cruisesin risteilyä, koska se on selvästi profiloitunut pariskunnille, eikä siellä ole ympäriinsä juoksentelevia lapsia jaloissa pyörimässä ja kiljahtelemassa. Ei muuten ole Holland Americankaan laivoilla!

Eläkeläisristeilyllä olemisessa on kyllä ihan positiivisiakin puolia! Tämä ikäluokka vaatii loistavaa palvelua ja sitä Holland
America todellakin tarjosi. Palvelun taso oli korkeampi kuin
mihin Carnivalin laivoilla olemme tottuneet (vaikkei Carnivalinkaan palvelussa ole mitään vikaa ollut!). Aamupalalla oli miljoona eri vaihtoehtoa ruoan ja juoman suhteen. Yhdellä aamupalapisteellä kokkailtiin jenkkien niin kovasti suosimia aamupalavohveleita. Niihin sai valita useasta eri hillosta haluamansa vaihtoehdon, kermavaahtoa, suklaahippuja ja sitä rataa. Kyllä jenkit osaavat herkutella. Lomalla ei mietitä kaloreita tai kiloja, eihän…?

Hytissämme oli kori, johon sai tilata mitä hedelmiä halusi.

Ohjelmatarjonnassakin huomasi mitä ikäluokkaa suurin osa matkustajista edustaa. Laivalla olisi voinut osallistua mm. seuraaville maksuttomille kursseille; ”opastus Windowsin käyttöön” ja ”miten käytän digikameraani”. Hetken aikaa leikiteltiin ajatuksella, että Tomi olisi mennyt kameransa kanssa sinne, mutta ehkä se oli tarkoitettu hieman eri kohderyhmälle 😀

Mikä sitten on tuo otsikossa näkyvä Inside Passage. Kyseessä on rannikkoreitti, joka kulkee saariston läpi Vancouverista Alaskaan. Tomi oli ladannut ennen matkaa puhelimeen USAn ja Kanadan kartat ja pystyimme seuraamaan missä seilattiin. Melko pienistä väleistä puikkelehdimme isolla paatilla.

Suomalaiselle maisemat eivät ainakaan aluksi olleet mitenkään erityisen ihmeelliset. Kuusimetsästä koostuvia saaria. Välillä ulos katsoessa olisi voinut kuvitella olevansa Turun saaristossa matkalla kohti Tukholmaa. Välillä taas saarista kohosi sen verran korkeita nyppylöitä, että tiesi olevansa jossain muualla. Vielä ei näkynyt kuitenkaan lumihuippuisia vuoria kuin kaukana horisontissa.

Oma parveke oli kyllä loistava. Ei tarvinnut suunnata kannelle ulos kurkkimaan, eikä kuvailla muilta kansilta ikkunoiden läpi. Pystyimme menemään omasta hytistä ulos palelemaan silloin, kun ulkona näkyi jotain mielenkiintoista ja muuten saatiin olla hytissä lämpimässä.

Vielä oltiin Kanadan puolella, kuten kuvasta näkyy.

 

Hollantilainen kapteeni innostui jossain vaiheessa päivää juttelemaan koko laivalle kaiuttimien välityksellä ja lupaili jonkin ajan kuluttua Inside Passagen dramaattisimman kohdan, kun laiva lipuisi hyvin kapeasta salmesta. Sitähän olisi mentävä ulos kuvaamaan, mutta sitä ennen kävimme tutustumassa laivan hampurilaistarjontaan. Laivalla sitä hullaantuu syömiseen. Aamupalan jälkeen alkaa jo odottaa lounasta ja sitten illallista. On niin helppoa, kun voi vain astella hakemaan mitä mieli tekee, eikä se maksa mitään.

Hamppareiden jälkeen suunnattiinkin hyttiin pukemaan päälle lämpimimmät mahdolliset vaatteet. Menimme sen jälkeen laivan keulaan, josta oli parhaat näkymät eteenpäin. Jäimme hyytävässä tuulessa odottamaan sitä dramaattista kohtaa Inside Passagesta.

 

Olimme odottaneet, että paikalla olisi muutama muukin innokas. Meidän lisäksemme siellä oli kuitenkin vain yksi vanhempi herrasmies, johon hyinen tuuli ei tuntunut tekevän mitään vaikutusta kevyestä pukeutumisesta huolimatta. Minä kävin välillä hytissä lisäämässä pitkikset farkkujen alle ja haaveilin pilkkihaalarista. Keulassa kävi välillä muutamia muitakin ihmisiä, mutta he poistuivat arviolta 35 sekunnin kuluessa.

Millainen sitten oli se Inside Passagen dramaattinen kohta. No, se näkyy alla olevassa kuvassa tuossa edessä. Olihan se kapea, muttei nyt niiiiin kapea kuin olimme odottaneet.

Pian olimmekin jo hieman väljemmillä vesillä ja tuuli muuttui niin kovasti, että naama meinasi jäätyä irti. Alkoikin olla jo illallisen aika 😀