Olemme useiden eri varustamojen laivoilla risteillessä nähneet useita hyviä ja myös monia vähän vähemmän hyviä esityksiä. Olemme kuunnelleet ratkiriemukasta stand upia ja joskus lähteneet kyllästyneenä pois. Kaikkia on mahdotonta miellyttää ja kun ohjelmaa tehdään suurelle yleisölle, joku pettyy aina. Odotimme Silversean esityksiä suurella mielenkiinnolla. Emme missään nimessä odottaneet liikoja, sillä tiesimme, ettemme varsinaisesti olleet varustamon ydinkohderyhmää ikämme  puolesta. Se tuli huomattua myös esityksiä seuratessa.

Ensimmäisenä iltana olimme aikaerosta vielä sen verran väsyksissä, ettemme jaksaneet illallisen jälkeen juuri muuta kuin raahautua sviittiin nukkumaan. Seuraavana aamuna hovimestarimme kyselikin jo huolestuneena oliko meillä kaikki hyvin, kun menimme niin aikaisin nukkumaan. Mitä pidemmälle risteily eteni, sitä enemmän mekin aloimme kuitenkin olla jo Etelä-Amerikan ajassa ja pirteitä iltaisin. Reilussa parissa viikossa tuli katsottua esitys jos toinenkin ja tutustuttua muuhun yöelämään, tai tässä tapauksessa lähinnä, iltaelämään.

Varsinaista yöelämää Silversean yleisiltä alueilta ei oikein löydy. Puolen yön jälkeen saattaa baarissa tavata pari satunnaista lasin äärellä juttelevaa matkustajaa, mutta muuten on hiljaista. Baareilla ei ole varsinaisia aukioloaikoja, vaan ne pidetään auki niin kauan kuin asiakkaita riittää. Tässä yhteydessä lienee paikallaan muistuttaa, että Silversean risteilyjen hintaan kuuluu myös alkoholitarjoilu aina shampanjaa ja konjakkeja myöten. Asiakaskunta vain on erilaista kuin Tallinnan ja Ruotsin risteilyillä, joten ”ilmainen” alkoholi ei houkuttele juomaan yömyöhään. Juomisintoa vähentää myös risteilyn pidempi kesto ja mielenkiintoiset satamat, joissa ollaan välillä hyvinkin aikaisin.

Aivan ensimmäisenä iltana, laivan vielä ollessa Buenos Airesin satamassa, risteilyemäntämme Vicky tuli tervehtimään meitä ja kyselemään olemmeko kenties pistäneet merkille, että olemme nuorimmat matkustajat laivalla. No, olimmehan me. Samaan hengenvetoon Vicky sanoi, että meidän pitäisi tulla kertomaan hänelle, jos haluaisimme jotain nuorekkaampaa ohjelmaa laivalle. Hän voisi järjestää jotain. Jostain syystä (koska olemme vaatimattomia suomalaisia) emme koskaan pyytäneet Vickyltä mitään nuorekkaampaa ohjelmaa, vaan menimme sillä mitä jokapäiväisestä matkaohjelmasta löytyi.

Osallistuimme päivisin triviaan ja shuffleboardiin sun muihin vanhemmille matkustajille räätälöityyn ohjelmaan, kuten päiväohjelmaa Silversealla -postauksesta ehkä jo aiemmin luittekin. Iltaisin me kuuntelimme oopperaa, jazzia, klarinetistia, viulukonserttia, klassisia gaala konsertteja ja klassikoita 70- ja 80-luvuilta jne. Siis kaikkea sellaista, jota emme ikipäivänä lähtisi normaalisti kuuntelemaan. Emme voi sanoa olleemme ihastuksesta sekaisin joka esityksestä, mutta olihan se mielenkiintoista laajentaa näkemystä erilaisten esitysten maailmasta. Muilta kuulemiemme kommenttien perusteella jokainen esiintyjä tuntui olevan erinomainen omalla alallaan. Ja onhan siinä oltavakin, koska vierailevat tähdet oli lennätetty ympäri maailmaa vetämään pari esitystä viidelle sadalle matkustajalle. Vierailevien artistien lisäksi laivalla oli myös vakinaiset esiintyjät, The Voice’s of Silversea. He vetivät hyviä esityksiä monena iltana.

Neloskannella sijaitsevan show loungen / teatterin lisäksi kaikenlaista ohjelmaa oli myös muualla. Nämä muut ohjelmat olivatkin pääsääntöisesti hyvin mielenkiintoisia. Esimerkiksi kello 22:30 järjestetty suklaabuffetti oli melkoinen hitti. Tarjolla oli niin suklaista syötävää kuin juotavaakin. Emme tainneet nähdä panorama loungea kertaakaan risteilyn aikana niin täyteen pakkautuneena ja suuri osa paikalle saapuneista jäi sulattelemaan suklaita myös tanssilattialle. Sinä iltana oli koko risteilyn parhaat bileet ja allekirjoittanutkin tanssi jalkansa kipeiksi. Ihan viimeisintä tanssimusiikkia ei silti uskaltanut toivoa. Kun DJ soitti illan ensimmäisen 2000-luvulla sävelletyn kappaleen, kuului yleisöstä hyvin pian: ”Vaihdettaisiinko takaisin 70-luvulle”!

Itseasiassa vielä suklaabuffetiakin suurempi hitti oli kohdeasiantuntija Nicky Sepsasin pitämä tähtien bongausilta. Hän piti ensin lyhyen, mutta vaikuttavan luennon tähdistä ja siitä kuinka ne ovat näytelleet merkittävää roolia entisaikojen laivamatkustamisessa. Aikana ennen kompassia ja kehittyneitä laitteita, merellä suunnistettiin yöaikaan tähtien avulla. Luennon jälkeen panorama loungesta otettiin puhelinyhteys komentosillalle ja kapteeni sammutti Silver Spiritin ulkovalot, jotta me pystyimme ihastelemaan linnunrataa.

Olimme keskellä merta, eikä missään lähimaillakaan ollut mitään valoja. Tähtitaivas levittäytyi yllämme kirkkaana. Onneksi ei ollut pilvinen ilta. Etsimme taivaalta Etelänristiä, joka on neljän tähden muodostama tähtikuvio. Täällä Pohjolassa taivaalle katsellessa, tulee yleensä aina etsineeksi Pohjantähteä. Eteläisellä pallonpuoliskolla vastaavaa napatähteä ei kuitenkaan ole olemassa, joten Etelänristi (Southern Cross) toimii vastaavana suunnistustähdistönä. Vaikka Tomi onnistuikin löytämään Etelänristin vaivatta (minä en), olin ihan tyytyväinen, että kapteenillamme oli hieman kehittyneemmät vempaimet käytössään. Tähtien tiirailu pimeällä laivan kannella oli kuitenkin oikein kiva kokemus, vaikkei nyt näkemämme tähtitaivas vetänytkään vertoja Australian erämaassa näkemällemme, puiden latvoista alkavalle milkywaylle.

Viimeisenä iltana oli kaikkien aikojen esitys. Sitä olimme odottaneet jo risteilyn ensimmäisistä päivistä alkaen. Kyseessä oli risteilyemäntämme Vickyn oma show ”Ship happens”. Kuten olen tainnut jo useaan otteeseen mainita, Vicky Van Tassel on ehdottomasti paras risteilyemäntä ikinä. Hän on hulvattoman hauska ja onnistuu hurmaamaan kaikki matkustajat iästä huolimatta. Hän on ennen esiintynyt The Voice’s of Silversea ryhmässä. Hänen shownsa oli sekoitus stand upia ja musikaalia. Meitä varoitettiin etukäteen menemästä istumaan kovin lähelle lavaa, koska hän usein ottaa matkustajia mukaan showhunsa. Kieltäydyimme kuitenkin uskomasta tätä ja niin Vicky päätyi esityksen aikana mm. Tomin syliin juomaan hänen siideriään. Kaikki ulvoivat naurusta esityksen alusta loppuun asti.

Esitysten sun muiden lisäksi laivalla luonnollisesti voi kuluttaa
aikaansa kasinolla pelaamalla. Jotenkin aivan huomaamatta sain pidettyä
Tomin pois pelaamasta koko risteilyn ajan. Osittain tässä toki auttoi
se, että Chilen vesillä risteillessämme kasino pysyi kiinni melkein
viikon.

Kaiken kaikkiaan suurin osa Silversean esityksistä ei selvästikään ollut ihan meitä varten, vaan ne oli suunnattu selvästi kultturellimmille matkustajille, mutta ei meillä ollut mitään ongelmaa saada aikaamme kulutetuksi laivalla. Nautimme etenkin kaikista auringonlaskuista ihan täysillä, eikä laivan kannella ollut yleensä ketään muita.

Toki, jos me saisimme suunnitella ohjelman aivan itse, olisi se ollut toisenlainen. Nyt se kuitenkin palveli varmasti todella hyvin suurinta osaa matkustajista. Suurin osa matkustajista oli pariskuntia, mutta paljon laivalla näki myös yksin reissuun lähteneitä. Jos olisin varakas eläkeläinen ja haluaisin reissuun,
muttei olisi ketään matkakaveria, Silversean risteily olisi tähän tarkoitukseen aivan omiaan.
Silversealla oli äärettömän helppoa tutustua ihmisiin ja tunnelma oli
yleisesti ottaen todella yhteisöllinen verrattuna aiempiin risteilyihin
laivoilla, joissa on 2000-4000 ihmistä. Yksin matkustaville oli myös joka päivä oma drinkkihetki, jossa voi tutustua muihin yksinään laivalle tulleisiin. Ei varmasti tarvitsisi viettää iltoja yksinään. Grand voyagella (66 päivän risteilyllä) olevat 112 matkustajaa tuntuivat jo melkein kaikki tuntevan toisensa.

Mitä sinä haluaisit tehdä tai nähdä laivalla iltaisin?

p.s. Me lähdetään taas ylihuomenna risteilemään. Tällä kertaa vähän lähemmäs tosin. 🙂