Valasristeilyllä Alaskassa – Juneau osa1

Aika: 28.5.2014
Paikka: Juneau, Alaska

Olimme nauttineet edellisenä iltana kauniin auringonlaskun kunniaksi hieman prosentillisia juomia ja se meinasi kostautua aamulla pitkään nukkumisena. Tai toisaalta saattoi ajatella, että olimme vihdoin pääsemässä paikalliseen rytmiin, kun emme olleet hereillä ennen kuutta. Laivankaan ei ollut määrä olla tämän päivän määränpäässä kuin vasta yhdeksältä. Kuitenkin jo kahdeksan jälkeen alkoi parvekkeelta näkyi sellaisia maisemia, että päättelimme olevamme aivan pian perillä. Rannassa oli hulppean kokoisia taloja. Huomatkaa, että vesi on matalalla vuoroveden vuoksi.

Juneau oli jo kaukaa katsottuna selkeästi kaupunki, ei kyläpahanen, kuten Ketchikan. Nyt puhutaan kuitenkin Alaskan mittakaavasta (tai maalta kotoisin olevan suomalaisen…), mikään suurkaupunki Juneau ei ole, vaan asukkaita on vain muutamia kymmeniätuhansia. Se on Alaskan kolmanneksi suurin kaupunki ja osavaltion pääkaupunki. Hyvin erikoisen pääkaupungin siitä tekee se, ettei sinne pääse lainkaan tietä pitkin, vaan sinne tulevien on saavuttava paikalle lentämällä tai laivalla / veneellä. Kaupunki ei ole yhteydessä sen ulkopuoliseen tieverkostoon. Juneaussa ei todellakaan voi sanoa kaikkien teiden vievän Roomaan. Teitä siellä kyllä kulkee, mutta ne kaikki päättyvät ennen pitkään.

Juneaussa asunut, Deep Red Blues -blogia kirjoittava Kea kertoi edellisen postauksen kommenteissa odottavansa ristiriitaisin tunnelmin saapumistamme hänen entiseen kotikaupunkiinsa. Kean helpotukseksi voin heti alkuun todeta, että Juneauhin oli helppo ihastua. Se ei ehkä ollut yhtä kaunis kaupunki kuin Ketchikan, mutta voi vitsit millaisella paikalla se sijaitsee! Katsokaa nyt tuota vuorelta alas laskeutuvaa vesivirtaakin.

 

 

Saavuimme puoli tuntia etuajassa satamaan. Siellä oli meidän lisäksi jo kolme Princessin risteilijää. En edes tiennyt, että näihin Alaskan pikkukaupunkien satamiin mahtuu sellainen määrä jättilaivoja. No ei kyllä oikeastaan mahtunutkaan. Yksi Princessin laivoista
joutui jäämään ankkuriin ja laivasta satamaan kulkeminen hoidettiin
laivan omilla pelastusveneillä. Tuo ei olisi ollut lainkaan mukava vaihtoehto, joten olimme enemmän kuin
tyytyväisiä Holland Americaan. Meillä oli jälleen sataman aitiopaikka.

Etukäteen olimme lueskelleet ja kuulleet myös laivalla, että Juneau
olisi paras paikka valasristeilylle. Sellaisen varasimmekin satamassa risteilyjä myyvältä yritykseltä.
Laivayhtiö tarjosi vastaavaa valasristelyä 100 hengen aluksella hintaan
199 dollaria. Me varasimme omamme max 20 hengen veneelle hintaan 110
dollaria. Tuohon sisältyi myös vierailu lähistöllä sijaitsevalle Mendenhallin jäätikölle.
Normihinta olisi ollut 130 dollaria, mutta tinkaamalla saa Alaskassakin
näköjään hintoja tiputettua. Suolainen hintahan tuo oli silti, mutta risteilymatkustajilta on helppo nyhtää rahat pois. Joko maksat tai olet menemättä ja näkemättä. That’s it.

Valasristeilylle lähtöä jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, joten kävelimme hetken sataman lähistöllä. Juneaussa oli satamassa ihan samanlainen turistikaupparyhmittymä kuin Ketchikanissa. Niiden jälkeen vaikutti kuitenkin alkavan ihan oikea kaupunki. Meillä olisi koko ilta aikaa, joten ehtisimme suunnata sinne myöhemmin.

 

Meidät turistit pakattiin vanhaan bussinrämään ja sitten köröttelimmekin kaupungin läpi itseään tosi hauskana pitävän bussikuskin juontaessa meille opaskierrosta. Puolen tunnin jälkeen olimme nähneet hieman muutakin kuin pelkän laivasataman ja saavuimme sen sijaan venesatamaan. Harmaat pilvetkin vaikuttivat rakoilevan ja olimme toiveikkaita sään parantumisesta.

Pian kiidettiinkin jo veneen kyydissä kohti potentiaalisia valashuudeja. Retken meille myynyt mies oli vakuuttanut, että valaiden näkeminen on 100% varmaa, niitä on alueella paljon. Kovin kauaa ei mennytkään ennen kuin ensimmäinen puhallus näkyi. Ryntäsimme pienen veneen matkustustilasta ulos keulaan muutaman muun kanssa.

 

 

Kuten jo aiemmassa postauksessa kirjoitin, valaasta näkee vain pienen osan. Niin nytkin. Valaita oli useita. Hyvä niin, koska siellä pörräsi myös useita veneitä.  Sää ei todellakaan suosinut, oli harmaata ja viileää, mutta ei sentään satanu. Oli aivan käsittämätöntä, että osa porukasta pysyi paatissa sisällä. Toki siellä lämmitetyssä hytissä, penkillä istuen oli varmaan mukavaa. Veneen kapteeni kuitenkin käänsi veneen yleensä aina siten, että valas oli keulan edessä, joten ei sisältä sivuikkunoista voinut paljoa nähdä. Me olimme noin 1-5 muun kanssa keulassa sormet kameran laukaisimella valmiina odottamassa innolla mistä suunnasta valas tuleekaan pintaan. Kylmähän siellä ulkona oli, mutta säähän on vain pukeutumiskysymys.

Olimme ihan tyytyväisiä meidän veneeseemme. Porukkaa sinne olisi mahtunut triplasti enemmän, mutta meitä oli vain alle 20 henkeä. Tämä alla näkyvä vene sen sijaan oli aika täyteen tupattu, eikä siinä edes ole keulassa ulkotilaa.

 

Aina silloin tällöin näimme vilauksen auringosta, mutta ei se meitä tullut hemmottelemaan.

Emme nähneet pelkästään valaita, vaan myös jäätikön, jonne olisimme valasristeilyn jälkeen menossa.

 

Nämä heebot taas olisivat nähneet muutakin kuin vain ryhävalaan, mutta eivät katsoneet ihan oikeaan suuntaan. Näettekö te sen mikä tämän veneen matkustajilta jäi näkemättä?

Vaikea tarkkaan sanoa montako valasta näimme, mutta päädyimme molemmat pyöreään kymmeneen. Kausi ei ollut vielä kunnolla alkanut, joten myöhemmin kesällä niitä näkee sitten ehkä vielä enemmän. Edellisellä viikolla valaita oli kuulema ollut vielä vähän. Ne olivat saapuneet vasta äskettäin Hawaijin lomamatkaltaan, jonne ne uivat talveksi lämmittelemään ja synnyttämään poikasensa.

Emme nähneet muita kuin ryhävalaita ja vedessä pari merileijonaa. Olimme toivoneet näkevämme myös miekkavalaita, mutta toisaalta, voiko kymmeneen valaaseen olla pettynyt? Oli se sen verran upea kokemus, kun sen kokoinen eläin nousee yllättäen veden alta veneen vierestä. Sitten suunnattiinkin takaisin satamaan.

Satamassa oli taas kirkasta ja aurinkokin pilkotteli. Josko siellä jäätiköllä sitten paistaisi aurinko… Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa. Kuvia Juneaun stopilta on sen verran, etten viitsi tunkea niitä kaikkia samaan viestiin.

Tässä alla näkyy millaisella veneellä me olimme seilaamassa:

Mahtavaa juhannusta kaikille!