Miksi jäinen Grönlanti on englanniksi Greenland eli vihreä maa?
Kaupallinen yhteistyö Viva Cruises ja Elämys Cruises
Risteiltyämme pari päivää jäiden seassa oli vihdoin luvassa maakosketus Grönlannin maaperälle. Heräsimme kauniiseen aamuun ja kannelle rynnätessämme horisontissa näkyi Qaqortoqin kaupunki sekä paljon jäävuoria. Qaqortoq tulisi olemaan Grönlannin risteilymme viimeinen kohde. Nyt kuitenkin ohitimme sen ja jatkoimme matkaa kukkuloiden ympäröimään vuonoon, jossa satunnaisesti ohitimme valtavia jäämöhkäleitä. Koska emme päässeet aiemmin risteilyn aikana Tasilaaqiin ja Isortoqiin, olimme nyt aikataulua edellä ja teimme ylimääräisen pysähdyksen. Nyt oli aika päästä harjoittelemaan kumiveneillä rantautumista.
Kumiveneillä rantaan viikinkien jalanjäljille
Ankkuroimme Unescon maailmanperintökohteen edustalle. Qaqortoqin alue on vehreää ja kumpuilevaa seutua. Tänne viikingit olivat pysähtyneet kauan kauan sitten ja päättäneet pystyttää sinne tukikohdan. Kivistä rakennetun rakennuksen rauniot ovat tänä päivänä Norjan ulkopuolella parhaiten säilyneet viikinkien rakentamat rakennukset. Noin 800 vuotta sitten rakennetut rakennukset ovat sen verran merkittävät, että Unesco on listannut ne suojelukohteikseen. Meille tämä oli merkityksellinen paikka myös sikäli, että siellä astelimme ensimmäistä kertaa Grönlannin maaperälle. Kuin viikingit konsanaan.
Expedition laivoilta maihin siirrytään kumiveneillä eli zodiaceilla ellei kohteessa ole laivalle sopivaa laituripaikkaa saatavilla. Suurimmassa osassa kohteista ei ole. Kumivenerantautumista varten kaikille matkustajille oli jaettu risteilyn aluksi vedenpitävät takit ja kumisaappaat. Jos merenkäynti on kovaa, voi kumiveneeseen roiskua vettä. Merenkäynnille on tietenkin myös rajansa, ja jos aallokko on liian kovaa, maihin ei pääse. Oli meri kuinka rauhallinen tahansa, kaikkien matkustajien on käytettävä aina kumiveneajelujen aikana paukkuliivejä. Ne ovat pelastusliivit, joissa ei ole valmiiksi ilmaa, mutta täyttyvät vedenvaraan jouduttaessa.
Kumiveneet laskettiin vesille ja seurasimme mielenkiinnolla, kun laivan henkilökunta lähti ensin tarkistamaan rantautumispaikan. Saimme kuulla, että vastassa olisi laituri, joten kumisaappaita ei tarvittaisi. (Onneksi kaikki risteilyn myöhemmätkin kohteet olivat sellaisia, joihin pääsi kuivin jaloin, jolloin sai maissa kävellä vaelluskengillä, eikä epämukavilla kumisaappailla.)
Kumiveneisiin ja niistä pois siirtyminen on tarkkaa puuhaa. Laivan henkilökuntaa on aina kaksi ottamassa vastaan kumiveneeseen ja auttamassa sieltä pois. Meille tämä ehkä tuntui aallottomassa kohteessa hieman liioitellulta, mutta on hyvä ottaa huomioon, että monet matkustajista olivat jo iäkkäitä, eivätkä välttämättä enää kovin notkeita tai helposti tasapainonsa pitäviä. Lisäksi myöhemmin matkan aikana Ilulissatissa illalla laivaan palatessamme aallokko oli yltynyt sen verran kovaksi, että minuakin hieman hirvitti, kun kumivene keikkui ihan kunnolla laivaa vasten. Olin ihan tyytyväinen, että silloin oli kolme laivan henkilökunnasta varmistamassa, ettei kukaan keikahtanut veteen.
Nyt vuonon suojassa ollessamme meri oli kuitenkin tyyni ja lyhyen zodiac -kyydin jälkeen pääsimme iskemään vaelluskenkämme Grönlannin vakaalle maaperälle. Meitä oli vastaanottamassa parvi jättihyttysiä, jotka toivottivat turistit enemmän kuin tervetulleeksi muuten niin autioon paikkaan. Buffet niille oli katettu. Olin ihan tyytyväinen, ettei ollut helle keli, vaan olin vuorautunut lämpimiin vaatteisiin pipoa myöten. Maissa oli kuitenkin kohtalaisen lämmin ja pian pipo jo tuntui liioittelulta.
Miksi Grönlanti on englanniksi Greenland?
Grönlanti teki maista käsin hyvän ensivaikutelman. Rinteet olivat vehreitä ja kukkaset kukkivat värikkäinä. Monella on mielikuva, että Grönlanti on pelkkää lunta ja jäätä. Niinhän se onkin, mutta siellä on myös eteläisessä osassa vehreämpiä alueita ja jopa jonkin verran maanviljelystä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 800-1300-luvulla eteläinen Grönlanti on ollut selvästi nykyistä lämpimämpi paikka. Tarina kertoo, että viikingit ovat nimenneet Grönlannin (englanniksi Greenland) huijatakseen muita sinne ”asuinkelvottomaan” paikkaan ja nimenneet Islannin (Iceland) jäämaaksi. Todennäköistä kuitenkin on, että eteläinen Grönlanti todella oli tuohon aikaan paljon vihreämpi kuin mitä se tänä päivänä on ja meri etelässä on ollut jäätön ympäri vuoden. 1400-luvulla Grönlannin lämpötilat tippuivat ja ovat pysyneet alhaisina siitä lähtien. Tällä hetkellä Grönlannin keskilämpötilat ovat nousseet jo 2,7 astetta ja jäätiköiltä sulava vesi hidastuttaa Golf-virtaa. Tämä tulee vaikuttamaan siihen, että tulevaisuudessa Grönlanti on todennäköisesti jälleen vihreämpi, kun taas Islannissa saattaa Golf-virran heikkenemisen vuoksi olla luvassa nykyistä viileämpää keliä. (Lähde: National Geographic)
Näkemämme rauniot olivat melko hyvin säilyneet. Toki katosta ei ollut enää tietoakaan, mutta kiviseinät oli tukevasti rakennettu. Viikingit olivat tehneet perusteellista työtä. Visiittimme maissa oli lyhyt, vain puolisen tuntia ja pian piti jo hypätä takaisin kumiveneeseen. Vesi oli kirkasta ja jopa turkoosia. Palasimme kumiveneillä takaisin laivalle. Oli lounasaika ja pääsimme nauttimaan laivan maittavasta lounaasta. Ms Seaventurella lounasta tarjoiltiin kahdessa paikassa, buffet-tyyppinen kevyt lounas loungessa, tai neljän ruokalajin lounas viineineen pöytään tarjoiltuna laivan ravintolassa. Hyödynsimme molempia vaihtoehtoja vuorotellen risteilyn aikana.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Täytyy myöntää, että itse yllätyin tuosta vihreydestä, josta melkein tuli mieleen esimerkiksi Färsaaret. Olen kuulunut todellakin siihen porukkaan, joka on ajatellut Gröönlannin nimenomaan olevan lunta ja jäätä, mutta paljon monipuolisemmasta paikasta näyttää olevan kyse.