Sveitsistä Liechtensteinin kautta Itävaltaan

Palasimme tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kotiin juhannuksen Dolomiittien matkalta. Lensimme Finnairin kyydissä Helsingistä Zürichiin ja otimme sieltä vuokra-auton alle. A-sarjan mersu kuljetti meidät ensin käymään Liechtensteinissa ja sen jälkeen Itävaltaan Innsbruckiin ensimmäiseksi yöksi. Sieltä jatkoimme matkaamme neljäksi päiväksi Dolomiiteille ennen kuin palasimme taas Sveitsin kautta kotiin. Kokonaisuudessaan reissu kesti kuusi päivää ja viisi yötä. Mietimme etukäteen miten ehtisimme tuossa ajassa tutustua Dolomiitteihin, kun matkaa Zürichista tuli kuitenkin jonkin verran. Olihan kuusi päivää lyhyt aika, mutta ehdimme siinäkin ajassa nähdä ja kokea todella paljon. Ajattelin jakaa meidän matkan perinteiseen matkapäiväkirjatyyliin höystettynä hyödyllisellä infolla samanlaista matkaa suunnitteleville.

 

Sveitsin läpi perinteisessä juhannussäässä

Pian sen jälkeen kun Finskin pyörät rullasivat Zürichin lentokentän kiitotielle, astelimme jo autovuokraamon tiskille.  Tomi oli varannut Autoeuropen kautta  Thrifty:lta Alfa Romeo Giulian. Mutta kuten niin usein, tälläkin kertaa saimme vain vastaavan luokan auton. Astelimme autohalliin A-mersun avaimet kourassa ja ryhdyimme syynäämään autoa. Siitä löytyikin yksi naarmu, jota ei oltu papereihin merkitty, joten marssimme takaisin tiskille, jotta se merkittiin alkuperäisiin papereihin. Vuokra-auto kannattaa aina tarkistaa perusteellisesti ennen liikkeelle lähtöä, ettei joudu pahimmassa tapauksessa maksumieheksi muiden tekemistä kolhuista.

Sveitsi tervehti meitä perinteisellä juhannussäällä. Ajelimme pitkät pätkät reippaassa sateessa. Voi kai sanoa, että onneksi emme olleet vielä tässä vaiheessa maisemareitillä, koska näkyvyys oli niin huono. Sveitsistä löytyy uskomattoman upeita reittejä, mutta valitsemamme, ykköstietä pitkin kulkeva reitti Liechtensteiniin ei tarjoa kummoisia maisemia. Pysähdyimme vähän ennen Liechtensteinia huoltoasemalle ostamaan juotavaa ja samalla ostimme Itävallan puolelle tarvittavan vinjetin auton ikkunaan. Vinjetti on digitaalinen tiemaksutarra, joka on Itävallassa pakollinen. Niitä myydään huoltoasemilla rajanylityspaikkojen lähellä. 10 päivän tarra maksoi muistaakseni noin 12-15 euroa.

 

Lounas Liechtensteinin pääkaupungissa

Vasta Liechtensteinin kulmilla alkoivat maisemat parantua ja onneksi myös sää kirkastui. Muistelin etukäteen lukeneeni, ettei Liechtensteinissa ole oikein mitään nähtävää tai koettavaa, mutta kun se nyt reitille sopi, niin tottahan tuossa pikkuisessa, Sveitsin ja Itävallan ympäröimässä ruhtinaskunnassa oli käytävä. Ajelimme pääkaupunki Vaduziin ja pistimme Mersun parkkiin. Aivan keskustassa on tunti ilmaista pysäköintiaikaa ja lähdimme kaupungille köpöttelemään lounas mielessämme.

Muutamia turistikauppoja ja ravintoloita lukuunottamatta, ei mitään kovin erikoista kannata kaupungilta odottaa. Vaduzin yläpuolella näkyy linna ja kävelykadun takana hyvin erikoinen talo. Hintataso ravintolassa oli korkeampi kuin Suomessa, ruoka kelvollista, mutta ei mitään erityistä. Menimme tosin ensimmäiseen mahdolliseen kävelykadulla vastaantulleeseen ravintolaan, mutta valikoimaa ei pahemmin näyttänyt olevan.

Turistikaupoissa postimerkit olivat kovassa huudossa, koska ilmeisesti Liechtensteinin postimerkkejä ei kovin paljoa ole liikkeellä. Kovin juttu taisi olla Liechtensteinin leiman saaminen passiin. Sen saa viidellä eurolla keskustassa olevasta info-pisteestä. Sen verran saimme aikaa Vaduzissa kulumaan, että piti käydä lisäämässä pysäköintiaikaa, kun ilmainen tunti tuli täyteen. Virallinen valuutta on Sveitsin frangi, mutta eurot ovat myös käypää valuuttaa. Liechtenstein ei kuulu EU:hun, mutta on ETA-maa, joten nettiä pystyy käyttämään siellä samoin kuin EU-maissa. Meille ahkerille instagrammaajille tämä on tietenkin äärimmäisen tärkeä tieto ja hyvä puoli.

 

Ensimmäiseksi yöksi Itävallan Innsbruckiin

Aivan alkuperäisessä suunnitelmassani hurautimme vuokra-autolla jo tulopäivän aikana Dolomiiteille. Koska Tomille Liechtensteinin visiitti ja leima passiin oli kuitenkin sen verran iso juttu, piti suunnitelmaa muuttaa. Niinpä Innsbruck valikoitui sopivaksi stopiksi ensimmäiseksi yöksi. Maisemat olivat Itävallan puolella hienot oikeastaan kaiken aikaa. Paitsi silloin, kun ajelimme joissain lukuisista tunneleista. Pisimmällä tunnelilla oli pituutta kymmenen kilometriä. Suurin osa oli reippaasti lyhyempiä, mutta aina tunnelista ulos sukeltaminen tuntui yhtä hauskalta, kun ei tiennyt millainen maisema edestä yhtäkkiä paljastuukaan. Ja hienoja maisemiahan sieltä yleensä ilmestyi.

Meillä ei ollut tälle reissulle ainuttakaan majoitusta etukäteen varattuna. Tämän ensimmäisen yön majoituksen varasimme Liechtensteinissa lounaalla ollessamme. Useamman kilometrin Innsbruckin keskustan ulkopuolella sijaitseva Bärenwirth -majatalo osoittautui loistavaksi kohteeksi. Se sijaitsi pienehkössä, Patsch -nimisessä kylässä vuoren rinteessä. Itse huone ei ollut mikään kovin kummoinen, mutta meillä oli mahtava parveke. Saapuessamme harmitti hieman, kun oli vähän pilvistä ja synkkää. Pian kävi kuitenkin ilmi, että parhaita auringonlaskuja ei sittenkään nähdä välttämättä meren rannalla, kuten olemme kuvitelleet.

Luontoäiti heitti meidän riemuksemme melkoisen auringonlaskun. Emme olleet uskoa silmiämme, kun aurinko värjäsi laaksoon lipuvat pilvet keltaisen oranssiksi ja hitaasti liikkuva pilvimassa näytti melkein siltä kuin tulipyörre lähestyisi uinuvaa itävaltalaista pikkukylää. Kaukana siintävät vuoret kruunasivat tietenkin koko shown. Majatalon takana, meidän parvekkeemme edessä kirkon kellot kilkahtelivat ja me suomalaiset olimme aivan haltioituneena tuosta vuoriston upeasta näytelmästä. Aurinko paistoi, vettä satoi ja maisema oli aivan käsittämätön. Tuohon oli hyvä päättää ensimmäinen lomapäivä.

Kiinnostaisiko sinua toteuttaa roadtrip alpeilla?

 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram