Borneo – Kinabatanganin joen villieläinparatiisi – vinkit ja video

Oikeastaan otsikon pitäisi kenties olla Kinabatanganin joen katoamisuhan alla oleva villieläinparatiisi. Kirjoitin palmuöljyä käsittelevässä postauksessa tästä alueesta ja siitä kuinka joen reunustat ovat monin paikoin viimeisiä koskemattomia alueita, jossa Borneon villieläimet voivat elää turvassa. Öljypalmuviljelmät ovat levittyneet niin laajalle alueelle, että eläinten elintila on kaventunut hyvin pieneksi. Onneksi on kuitenkin ihmisiä ja organisaatioita, jotka ovat eläinten puolella ja taistelevat näiden alueiden säilymisen puolesta.

Kinabatanganin joki ja erityisesti Sukaun kylän lähellä olevaa aluetta kutsutaan nimellä wildlife corridor. Se kertoo siitä kuinka muualta on metsät kaadettu ja muutettu viljelmiksi tai asuinalueiksi. Tämä Kinabatanganin alue on suosittu turistien retkikohde, jos haluaa nähdä luonnossa eläviä eläimiä, joita ei houkutella ruoan avulla turistien kuvattavaksi. Kinabatanganille voi tehdä (raskaan) yhden päivän retken Sandakanista, jolloin autossa istumiseen kuluu yhteensä noin 5-6 tuntia päivästä tai sitten sinne voi tulla pidemmäksi aikaa. Borneolla monet paikalliset matkanjärjestäjät tarjoavat yleisimmin kahden yön ja kolmen päivän paketteja Kinabatanganille. Joen varrella on useita lodgeja sekä paikallisten omistamia kotimajoituksia ja bed and breakfast paikkoja.

 

Omatoimisesti Kinabatanganille eläimiä katsomaan

Me tulimme Sukauhun työni puolesta tutustumaan Estrellan ostamaan suojelualueeseen ja paikallisen järjestön toimintaan. Varasimme majoituksen omatoimisesti, mutta sain suosituksia suojelualueen johtajalta. Hän suositteli meitä majoittumaan joko kotimajoituksessa tai B&B paikassa, jolloin meidän mukanamme tuomat rahat jäisivät paikallisille, eivätkä menisi lodgejen kautta niiden ulkomaalaisten omistajien taskuun. Osassa isoista lodgeista työntekijätkin ovat filippiiniläisiä, koska he puhuvat parempaa englantia kuin pienessä kylässä asuvat malesialaiset. Halusimme tukea paikallisia yrittäjiä, joten päädyimme majoittumaan Sukau Greenview Bed & Breakfastiin. Tämä ei varmasti ole kylän pramein majoitus, mutta ainakin rahat menivät oikeaan osoitteeseen, eikä hinta todellakaan ollut kallis.

Olimme ensin varanneet pienen kahden hengen huoneen, mutta kun paikan päällä näimme huoneen, vaihdoimme sen suurempaan, joka olikin varmaan kolme kertaa suurempi kuin se huone, jonka olimme alunperin varanneet. Hintaeroa ei ollut paljoakaan, mutta asumismukavuus kasvoi eksponentiaalisesti. Sukau Greenview järjestää joella veneretkiä ja heiltä saa ostettua kaikki ruokailut aamupalasta lounaaseen ja illalliseen. Ruoka on hyvin yksinkertaista, mutta hyvää ja saimme vatsamme täyteen. Ravintola on aivan joen varrella ja aamupalalla saa ihastella auringonnousua. Itse alue ei kuitenkaan ole mikään erityisen kaunis tai viihtyisä ja sen poikki kulkee rauhallinen pieni paikallistie.

Veneillen uhanalaisia eläimiä katselemassa

Lähdimme heti ensimmäisenä iltana veneretkelle joelle. Samaan veneeseen tuli meidän lisäksi viisi muuta turistia, mutta mahduimme hyvin. Sukau Greenview:n opas oli hiljainen ja hieman huonosti englantia puhuva paikallinen nuori nainen, jonka oppaan kykyjä emme pääse ylistämään, mutta veneretki oli silti mukava. Näimme monta kertaa nenäapinoita ja makakeja (apinoita) sekä orangin korkealla oksistossa. Joella oli paljon muitakin turistiveneitä isommista lodgeista, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon. Toivoimme kovasti, että olisimme nähneet norsuja, mutta niitä ei näkynyt. Norsujen näkeminen onkin melko harvinaista.

Seuraavan päivän vietimme paikallisen suojelujärjestön työntekijöiden kanssa. Voit lukea lisää tästä aiemmasta postauksesta. Tämä on jotain, mitä turistit eivät tavallisesti pääse kokemaan. Saimme paljon tietoa alueen tilasta ja tapasimme esimerkiksi espanjalaisen naisen, joka tutkii alueella turismin vaikutusta norsuihin. Hän pyrkii selvittämään tieteellisin keinoin miten lähelle norsuja turistiveneet voivat mennä ilman, että norsut häiriintyvät siitä. Nyt norsut kokevat veneet usein uhkaaviksi, koska ne ajavat niin lähelle ja norsujen on siitä huolimatta pakko ylittää joki säännöllisesti päästäkseen liikkumaan alueella.

Kävimme myös toisen päivän iltana veneilemässä joella. Olimme nyt liikkeellä Hutanin suojelujärjestön edustajan kanssa ja tällä kertaa lähdimme jokea päinvastaiseen suuntaan kuin edellisenä iltana. Mukanamme oli todellinen asiantuntija ja oli hienoa saada hyvää tietoa alueesta ja eläimistä. Näimme pariin otteeseen krokotiileja, joista toinen vaani rannalla olevia apinoita. Odotimme henkeä pidätellen milloin krokotiili tekee hyökkäyksen, mutta turhaan. Apinat tuntuivat olevan vähän turhan kiinnostuneita krokotiilista henkeään suojellakseen, sillä ne kirkuivat ja kurottelivat rannalla varpaat lähes vedessä krokotiilia kohti nähdäkseen sen paremmin.

 

Orankeja ja nenäapinoita – molemmat uhanalaisia

Tällä toisella veneretkellä meillä oli hyvä tuuri ja näimme orangin aivan joen rannalla, liikkumassa korkealla puun latvojen tuntumassa. Paikalla oli pari muutakin venettä alueen lodgeista ja kaikki olivat todella innoissaan. Vaikka me olimme nähneet Sepilokin orankien kuntoutuskeskuksessa orankeja jo paljon lähempää, oli tuossa hetkessä kuitenkin jotain erityistä. Tämä oranki ei ollut paikalla ihmisen tarjoaman ruoan perässä, vaan se eli tuolla metsässä omillaan. Tuntui samaan aikaan upealta, että myös surulliselta, koska näiden upeiden, uhanalaisten eläinten elämä on tehty paikoin hyvin vaikeaksi. Borneon orankien määrä on puolittunut 16 vuodessa ja on vaarassa puolittua vielä nykyisestäkin, ellei elinolojen katoamista saada kuriin.

Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä upeammaksi kävi myös maisemat. Veneemme lipui pienempää joen haaraa pitkin ja laskevan auringon säteet värjäsivät puiden latvoja. Oli rauhallista, katselimme ja kuuntelimme ihastuneina ympärillemme. Luonto oli ihmeellistä ja kaunista. Puissa näkyi paljon nenäapinoita ja makakeja. Ne alkoivat yötä vasten kerääntyä nukkumapaikoilleen. Näimme myös isoja, tukaanin tapaisia lintuja, jotka ovat suomenkieliseltä nimeltään ilmeisesti jonkinlaisia sarvinokkia. Näitä oli eri värisiä, mutta onnistuimme nappaamaan kuvia vain näistä ”haalistuneen” värisistä, jotka nekin olivat korkealla puissa.

Borneon biodiversiteetti on omaa luokkaansa

Luonto tällä maailman kolmanneksi suurella saarella on aivan omaa luokkaansa. Kun nyt ennustetaan synkästi, että kolmannes maapallon luonnosta tuhoutuu vuoteen 2050 mennessä ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen on uhka meille kaikille ihmisille ja eläimille, on Borneo tietyllä tapaa avainasemassa. Saaren luonto on uniikki ja siellä kasvaa tuhansia kasveja, joita ei ole missään muualla maailmassa.

Just in the Heart of Borneo, a 220,000-km2 region in the mountainous centre of the island, there are 10 primate species, over 350 bird species, and 150 reptile andamphibian species.

At least 15,000 plants, of which 6,000 are found nowhere else in the world, can be found in the swamps, mangroves, and lowland and montane forests of the island. The Heart of Borneo is home to around 10,000 of these. (Lähde WWF)

Palmuöljy on yksi merkittävä tekijä tässä yhtälössä, koska sen tuottamiseksi kaadetaan metsää edelleen Borneolla ja öljypalmuplantaasit muodostavat jo nyt ison osan saaren pinta-alasta. Siksi palmuöljyn käytön vähentäminen elintarvikkeissa on avainasemassa. Voit lukea aiemmasta postauksestani lisää aiheesta. Kävimme Kinabatanganilla tutustumassa työnantajani Estrellan ostamaan suojelualueeseen.

Katso alta video matkastamme Borneolla ja Kinabatanganilla. Video on tehty yhteistyössä Estrellan kanssa.

 

Vinkit Kinabatanganille omatoimisesti matkustaville

• Vuokra-autolla pääsee paikalle helposti. Toinen vaihtoehto on buukata valmis 1-3 päivän retki. Alueella voi toki olla kauemminkin, mutta meille pari yötä riitti hyvin.
• Booking.comista löytyy majoituksia alueelle. Retket voi varata etukäteen tai paikan päällä suoraan majoituksista.
• Sukau on todella pieni kylä. Kannattaa tehdä tarvittavat ostokset isommalla paikkakunnalla ennen tänne alueelle saapumista.
• Borneon eläimet ovat (norsuja lukuunottamatta) pieniä ja melko kaukana. Varaa mukaan kameraan mahdollisimman paljon zoomia / putkeen millimetrejä. Meillä on Canonin 100-400 mm objektiivi. Vaihtoehtoisesti kiikarit mukaan. Eläimet toki näkee myös paljaalla silmällä, mutta enemmän voi saada retkistä irti kiikareiden tai kunnon kameraputken avulla.
• Sadetakki varmuuden vuoksi mukaan. Meidän aikana ei satanut, mutta riski siihen on olemassa.
• Sukau on 100 % muslimikylä, pukeudu kunnioittavasti.

 

Borneo on upea ja orankeja sekä muita eläimiä pääsee katsomaan melko helposti ja pienellä vaivalla. Ihmiset Sukaussa olivat aivan ihania ja sydämellisen oloisia. Kaikki hymyilivät ja moikkailivat meille liikkuessamme siellä. Tunsimme olomme 100 % turvalliseksi.

 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram