Kruger ei pettänyt tälläkään kertaa – 2018 edition

Tämä oli meille kolmas kerta Krugerin kansallispuistossa ja neljäs kerta Etelä-Afrikassa. Kaverit ja tutut kyselevät miksi te sinne samaan paikkaan aina matkustatte. (Toiset käy vuodesta toiseen Kanarialla, me näköjään Etelä-Afrikassa.) Mutta safarilla ei ole koskaan samanlaista. Sieltä ei koskaan lähde kotiin ilman uusia, upeita kokemuksia. Sitä paitsi tämä kerta saattoi olla paras kerta Krugerissa ikinä ja mikä vielä hienompaa, olemme menossa sinne tämän matkan aikana vielä uudelleen.

Kuivan kauden ja sadekauden erot safarilla

Olimme Krugerissa ensimmäisen kerran omatoimimatkalla vuonna 2014 marraskuun alkupuolella eli pari viikkoa aiemmin kuin tänä vuonna. Kuivakausi oli lopuillaan ja Kruger oli rutikuiva. Se oli hieno reissu. Meille ensimmäinen kerta Afrikassa ikinä ja olimme haltioissamme kaikista eläimistä. Näimme jokaisen eläinlajeista ensimmäistä kertaa luonnossa ja se oli upea kokemus. Parhaiten jäi mieleen, kun näimme leopardin todella läheltä hiekkatien varrella, eikä paikalla ollut ketään muita kuin me ja tuo uskomattoman upea kissapeto katsomassa meitä suoraan silmiin. Näimme myös leijonia ja hyeenoita sekä tietenkin paljon saaliseläimiä.

Toisen kerran kävimme Krugerissa 2017 helmikuussa. Oli sadekausi ja vaikka ei meidän aikana juuri satanutkaan, Kruger tulvi ja oli vehreimmillään. Jokainen juomapaikka oli ääriään myöten täynnä vettä ja osa teistä oli poikki tulvien vuoksi. Olimme Krugerissa pari yötä omatoimisesti vuokra-autolla ajelemassa ja toiset kaksi yötä Lion Sandsin yksityisellä safarilla. Emme nähneet koko aikana lainkaan leijonia, yhden leopardin näimme vilaukselta ylittävän tien ja sitten se katosi korkeaan heinikkoon. Gepardeja näimme melko nopeasti asfalttitien varrella, mutta pian nekin olivat kadonneet pitkän heinän sekaan. Heikoista petohavainnoista huolimatta reissu oli hieno, koska Kruger oli vehreimmillään ja siten kauneimmillaan. Kukat kukkivat ja siellä oli paljon lintuja, jotka muuttavat kuivalla kaudella vehreämmille seuduille.

Nyt kolmannella kerralla, marraskuun lopulla Kruger oli kuivimmillaan. Sabi-joki, joka on alueen elinehto, oli suureksi osaksi kuivunut. Krugerin monista juomapaikoista vain kaikkein suurimmilla lammilla oli vettä. Suurin osa oli rutikuivia. Lower Sabien leirin ja ravintolan kohdalla joessa oli vielä vettä ja se keräsikin paljon eläimiä tuolle alueelle. Kävimme siellä joka päivä ja näimme aina paljon eläimiä. Myös muilla juomapaikoilla, joissa oli vettä, oli aina niillä käydessämme isohkoja laumoja seeproja tai norsuja. Samanlaista eläinpaljoutta yhdellä kertaa emme olleet Krugerissa nähneet aiemmin.

Pedot juhlivat kuivalla kaudella

Näimme myös petoja mukavasti. Kaksi erillistä leijonalaumaa, kaksi kertaa gepardeja ja kaksi eri leopardia. Toinen leopardeista tosin oli niin kaukana tiestä, puussa nukkumassa, ettei siitä saanut edes kunnollista kuvaa. Toinen sen sijaan oli korkealla kalliolla Lower Sabien lähellä ja poseerasi pitkään innokkaille kuvaajille. Lähellä sekään ei ollut, mutta kuitenkin ihan hyvin 400 mm linssin päässä. Hyeenoja näkyi joka päivä ja ehdottomasti paras hyeenabongaus oli kaksi arviolta 4-5 viikon ikäistä pentua emonsa kanssa. Ne olivat aivan tien laidassa ja saimme seurata imetystä ja toisen pennun haparoivia askeleita aivan vierestä.

Kirahveja näkyi taas paljon, kuten myös norsuja. Vaikka nämä ovat isoja ja eksoottisia eläimiä ja tuntuu, ettei niitä voi tuosta vain ohittaa, näkee niitä Krugerissa niin paljon, ettemme pysäytelleet autoa niiden luokse, elleivät ne olleet hyvin lähellä tietä tai muuten todella kuvauksellisessa paikassa. Impala-antilooppeja (en nyt saa päähäni suomenkielistä nimeä) näkyy aivan joka puolella ja niiden kohdalla ei todellakaan jaksa pysähdellä ellei niillä ole vauvoja tai jos ne eivät tee jotain erityistä. Impalat synnyttävät vasat, kun sadekausi alkaa. Niillä on kyky pidätellä vauvaa kohdussaan niin kauan, kunnes on hyvä aika synnyttää. Lower Sabien luona, jossa on vettä joessa ja toinen runsasvetinen juomapaikka, näkyi impaloilla jo vasoja.

Tämä kuivan kauden loppu on saaliseläimille vuoden rankinta aikaa, kun vesi on vähissä. Sen sijaan saalistajat juhlivat, koska saaliit ovat heikoimmillaan ja kerääntyneinä kätevästi juomapaikkojen läheisyyteen. Myös turisteille tämä on erinomainen ajankohta vuodesta vierailla puistossa, koska eläimet kerääntyvät veden äärelle ja heinä on kuivaa ja matalaa, joten näkyvyys on hyvä. En usko, että voin koskaan kyllästyä Krugeriin, koska se yllättää aina. Tällä kertaa henki salpaantui, kun näimme krokotiilin syövän antiloopin. Tästä on video blogin Facebook-sivuilla!

Mitään vastaavaa emme olleet koskaan ennen nähneet. Kruger jaksaa yllättää aina. Ehkä nyt tulee taas parin kolmen vuoden tauko ennen kuin palaamme sinne tämän vuoden matkan jälkeen, mutta joskus on vielä päästävä takaisin. Tällä hetkellä tuntuu ihanalta tietää, ettei paluuseen ole kuin viikko! Nyt kiertelemme Mosambikin rannikkoa rantaloman merkeissä. Tämä rantaloma tosin on alkanut pilvisissä ja tuulisissa merkeissä, mutta eiköhän aurinkoisia päiviä ole pian tiedossa.

 

Instagram storieiden kautta voit seurata matkaamme reaaliaikaisesti:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram