Niedzican linna ja Zakopanen kaunis ympäristö

Ensimmäinen kokonainen päivä Zakopanessa oli ihanan aurinkoinen. Oli syyskuun viimeinen päivä ja aamulla nurmikko sekä auton ikkunat olivat jäässä. Valmistauduimme menemään gondolilla ylös vuorelle, jossa lämpötila olisi todennäköisesti miinuksella ja puimme päälle lämpimimmät mukaan otetut vaatteet. Loppujen lopuksi emme sitten päässytkään ylös asti, koska jono Kasprowy Wierchin köysiradalle oli niin pitkä, että se sai meidät kääntymään kannoillamme. Sen sijaan suuntasimme vuokra-auton nokan kohti Niedzicaa.

Olin nähnyt edellisenä iltana alueen turistilehtisessä kuvan Niedzican linnasta, jonka taustalla kohosivat Tatravuoret upeasti. Vieressä oli sinisenä kimmeltävä järvi. Koskaan ennen en ollut koko paikasta kuullutkaan, mutta sain helposti taivuteltua kuskin ottamaan suunnan kohti tätä paikkaa. Matka ei ollut linnuntietä pitkä, mutta Puolan maaseudun kiemuraiset, maalaiskylien läpi kulkevat tiet pitivät huolen siitä, että reilun 40 kilometrin matkaan kului melkein tunti. Ei tämä nyt varsinaisesti haitannut, sillä alueen maaseutu on varsin mukavan näköistä. Joka toisen talon pihassa on jotain eläimiä ja talotkin ovat kivan näköisiä. Silloin tällöin taustalla näkyvät Tatravuoret saivat kerta toisensa perään huokaisemaan ihastuksesta.

Erään kylän kohdalla muutama lehmä lähti kävelemään tietä pitkin meidän kanssa samaan suuntaan. Vaikka kotieläimet autotiellä ei lähtökohtaisesti ole kovin hyvä juttu kummallekaan osapuolelle, on siinä ainakin meille ruuhkasuomessa asuville ihan omanlaista viehätystä.

Yllättävän suosittu Niedzica

Jo Zakopanen turistisuus ja alueen suosio pääsi yllättämään, joten ei kai olisi pitänyt enää yllättyä, että myös Niedzica oli suosittu turistikohde. Se sijaitsee Czorsztyn -nimisen tekojärven rannalla, jonka keskellä on pato. Linna on aivan padon läheisyydessä ja toisella puolella järveä näkyy toisen linnan rauniot. Rannalla, linnan ja padon välissä oli useita kojuja myymässä turistikrääsää, pipoja ja vohveleita. Kaunis päivä oli vetänyt puoleensa paljon porukkaa. Suurin osa taisi olla puolalaisia ja slovakialaisia, mutta myös muita ulkomaalaisia oli eksynyt alueelle. Matkaa Slovakian rajalle on vain kaksi kilometriä.

Niedzican linna oli paljon kauempana Tatravuorista kuin olin kuvitellut, eikä linnaa ja vuoria saanut maan tasalta samaan kuvaan parhaalla tahdollakaan. Meillä oli drone matkassa ja kävelimme järven toiselle puolelle syrjään muista turisteista ja Tomi nosti sen ilmaan. Alempana on lyhyt videopätkä alueesta. Korkealta maisemat olivat kyllä hienon näköiset. Linna on rakennettu 1300-luvulla ja on kieltämättä hienolla paikalla. Me tyydyimme ihastelemaan sitä vain ulkopuolelta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna linnan torneista olisi voinut olla hienot maisemat ja nähdä Tatravuoretkin.

 

Pieni ja kaunis Bukowina Tatrzanska

Olimme jo menomatkalla ihastelleet kylää nimeltä Bukowina Tatrzanska. (Monet puolalaiset nimet ovat suomalaiselle sellaisia nimihirviöitä, etteivät ne jää kyllä millään päähän ja tämä on yksi niistä. Onneksi iphone tallentaa kuviin paikannimet, josta ne on helppo löytää myöhemmin.) Se oli selvästi lähempänä Tatroja kuin Niedzica ja rakennettu ikään kuin harjanteen päälle. Myös Bukowinasta löytyy monta hotellia ja kylpylää. Ravintoloitakin löytyy jokunen, joten jos iso kaupunki ei kiinnosta, niin tämä on Zakopanen sijaan myös mahdollinen paikka majoittua. Tämä kylä on myös lähempänä Morskie Okoa kuin Zakopane ja ehkä juuri siinä piileekin paikan suosio.

Me kävimme siellä syömässä Karczma Szymkówka (taas yksi nimihirviö) -nimisessä ravintolassa. Syyskuun viimeisenä päivänä, jolloin aamulla oli ollut pakkasta, söimme ihanassa auringonpaisteessa ulkona terassilla katsellen samalla upeaa vuoristomaisemaa. Kyllä hymyilytti. Ravintola oli mielestämme todella syrjässä, olimme bonganneet sen tien varresta vain siksi, että ihmettelimme miksi tien varrella olevalla pysäköintialueella oli autoja enemmän kuin sinne mahtui. Terassi oli melkein täynnä ja moni muukin tuntui olevan ihastunut Tatran alueeseen. Iso suositus tällä terassille. Ruokakin oli ihan hyvää, vaikkei puolalainen liha- ja perunapitoinen annos nyt mitään erityistä vaikutusta tehnyt.

Näillä puheilla Zakopanen ympäristöön kannattaa kyllä tutustua. Puolan maaseudulla on mukava ajella, kunhan vain varaa siihen riittävästi aikaa, koska eteneminen on hidasta.

Luithan jo edellisen postauksen Zakopanesta ja Tatroista?

Pysy mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram