Vuokra-autolla Sansibarin villissä liikenteessä ja uhanalaisia eläimiä

Matkamme mahdollisti blogiyhteistyön merkeissä Turkish Airlines ja Rantapallo.

Meillä oli etukäteen melko hatarat mielikuvat Sansibarista. Koska se tuntui olevan Tansanian paratiisimainen lomasaari, oletuksena oli, että se olisi melko turistinen. Kuinka väärässä me olimmekaan! Sansibar on vielä hyvin kehittymätön ja selvästi ”real Africa”. Ei tarvitse pelätä, että siellä tulisi joka nurkalla vastaan länsimaalaisia ketjuravintoloita ja myymälöitä. Me emme nähneet ainuttakaan. Tosin koko saarta emme kiertäneet. Näimme neljän päivän aikana vain murto-osan tästä kauniista, maustesaareksi nimitetystä suuresta saaresta. Olisimme mielellämme viettäneet siellä paljon pidemmän loman, koska meiltä jäi paljon näkemättä ja Sansibar on sen verran kaukana, ettei sinne tule ihan helposti lähdettyä uudelleen.

 

Vuokra-autolla Sansibarilla – kaaottinen liikenne pitää kuskin tarkkaavaisena

Poikkesimme varmastikin melko paljon monista Sansibarille saapuvista turisteista, koska pienlentokoneen laskeuduttua saarelle, saimme pian käteemme vuokra-auton avaimet. Aurinko laski pian meidän lähdettyä liikkeelle ja matkaa hotellille oli lähes parin tunnin verran. Ajomatka vasemmanpuoleisessa liikenteessä, pimeällä, maassa, jossa kukaan ei käytä heijastimia ja kaikki (ihmiset sekä eläimet) kävelevät tiellä, oli melkoisen pähkähullu. Voin tässä suoraan suositella taksikyytiä, mikäli et ole hyvin kokenut kuljettaja. Suomessa kenellekään ei tulisi mieleen lähteä ajamaan pimeällä ilman valoja, mutta Afrikassa se on – jos ei nyt ihan okei – niin silti melko tavallista. Sekä fillarilla, mopolla että autolla. Suojateitä tai kävelyteitä ei luonnollisestikaan ole.

Meille Tansania oli kuudes maa Afrikassa, missä ajelimme autolla. Kaikissa näissä maissa (Etelä-Afrikka, Swasimaa, Lesotho, Zimbabwe ja Botswana) on vasemman puoleinen liikenne (liekö koko Afrikassa?). Missään ei oikeastaan suositella ajettavan pimeällä ja se on hyvin ymmärrettävää. Sansibarilla oli kuitenkin ihan päivälläkin levottomin liikenne näistä maista. Tämä lähinnä pääkaupunki Stone Townin lähettyvillä. Siellä ei oikeastaan yhtään voinut ennakoida milloin joku tyrkkää eteen joko jonkin näköisellä moottoriajoneuvolla, polkien tai kärryjä työntäen. Muualla Sansibarilla liikenne oli huomattavasti rauhallisempaa ja osa teistä myös ihan hyväkuntoisia. Päätiet ovat päällystettyjä.

 

Sansibarin luontoa ja villieläimiä Jozanin kansallispuistossa

Kuten aiemmista Sansibarin postauksista voikin päätellä, meillä suurin osa ajasta kuului Melia Zanzibarin resortissa ja sen palveluista nauttiessa. Emme me kuitenkaan koko aikaa pelkästään tuolla all-inclusive paikassa kuluttaneet, vaan kävimme myös kruisailemassa vuokra-autollamme pitkin saarta ja katselemassa miltä Sansibar näyttää. Halusimme nähdä etenkin Jozanin kansallispuistossa elävät Sansibarin omat apinat, tansaniangueretsat (red colobus monkey). Ne kuuluvat maailman uhanalaisimpiin eläimiin, koska niitä elää Sansibarilla enää noin 2000 yksilöä. Jozanin kansallispuisto on niiden tärkein suojelualue. Sansibar on yksi Afrikan tiheimmin asutettu alue, koska siellä elää noin 400 ihmistä neliökilometrillä. Tästä syystä apinoiden elinalueet ovat kaventuneet pahasti. Voit lukea lisää Tansanian eläinten suojelusta Tanzania Program järjestön sivuilta.

Sää ei ollut ihan meidän puolellamme. Ajoimme kansallispuistoon sateessa ja ehdimme olla siellä vain pienen hetken ennen kuin taivaalta alkoi tulla kaatamalla vettä. Ehdimme onneksi kuitenkin nähdä nämä tyypit, joiden vuoksi olimme tulleet. Sateen aikana tai jälkeen niitä on kuulemma hyvin vaikea bongata.

Jozani Chwaka Bay National Park (tunnetaan myös nimellä Jozani Forest) on Sansibarin ainoa kansallispuisto. Sinne on pienehkö pääsymaksu ja lisäksi paikallisopas on pakko ottaa opastamaan apinoiden luokse ja muualle alueella. En muista paljonko nämä maksoivat, mutta puhutaan kahdelta ihmiseltä ehkä noin 15-20 euron suuruusluokasta. Summa ei ole suuri etenkään, kun sillä tukee luonnon- ja eläintensuojelua sekä paikallisten työllistymistä.

Kansallispuistossa on muutakin nähtävää kuin hassut paikalliset apinat. Meiltä jäi mangrovemetsä näkemättä, koska vettä tuli niin valtavalla voimalla, ettei edes sateenvarjoista huolimatta säilynyt lähellekään kuivana. Tippasimme mukavan ja hyvää englantia puhuneen oppaan ja syöksyimme auton suojiin. Parkkipaikka tuntui muutenkin tyhjenevän nopeasti. Suurin osa muista turisteista oli tullut paikalle paikallisten järjestämällä retkellä.

Jos sää olisi ollut parempi, olisimme halunneet käydä päivän aikana vielä katsastamassa kuuluisan Rock -ravintolan. Kyseessä on siis merestä kohoavan kivimuodostelman päälle rakennettu ravintola. Sinne pitää kuulema varata pöytä hyvissä ajoin etukäteen ja hintataso on monen arvostelun mukaan kallis tasoon nähden, mutta me olisimmekin oikeastaan halunneet nähdä ravintolan vain ulkoa päin. Säästä johtuen ajelimme hissukseen takaisin hotellimme suuntaan ja pysähdyimme kuvailemaan muutamia ihmetyksen aiheita, kuten tien sivuun kerättyä valtavaa muovipullokasaa.

Matkalla koimme kauhun hetkiä, kun näimme pitkällä suoralla keskellä tietä pienen kissanpennun rääpäleen ja kauempana lähestyvän suuren auton. Tomi ehti vetää auton tien sivuun ja minä hypätä autosta ulos pelastamaan kissaa. Kuten kuvasta näkee, onnistuimme tehtävässä. Pahaa teki jättää kisu sinne tien penkalle ja toivoa, että sen emo olisi jossain lähettyville. Eipä tuolla oikein muutakaan voi.

 

Sansibarin pääkaupunki Stone Town

Viimeisenä Sansibar -päivänämme ajelimme vaihteen vuoksi eri reittiä kohti Stone Townia, jonka kupeessa lentokenttäkin sijaitsee. Ohitimme pieniä kyliä ja pari vilkkaampaakin. Liikenne muuttui Stone Townin tuntumaan saavuttuamme vilkkaammaksi ja levottomammaksi. Stone Town itsessään on Afrikan mittapuulla vielä pieni kaupunki, mutta etenkin autolla se oli meille ihan riittävän suuri. Hyvänä liikennesääntönä oli selvästikin monella mennä sieltä missä tilaa sattuu olemaan. Joskus sitä tilaa on vastaantulijan kaistalla ja joskus omalla, kuten tästä blogin Facebook-sivuille lataamastani videosta voi nähdä.

Stone Townin vanhakaupunki on täynnä kapeita katuja ja umpikujia, jonne jumittuu helposti auton kanssa. Siellä näkyi muutamia turistejakin palloilemassa. Me ajelimme kaupunkia ympäriinsä ja pistimme välillä auton hetkeksi parkkiin ja kävelimme ympäriinsä. Emme kuitenkaan uskaltaneet poistua kovin kauas autolta, koska olimme menossa lentokentälle ja meillä oli autossa koko matkalla mukana oleva omaisuutemme.  Stone Townin vanhakaupunki oli rosoisen viehättävä. Olisin voinut sielläkin viettää pidemmän aikaa. Stone Townissa on lukuisia kauniita rakennuksia ja erityisesti ovia. Kaupungilla on myös synkempi historia, koska Sansibar on ollut merkittävä paikka Itäisen Afrikan orjakaupassa ennen kuin orjakauppa lakkautettiin siellä 1800-luvun lopussa. Nyt tuosta ajasta on onneksi enää muistona orjakauppamuseo.

 

HYVÄ TIETÄÄ JA MUISTAA SANSIBARISTA:

• Sansibarilla suurin osa asukkaista on muslimeja ja myös turisteilta odotetaan olat ja polvet peittävää pukeutumista.
• Vaikka Sansibar ei ihan pahinta malaria-aluetta olekaan, on malarian estolääkitys silti suositeltavaa.
• Liikkuminen teitä pitkin on hidasta. Vaikka joku paikka näyttää kartassa olevan lähellä, matka sinne voi kestää kauan.
• Vaikka Sansibar onkin jo melko tunnettu lomakohde, on palvelut turisteille vielä melko lapsenkengissä. Itärannikolla, meidän resorttimme lähellä ei näkynyt kuin yksi ravintola (vaikka muita hotelleja lähellä oli) ja sekin useamman kilometrin päässä. All-inclusive ei siis välttämättä ole ollenkaan pöllömpi ratkaisu. Kuulemani mukaan länsipuolella on enemmän tarjontaa palveluista turisteille ja myös ravintoloita yms.
• Me lensimme Sansibarille pienlentokoneella mantereelta, mutta saarelle on kauempaakin suoria yhteyksiä. Esimerkiksi Turkish Airlines lentää Sansibarille suoraan Istanbulista.
• Jos päätät vuokrata auton, varaudu siihen, että ne ovat kaikki vanhoja. Uusia autoja ei ole vuokrattavana, eikä saarella ole yhtään kansainvälistä vuokrafirmaa. Me vuokrasimme auton Kibabu Carsilta. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta autoa kentälle palauttaessamme ketään ei ollut vastassa ottamassa avaimia ja palauttamassa (käteisellä maksettua) takuusummaa. Loppujen lopuksi vuokraamon tyyppi tuli hakemaan meiltä avaimen ja palauttamaan takuusumman, kun olimme jo menneet turvatarkastuksen läpi portille. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka se vähän hermoja koettelikin.

Lue myös aiemmat postaukset Sansibarilta:

Rantalomailua Sansibarilla

Resorttielämää Tansaniassa

Tiedän, että Suunnaton -blogin puolella ollaan äskettäin kotiuduttu Tansaniasta, joten lisää postauksia Sansibarilta tulee varmaankin löytymään myös sieltä. Miltä Sansibar sinusta kuulostaisi matkakohteena? Vastasiko tässä postauksessa kerrotut asiat mielikuvaasi tuosta kaukaisesta saaresta?

 

Seuraathan jo blogiamme:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter