Valloittava Ubud ja lähialueiden nähtävyydet Balin sydämessä

Meillä oli sekä ennen että jälkeen Star Clippersin risteilyn pari yötä käytettävissämme Balilla. Tuotti suuria vaikeuksia päättää missä kuluttaisimme nuo pari päivää. Bali on iso saari ja vaihtoehtoisia paikkoja oli runsaasti. Tiesimme ainoastaan, että Kuta Beachille emme palaisi. Sen perusteella Baliin ei oikein ihastu, joten nyt halusimme jonnekin muualle. Koska risteilyllä saimme nauttia reippaasti merestä ja rannoista, päädyimme suuntaamaan pois rannalta, riisipelloistaan ja hipahtavasta fiiliksestään tunnettuun, vehreään Ubudiin. Kävi vielä niin kivasti, että olimme tutustuneet risteilyllä kahteen new yorkilaiseen, jotka olivat myöskin menossa Ubudiin. Saimme jaettua taksin heidän kanssaan.

Olimme matkalla kesäkuun alussa eli heinäkuun huippusesonki oli vielä kaukana. Ubud oli sopivan rauhallinen ja ihastuimme siihen nanosekunnissa, kun tuoreessa muistissa ja verrokkina oli Kuta Beach. Toki Ubudia halkova kaksikaistainen tie on ärsyttävä melun lähde ja hankala ylittää, koska sitä pitkin kulkee jatkuvalla syötöllä skoottereita ja autoja, eikä liikennevaloja tai suojateitä ole. Tien ylittäminen onkin varmaan vaarallisinta mitä Ubudissa voi tehdä. Toiseksi vaarallisinta taitaa olla käydä puretuttamassa itsensä apinoille Monkey Sanctuaryssa. Me selvisimme tien ylityksistä ja apinoista kuitenkin vammoitta ja nautimme parista päivästä Ubudissa paljon.

 

 

Älä lähde etsimään Ubudista autenttista indonesialaisuutta – olet myöhässä

Sellaista autenttista Balia etsivä varmasti pettyy Ubudiin. Sitä olisi pitänyt etsiä kaupungista vuosia sitten. Ubud on tänä päivänä jo ihan selkeä turistikaupunki, mutta se taas tarkoittaa palveluita meille niitä kaipaaville. Me tykästyimme Ubudin runsaaseen ravintolatarjontaan ja uniikkeihin pikkuputiikkeihin. Hintataso kaupoissa ei ollut mikään erityisen edullinen, muttei myöskään meille länkkäreille kallis. Ravintoloiden suhteen olisimme mielellämme viihtyneet Ubudissa pidempäänkin kuin pari yötä. Siellä oli todella hyvä tarjonta meitä kiinnostavia ravintoloita järkevään hintaan. Poikkesimme jopa tavoistamme ja kävimme syömässä myös lounasta pelkän aamupalan ja illallisen sijaan. Ihan vain, koska ravintolat oli niin houkuttelevia.

Ubud on Balille tulevien joogaajien mekka ja meidän hotellin vieressä oli valtava Yoga Barn. Minä ja Tomi emme pahemmin joogaile, mutta uudet new yorkilaiset ystävämme olivat tulleet Ubudiin juuri tämän Yoga Barnin perässä. Kävimme syömässä heidän kanssaan siellä lähtöpäivänä ja paikka oli todella mukavan oloinen. Ravintolan menu oli valtavan laaja ja painottunut vegaani- ja tuoreruokaan.

Hotel Alaya Ubud – pala rauhaa

Me majoituimme Alaya Ubudiin, joka on ihan kaupungin ytimessä, mutta sen verran suuri resortti omine pienine riisipeltoineen, että siellä pääsee kauas vilkkaan kadun melusta. Aivan kadun varressa on hotellin ravintola, jota voi suositella myös muille kuin hotellivieraille. Hotellilta löytyi vielä toinenkin ravintola, jonne taas piti kulkea pienen riisipellon poikki. Kaksi uima-allasta vähän vesitti hotellin ekologisuutta, joka oli muuten otettu hyvin huomioon. Esimerkiksi aamupala valmistettiin tilauksesta, eikä ollut buffet -tyylinen. Tämä vähentää ruokahävikkiä. Meillä oli aivan ihana huone ja valtava parveke. Erityisesti kylpyhuone oli astetta erikoisempi. Vastaavanlaista pyöreää ammetta ei ole tullut missään muualla vastaan. Sen ergonomisuudesta ei valitettavasti ole kertoa kokemuksia, koska amme jäi meiltä suunnitelmista huolimatta testaamatta.

 

Suositut Tegalalangin riisiterassit

Kun on matkustanut Balin sydämeen Ubudiin, ei paikalta voi poistua näkemättä riisiterasseja, joista alue on tunnettu. Tällä tavoin tuntuu ajattelevan valtaosa turisteista ja mekin koimme tämän olevan vähän välttämättömyys. Lähin ja tunnetuin terassimuotoinen riisipelto on Tegalalang. Sinne mekin sitten päädyimme muiden turistien sekaan.

Jos suuntaat tänne, ei todellakaan kannata odottaa mitään seesteistä maaseutumeininkiä, vaan 200 metrin verran tien vieressä turistikrääsää myyviä kojuja, joiden välistä pääsee kävelemään riisipeltoviljelmille. Onneksi tiesimme jotakuinkin mitä oli odotettavissa, mutta silti paikan turistisuus pääsi vähän yllättämään. Uskomattoman hyvin kaupallistettua maanviljelyä. Pääsymaksua ei sentään ollut. Me kävimme vain räpsimässä muutamat kuvat ja siirryimme sen jälleen nauttimaan alkoholitonta drinksua (tyyliin “ilmankos se olikin niin halpa”) ja jätskiä ennen kuin taksikuskimme tuli poimimaan meidät taas kyytiin.

 

Valtavasti valkoisia haikaroita Petulussa

Riisiterasseilta palatessamme päädyimme vähän extempore katsomaan Ubudin lähellä olevaan pikkuiseen Petulu-nimiseen kylään, kun tuhannet valkoiset haikarat laskeutuvat sinne joka ilta auringonlaskun aikaan. Ajattelimme vihdoin löytäneemme vähän autenttisemman luontoelämyksen turistiselta saarelta, mutta kokemus olikin sitten aika turha. Keksimme tämän joltain “10 rarely known things to do in Ubud” -listalta ja ihan syystä se on vähän tuntemattomampi aktiviteetti. Haikarat laskeutuvat tiettyihin puihin ja sitä pääsee katsomaan erilliseltä terassilta tai sitten ihan vaan kadulta. Olihan niitä paljon, mutta ei tämä meissä herättänyt mitään suurempia wow-fiiliksiä. Petulun kylä sen sijaan oli kiinnostavampi kuin heidän lintuasukkaansa. Tämä nimittäin oli vielä sitä ihan autenttista Indonesiaa. Yksi kylänraitti, haukkuvia koiria ja hymyileviä ihmisiä.

 

Tegenungan vesiputous

Viimeisenä päivänä, matkalla lentokentälle sovimme reitille pysähdyksen Tegenungan vesiputouksella. Se näytti kuvissa upealta ja vesiputoukset nyt vaan kiinnostaa aina. Hieno Tegenungan olikin. Meillä oli vain aivan liian vähän aikaa. Jos olisimme halunneet kävellä putouksen luokse ja mennä sen juurelle uimaan, siihen olisi pitänyt varata muutama tunti aikaa. Ihastelimme putousta sitten hyvin pitkän matkan päästä ja harmittelimme aikatauluamme. Vesiputous unohtui kuitenkin aika nopeasti, kun näimme pari suloista koiranpentua. Olimme tuolloin juuri varanneet Armin ja meillä oli vielä useita viikkoja odotettavana ennen kuin näkisimme oman koiranpentumme.

Tietenkin näiden kohteiden lisäksi Must See -paikka Ubudissa on Monkey Forest. Sille ajattelin kuitenkin pyhittää ihan kokonaan oman postauksensa. Oli se sen verran hauska paikka – jos ei pelkää apinoita.

 

Lue lisää Ubudista muista matkablogeista:

Fin Nomads: Ubud – paratiisi josta emme halunneet lähteä

La Vida Loca 2.0: Matkapäiväkirja: Ubud

Exploras: Balin maagisin paikka on Ubud

Oletko sinä käynyt Ubudissa? Mitä pidit?

 

Blogia voit seurata:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter