Oletko koskaan miettinyt kuinka elämä voi muuttua sekunneissa? Yksi valinta johtaa toiseen ja näiden seurauksena jokin muu päättääkin elämäsi suunnan, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan.

Tämä blogi kertoo ennen kaikkea matkailusta, mutta myös eläimistä. Blogin alkuaikoina kirjoitin postauksen Vaaralliset koirat – saalistajat. En silloin uskonut kuinka lähelle tuo postaus vielä tulisikaan, enkä todellakaan olisi sitä halunnut. Nyt tuo kirjoitus kuitenkin saa tässä blogissa jatko-osan ja hieman erilaisen ystävänpäiväkirjoituksen, jotta voin kertoa teille siitä, miten ystäväni elämä muuttui yhdessä hetkessä. Hänen elämänsä sai erittäin valitettavan käänteen vuosi sitten naapurinsa amerikanstaffordshirenterrierin hampaissa. Tänään asiaa käsiteltiin oikeudessa ja tapauksen käsittely jatkuu edelleen, niin oikeudessa kuin kirurgin pöydällä.

Kerron kohta siitä, mitä Lauralle tapahtui ja kuinka hän päätyi teho-osastolle viideksi päiväksi, mutta keskitytään sitä ennen hieman tarkemmin siihen:

Koiralla on kolme käyttäytymisen liikemallia:

Kun koira puree, se johtuu todennäköisimmin vaaran välttämiskäyttäytymisestä. Koira puree karkottaakseen, oli alkuperäisenä syynä sitten pelko tai puolustuskäyttäytyminen. Näin suurimmassa osassa tapauksia, mutta poikkeuksiakin on.

Susi on koiran esi-isä ja suden saalistus muodostuu seuraavasta liikemallista:

Eri koiratyypeillä nämä liikemallin osa-alueet ovat jalostuksen suunnasta riippuen joko vahvistuneet tai heikentyneet. Esimerkiksi paimennus on pelkkää etsimistä, katseen käyttöä, vaanimista ja jahtaamista. Pureminen on jalostettu paimenkoirista pois, koska kukaan paimen ei halua paimenkoiransa vahingoittavan paimennettavia. Kiinni pureminen saattaa esiintyä näykkimisenä, mutta sen tavoitteena ei ole kohteen tappaminen, eikä tappopuremista saalistuksen liikemallista tyypillisesti esiinny paimenkoirilla.

Seisovilla metsästyskoirilla taas saalistuksen liikemalli on hyvin typistetty: Etsiminen –> katse ja kun metsästäjä on ampunut saaliseläimen, koira noutaa saaliin (kiinni pureminen). Kaikkien koirien saaliskäyttäytymistä ohjaa tietynlainen saalistuksen liikemalli. Koirarodun tai -tyypin alkuperä määrittelee millainen tämä liikemalli on.

Valitettavasti Lauraa ei purrut paimenkoira, vaan amerikanstaffordshirenterrieri eli amstaffi, joka on taistelukoira. Tämän rodun taustat ovat bull-tyyppisissä koirissa, jotka on jalostettu härkätaisteluihin, tappamaan suurta riistaa ja myöhemmin, 1800-luvulta alkaen koiratappeluihin. Viimeisten sadan vuoden aikana amstaffeja on jalostettu pelkästään seurakoiriksi, mutta perimä kulkee mukana aivan samalla tavalla kuin vaikka collieilla. Taistelukoiran koiran saalistuksen liikemalli on hyvin lyhyt:

Taistelukoira ei siis pure välttääkseen vaaran, se puree koska se kuuluu sen saalistuksen liikemalliin, joka on sille sisäsyntyistä. Kun saalistuksen liikemalli käynnistyy, sitä on vaikea pysäyttää. Tämä tekee taistelutaustaisista koirista niin vaarallisia. Ne eivät reagoi kohteen alistusmiseleisiin, koska kyse ei ole tavallisesta aggressiosta, vaan ne toimivat saaliskäyttäytymisen ajamina. Lisäksi niillä on fyysinen kapasiteetti aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa.

27.1.2016 Laura lähti kahden koiransa kanssa lenkille. Sitä ennen hän lähetti asiasta tekstiviestin naapurilleen ja varmisti näin, ettei naapuri olisi metsässä oman, koira-aggressiivisen amstaffinsa kanssa. Tämä käytäntö oli otettu käyttöön amstaffin omistajan toiveesta, koska se saattaisi karata muiden koirien luokse. Reitti oli selvä. Amstaffi haukkui naapurin ikkunassa, kun Laura lähti oman talonsa pihasta takapihalta alkavaan metsään. Puoli tuntia myöhemmin, kun hän palasi koirien kanssa lenkiltä, amstaffi oli ulkona. Heppoinen aita ei tällä kertaa pidellyt amstaffiurosta, vaan se pääsi karkaamaan omalta pihalta ja tuli nyt Lauran ja tämän kahden koiran luokse. Syntyi tappelu amstaffin ja Lauran belgianpaimenkoiran välille.

Laura sai oman, suojelussa MM-tasolla kilpailevan koiransa käskytettyä tilanteesta pois, sillä seurauksella, että amstaffi hyökkäsi nyt perheen yhdeksän kuukauden ikäisen saksanseisojauroksen päälle, joka ei pystynyt puolustautumaan aikuista amstaffiurosta vastaan. Laura huusi niin lujaa kuin pystyi ja hetkessä tilanne muuttui. Amstaffi irrotti otteensa, kääntyi ja hyökkäsi Lauran päälle.

Koiratappeluissa menestyvän koiran tulee olla valmis puremaan toista niin kauan, että tämä kuolee. Usein tappelut on kuitenkin keskeytetty jo ennen tätä ja sen vuoksi koirat on pystyttävä irrottamaan toisistaan. Ne eivät ole saaneet kohdistaa aggressiota ihmiseen. Kokeneena koiraihmisenä Laura ei osannut odottaa amstaffin kohdistavan aggressiota itseensä. Amstaffi oli hänelle ennestään tuttu. Se oli ollut monet kerrat hänen kainalossaan rapsutettavana naapurissa vierailun aikana. Nyt koira ei kuitenkaan ollut se sama ihmisystävällinen perhekoira, vaan sillä oli tappovaihde päällä ja sen päivän kolmanneksi uhriksi valikoitui Laura.

Amerikanstaffordshirenterrieri oli vielä 2000-luvun alussa suhteellisen tuntematon rotu Suomessa. Pentuja rekisteröitiin ennen vuosituhannen vaihdetta vuodessa vain muutamia kymmeniä. Viime vuosina rodun suosio on kuitenkin noussut merkittävästi ja pentujen rekisteröintimääristä puhutaan jo sadoissa. Lisäksi Suomessa on yhä kasvava määrä pitbulleja, jotka eivät kuulu Suomen kennelliiton rekisteriin. Pitbull on oma rotunsa (monen mielestä sekarotuinen), joka on hieman amstaffia korkeampi ja hieman kevyempirakenteinen. Maallikon on usein vaikea erottaa näitä rotuja toisistaan ja ne sekoitetaankin usein keskenään. Tanskassa molemmat rodut on kielletty vuodesta 2010 alkaen 11 muun rodun ohella, eikä niitä saa pitää, kasvattaa tai tuoda maahan. Ennen rotukieltoja syntyneillä koirilla on oltava julkisella paikalla kuonokoppa ja niiden tulee olla kytkettyinä alle kahden metrin mittaiseen talutushihnaan.

Lauralla kävi huono tuuri. Amstaffi hyökkäsi suoraan kiinni hänen kasvoihinsa. Koska koiran käyttäytymistä määritteli sen perimä, se puri vahvalla otteella kiinni ja ravisti, eikä päästänyt irti. Amstaffin omistajan miesystävä selvisi paikalle jonkin ajan kuluttua, mutta ei saanut koiraa irrottamaan. Laura yritti huutaa ohjeita irrotukseen koira kasvoissaan roikkuen. Hän tiesi, että ellei amstaffia saataisi irrottamaan otettaan, kasvot repeäisivät entistä pahemmin. Valitettavasti amstaffin omistajan miesystävällä ei ollut osaamista tälläisen koiran irrottamiseen. Tästä johtuen Laura menetti kokonaan osan kasvoistaan. Puolet hänen ylähuulestaan ja osa nenän sieraimesta repeytyi ja jäi tapahtumapaikalle, kun amstaffi vedettiin irti sen purressa kasvoja.

Laura vietti seuraavat viisi päivää teho-osastolla, joista kaksi ensimmäistä nukutettuna vakavien vammojen vuoksi. Sen lisäksi, että noin puolet hänen huulestaan ja sieraimestaan irtosi, häneltä murtui myös nenä ja ihoa irtosi otsaa myöten. Tätä postausta kirjoittaessani Lauralle on tehty viisi leikkausta (kukaan ei tiedä kuinka monta on vielä edessä) ja hän on viettänyt useita viikkoja sairaalassa. Töistä hän on ollut pois kuukausia.

Jokainen voi hetkeksi pysähtyä miettimään millainen koettelemus kasvojen menettäminen näin väkivaltaisella tavalla on. Toivon, että sitä miettisivät ennen kaikkea ne henkilöt, joilla on tai jotka harkitsevat ottavansa koiran, jonka perimä on koiratappeluissa tai suurriistan, kuten villisian metsästyksessä. Nämä koirat miellyttävät ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta monia ihmisiä ja ne ovatkin suurimmaksi osaksi mukavia perhekoiria. Valitettavasti näillä koirilla on myös kyky aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa toisille koirille tai ihmisille. Kun niiden kanssa menee jotain pieleen, se menee pieleen todella pahasti.

Tapasin Mustin keväällä 2012, jolloin menin auttamaan koiran hihnakäytöskessä, ohittamisessa ja rauhoittumisessa. Mustia voi kuvata hyvin impulsiiviseksi koiraksi, joka ei pystynyt käsittelemään tunteitaan. Mustin kaltaisten koirien kanssa impulssikontrolli on kaiken kouluttamisen perusta. Impulssiivinen koira ei kykene laskemaan tunnetilaansa takaisin normaaliksi, ilman että kohdentaa tunntetilasta aiheutuneen stressin johonkin, tässä tapauksessa puremalla lähimpään kohteeseen. Impulsiivisia koiria on eri asteisia, kouluttajana niitä tulee vastaan harva se päivä. Rodusta riippumatta. Tälläisen koiran koulutus ja arki pitää olla kontrolloitua koko ajan, vaikka koulutuksella päästäisiin eteenpäin, on kyseessä koiran tunnetilojen hallinta jolloin tulevaisuuden ennkointi on vaikeaa. Mustilla oli tapana kiihtyä toisista koirista hyvin nopeasti, johon liittyi epävarmuutta, koira-aggresiota ja tunnetilojen kontrollin puutetta. Mustin tapauksessa oli myös nähtävissä merkkejä pako-refleksin puuttumisesta, jolloin koira käytti puremista tilanteen ratkaisuna, jos koki olevan uhattuna. Tähän riitti ihmisen käden läheisyys pään aluella. Koiran kynnys purra ihmistä alenee joka kerta kun näin käy, yleensä koirat oppivat myös näin pääsemään pois epämiellyttävästä tilanteesta.

Tämän kaltaiset tapukset ovat rodusta riippumatta hyvin surullisia, eikä niitä pitäisi tapahtua. Amstaffi rotuna ei ole koskaan ollut, eikä pitäisi olla ihmisaggresiivinen eikä edes tappelun keskellä vaihtaa kohdetta ihmiseen. Amstaffien purematapauksia on viimeisen 4 vuoden aikana ollut muutama vakava. Tämän kaltainen käytös ei kuulu Amstaffiin rotuna, ja juontaa juurensa epävarmuudesta, huonoista hermoista, toimintakyvyttömyydestä sekä flight and fight refleksin häviämisestä. Kautta aikojen ihmisiin kohdistuvaa aggresiota ei olla hyväksytty, eikä sitä pitäisi hyväksyä tällä hetkelläkään. Kasvattajien sekä omistajien vastuuta peräänkuuluttaisin, jos koira käyttäytyy epävarmasti ihmisiä kohtaan tai kierrokset nousevat niin että koiran purkaa tunteensa vain puremalla lähintä kohdetta. Tälläisissa tapauksissa pitäisi hyvin tarkkaan miettiä onko koiran paikka tässä maailmassa. Jos omat tai kasvattajan tietotaito ei riitä, olisi hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Amstaffi rotuna on erittäin ihmisrakas ja yksi parhaimpia perhekoiria, eikä tämän asian pitäisi muuttua. Amstaffin kuuluu olla luonteltaan rohkea, utelias, avoin ja sinnikäs terrieri jolla on kova taistelutaho. Marginaali tapaukset, niinkuin tämä kuitenkin luovat täysin päinvastaisen käsityksen rodusta. Amstaffi usein on hyvinkin koira-aggressiivinen rotu, jonka jokaisen omistajan pitäisi tiedostaa, tämä ei kuitenkaan tee koirasta sen vaarallisempaa ihmiselle. Pentuna aloitettu tapakoulutus ja koiran toimintojen tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää, jolloin koirasta saadaan kunnon koirakansalainen. Epävarmuutta ei saada opetettua koirasta pois, mutta koira voidaan opettaa selviytymään asioista joissa se kokee epävarmuutta. Siltikään kaikki koirat, eivät ikävä kyllä ole pelastettavissa.

Jokaisen, amstaffin, staffin ja pitbullin omistajan tulisi tietää, miten saada koiransa irrottamaan otteensa, kun se puree. Tässä videossa kerrotaan kuinka pitbullin ote irrotetaan metallikepin (break stick) avulla. Pelkästään paljain käsin näiden koirien irrottaminen toisesta koirasta tai ihmisestä on hankalaa, kuten esim. viime viikolla uutisoidusta tapauksesta ilmenee (kyseinen koira oli muuten amstaffi, ei pitbull). Vetämällä kiinni purrut koira pois kohteesta aiheutetaan usein pahimmat ruhjeet, koska silloin lihaskudosta repeää laajalta alueelta. Tämän vuoksi koira pitää saada avaamaan leukansa, eikä se tee sitä yleensä vapaaehtoisesti. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin ennakointi. Nämä koirat eivät saa päästä puremaan toisia koiria tai ihmisiä!

Olisitko valmis elämään sen kanssa, että koirasi tappaa toisen koiran tai ihmisen?

 

Moni sanoo, että mikä tahansa koira voi purra. Toki se on totta, mutta siinä on eroa millainen koira puree ja miten se puree. Pureeko se karkottaakseen vai tappaakseen, koska jos kyse on jälkimmäisestä, eikä paikalla ole apua, sillä koiralla on ihan hyvät mahdollisuudet onnistua. Tämän postauksen tarkoitus ei ole mustamaalata amstaffeja. Suurin osa rodun edustajista on mukavia perhekoiria, jotka eivät ole koskaan olleet millään tavalla aggressiivisia ihmisiä kohtaan. Tällä postauksella minä ja myös Laura haluamme kuitenkin tuoda suurempaan tietoisuuteen sen riskintekijän, jonka nämä koirat sisältävät. Jokaisen amstaffin tai pitbullin hankkivan ihmisen tulisi tiedostaa se, mitä nämä koirat pahimmillaan voivat saada aikaiseksi, jotta he osaisivat pitää koiraa sen mukaisesti ja reagoida tarvittaessa ensimmäisiin merkkeihin koiran aggressiosta ja huonoista hermoista.

Pitbull on rotu, joka jakaa valtavasti mielipiteitä. Toiset vannovat rakkauttaan rotuun ja toiset ovat huolissaan rodusta. Faktoja ei kuitenkaan pääse pakoon ja vuosien 2005-2015 aikana pitbullit ja pitbull-tyyppiset koirat ovat tappaneet USA:ssa 232 ihmistä eli yhden ihmisen noin joka 17 päivä (lähde), ja tässä on mukana vain kuolemat, ei tapaukset, joissa joku on loukkaantunut vaarallisesti. Suomessa nämä koirat eivät ole vielä tappaneet ketään. Ei kuitenkaan ollut kovin kaukana, että Laurasta olisi tullut ensimmäinen esimerkki, tosin amstaffin hampaissa. Jos puremakohta olisi sijoittunut kaulalle kasvojen sijaan, se olisi voinut olla hengenvaarallinen. Jokainen voi itse valita millaisen koiran kanssa haluaa elää, mutta muulla ympäristöllä ei ole siihen vaikuttamisen mahdollisuutta. Huolehdithan sinäkin, ettei koirasi aiheuta kenellekään mitään haittaa. Kannattaa muistaa, että kaikkia koiria ei tarvitse yrittää pelastaa. Jos joutuu pelkäämään, että oma koira voi purra vieraita ihmisiä tai itseä, on aika luovuttaa, eikä siirtää ongelmaa seuraavalle ihmiselle.

Lauraa purrut amstaffi lopetettiin viisi päivää tapahtuneen jälkeen.

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter