Vierailu Coballa on täysin erilainen kokemus kuin Tulumin rauniot, joista kirjoitin viimeksi. Siinä missä Tulumin rauniot olivat ruuhkaistakin ruuhkaisemmat, Coban raunioiden laajalla alueella saattoi kulua pitkiäkin aikoja muita ihmisiä näkemättä.

Lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle rannikolta ja olimme perillä 50 kilometriä  myöhemmin sisämaassa sijaitsevan Coban portilla heti sen avautuessa kahdeksalta. Odotimme, että siellä olisi jo rykelmä innokkaimpia turisteja odottamassa sisäänpääsyä, mutta hämmästykseksemme vastassa oli vain tyhjä parkkipaikka ja pari koiraa. Karvakuonot aiheuttivatkin sen, ettemme ihan ensimmäisinä ehtineet portista sisälle, koska meidän oli yksinkertaisesti pakko jäädä ruokkimaan koiraa, jonka kylkiluut pystyi laskemaan silmillä. Onneksi edeltävän yön majoituspaikassa oli tehty meille mukaan aamupalaleipä. Se upposi nyt kirjaimellisesti parempiin suihin, mutta ei harmittanut yhtään. Harmitti ainoastaan, ettei ollut enempää mitä antaa.

Sisäänpääsymaksu Coballe oli samat 65 pesoa (alle 3 €) kuin Tulumin raunioillekin. Pyöräytimme itsemme läpi metalliportista ja sitten olimme jälleen muinaisessa Maya-kylässä. Aamuauringon säteet pistivät parastaan ja valo oli maaginen.

Coban rauniokylä on levittäytynyt laajalle. Kävellen siellä saa kulumaan koko päivän, koska etäisyyksistä puhutaan kilometreissä. Meillä oli päivälle suunniteltuna vielä Valladolidin kaupunkiin tutustuminen ja Chichen Itzan vieressä sijaitsevaan majoitukseen siirtyminen. Emme siis aikoneet kuluttaa ihan koko päivää kivikasoja ihastelemalla, joten nappasimme allemme liikkumista helpottavat kulkupelit. Polkupyörän vuokraus maksoi vain 50 pesoa (noin 2,50 €) ja se nopeutti paikasta toiseen liikkumista huomattavasti.

Meille ehdoton ykkösjuttu, miksi Coballa halusimme käydä, oli pyramidille kiipeäminen. Tulumissa ei ole yhtään korkeaa pyramidia ja Chichen Itzan Kukulkanin pyramidille ei ole saanut kiivetä enää vuoden 2006 jälkeen, jolloin nainen oli kuollut sieltä pudottuaan. Coballa turistit saavat kuitenkin edelleen leikkiä hengellään, joten mekin suuntasimme heti ensimmäisenä pyörät kohti Nohoch Mul pyramidia. Se on 42 metriä korkea kivirakennus, jonka huipulle noustaan 130 rappusta pitkin. Olimme todella onnellisia siitä, että oli aikainen aamu ja vielä hieman viileämpää kuin keskipäivällä.

Rappuset eivät ole tasaisia ja ne ovat suhteellisen korkeita. Kipuaminen oli kuitenkin yllättävän helppoa ja sujui nopeasti tälläisiltä peruskuntoisilta ei-urheilijoiltakin. Meitä ennen paikalle oli ehtinyt kolme englantia puhuvaa naista ja neljä paikallista koiraa. Rauniokoirat saivat aivan uuden käsityksen (ei-koiraihmisille tiedoksi, että pelastuskoiria kutsutaan rauniokoiriksi).

Pian me ihastelimme maisemaa 42 metrin korkeudesta. Ei sillä, että se nyt kovin erikoinen maisema olisi ollut, lähinnä pelkkää meksikolaista metsää. Onhan siinä nyt kuitenkin ihan oma fiiliksensä olla muinaisen Maya-temppelin huipulla ja miettiä millaista meno siellä on ollut noin tuhat vuotta aiemmin, sitä rakennettaessa.

Alaspäin tuleminen pyramidilta on paljon hankalampaa kuin ylöspäin kipuaminen. Kunnolliset lenkkarit oli tässä ässävalinta, en todellakaan olisi halunnut liukastella siellä missään släbäreissä. Alas selvittiin ja jatkoimme fillareilla alueen tutkimista. Alue on todellakin laaja ja muodostuu useasta pienemmästä kylästä, joiden välimatkat vaihtelevat sadoista metreistä kilometriin. Jos on kovin kiinnostunut raunioista ja historiasta, siellä saisi varmasti kulumaan pitkän aikaa. Me tutkimme eri kylät pintapuolisesti ja nautimme luonnon helmassa pyöräilystä. Aamulla siellä ei todellakaan ollut mitään ruuhkaa ja näimme muita ihmisiä vain hyvin satunnaisesti. Ihmisten sijaan olisimme toivoneet näkevämme siellä eläimiä, mutta koirien lisäksi alla näkyvä lintu oli paras bongauksemme. Lisäksi näimme valtavia heinäsirkkoja, mutta pörröiset eläimet pysyivät piilossa. Edes liskoja täällä ei näkynyt.

Kasveissa ja puissakin oli välillä ihasteltavaa.

Kaikkein korkein rakennus on heti sisäänkäynnin tuntumassa ja näkyy tässä alla olevassa kuvassa, jossa myös suomituristi gopro tikun nokassa.

Jos kävely ja fillarointikin tuntuu liian vaivalloiselta, aluetta voi kiertää myös kuljettajan kyydissä. Tricycle kuskin kanssa maksaa 120 pesoa reiluksi tunniksi tai 200 pesoa kahden tunnin ajaksi. Kuski odottelee sillä aikaa, kun kipuat pyramidin huipulle ja sitten voi taas lepuuttaa väsyneitä jalkoja meksikolaisen polkiessa puolestasi.

Vierailtuamme Coban raunioilla fiilis oli vähän mitäänsanomaton.
Tuntui, ettei käteen jäänyt kovin kummoisia kokemuksia, mutta ehkä se
vaati pientä sulattelua. Nyt jälkikäteen tuo vierailu tuntuu itseasiassa
aika kivalta. Paikka oli todella mukavan rauhallinen ja vietimme hauskan aamupäivä meksikolaisen metsän keskellä kruisaillen.