Kun varasimme lennot Meksikoon, emme kumpikaan olleet kuulleetkaan cenoteista. Hyvin pian Meksikon suosituimpia nähtävyyksiä ja aktiviteetteja googletellessamme törmäsimme tuohon vieraaseen sanaan. Opimme pian, että se tarkoittaa pohjavesionkaloa, ja että mekin tulisimme käymään lomamme aikana useassa sellaisessa. 

Jukatanin niemimaalta löytyy satoja cenoteja. Monet niistä ovat yksityisessä omistuksessa ja turistien on mahdollista vierailla niissä maksua vastaan. Näyttävimpien ympärille onkin muodostunut paljon kaikenlaista aktiviteettia ja joidenkin kohdalla voidaan jo puhua ”huvipuistoista” ja pääsymaksutkin kohoavat lähelle 100 dollaria. Me emme kaivanneet mitään sirkusmeininkiä, emmekä aikoneet maksaa itseämme kipeäksi, vaan halusimme käydä mieluummin mahdollisimman rauhallisissa paikoissa.

Puerto Morelosin läheltä, 40 kilometriä Cancunista etelään alkaa Cenote Route. Sen varrella on valinnanvaraa vaativampaankin makuun. Me päädyimme lukemiemme arvioiden perusteella Cenote Verde Lucerolle, koska sen kerrottiin olevan hyvin rauhallinen paikka ympäri vuoden. Sitä se todella olikin. Saapuessamme aamupäivällä paikalle, ei parkkipaikalla näkynyt ensimmäistäkään autoa. Lipunmyyjät sentään löytyi ja pian mittailimme katseillamme elämämme ensimmäistä cenotea.

Verde Lucero ei varmastikaan ole kaikkein kirkasvetisin cenote, emmekä me kumpikaan varsinaisesti riemusta hihkuen suunnanneet veteen uimaan, mutta todella upeaa näkyä me edessämme katselimme. Se mikä siitä teki vielä hienomman kokemuksen, oli autio paikka. Olimme aivan keskenämme tuon pohjoismaalaisesta näkökulmasta hyvin erikoisen luonnonihmeen luona. 

Koska uiminen ei varsinaisesti houkutellut, kaivoimme cenoten reunalta jonkinlaisen kelluttimen (siis miksi tuota nyt sanotaan?) ja kävimme vuorotellen heittämässä sillä kierroksen vedessä. Oli aika makea tunne lillutella keskellä suurta maavajoama kuoppaa, jonka reunoilta kasvoi eksoottista kasvillisuutta ja jotain, mitä luokittelen liaaneiksi. Vedessä uiskenteli paljon kaloja ja näimme siellä jopa pari makean veden kilpikonnaa. 

Vajaan tunnin päästä paikalle tuli muutamia muitakin ihmisiä ja paikan tunnelma muuttui heti, kun porukka alkoi hyppimään kalliolta veteen, emmekä enää saaneet ihastella paikkaa rikkumattoman hiljaisuuden vallassa. Olimme kuitenkin olleet onnekkaita, kun saimme viettää siellä aikaa kahden kesken ja suosittelemmekin menemään tänne aikaisin aamulla, jos haluat kokea paikan ylhäisessä yksinäisyydessä.  

Hinta: 120 pesoa / hlo  = 5,50 €

Palvelut: Ulkohuussi, pukukoppi, tuoleja ja pöytiä

Muutamaa päivää myöhemmin yövyimme Tulumissa Hotel Cielo Mayassa ja yllätyksenä tuli, että aivan hotellin vieressä oli upea cenote. Sen virallinen nimi on kai Cenote Tankah, mutta isolta tieltä oli tänne kyltti, jossa luki Casa Cenote. Tämä cenote poikkesi täysin Verde Lucerosta. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja täällä cenotea ympäröivät mangrovet, ei korkeat seinämät. Casa cenote ei ole mikään pyöreä kuoppa, jonka voisi nähdä yhdellä kerralla. Sen sijaan se on 250 metriä pitkä turkoosi ”joki”, joka kiemurtelee mangrovepuiden välissä.

Casa cenote on suosittu sukelluskohde ja näimmekin siitä ohi ajellessamme paikalla paljon sukeltajia. Meillekin yritettiin ensin tarjota jos jonkinmoista pakettia oppaalla. Vuokrasimme kuitenkin vain pelastusliivit. Snorkkelit meillä oli omasta takaa. Sitten pulahdimme suhteellisen lämpimään veteen ja lähdimme tutustumaan aivan erilaiseen pohjavesionkaloon kuin muutama päivä aiemmin. 

Olimme Casa cenotella myöhään iltapäivällä ja saimme olla aivan kahden kesken (seuraavana aamuna paikka oli ihan täynnä porukkaa). Oli suhteellisen jännittävää uiskennella mangrovepuiden välissä ja tihrustaa maskin läpi vedessä olevien puiden juurien seassa uiskentelevia kaloja. Uiskentelimme ehkä 100-150 metrin matkan ja aikaa saimme kulumaan siihen yli tunnin. Meillä ei ollut myöhäisestä ajankohdasta johtuen aikaa uida cenotea aivan päästä päähän ja vilukissalle tuli kylmäkin matkalla. Tomi ei voinut käsittää, miten tuolla 26 asteisessa vedessä pystyi palelemaan, mutta jos siellä ruudun toisella puolella on joku toinen vilukissa, voinet ehkä samaistua.

Paluumatkalla pääsimme todistamaan luontonäytöstä, kun haikara nappasi aivan edestämme kalan ja nielaisi sen kitusiinsa. Useita muitakin haikaroita ilmaantui mangrovepuihin istuskelemaan ja osa lensi aivan päidemme ylitse.

Rannalla meitä odotti toinen luontonäytös. Mangroveiden seasta ilmaantui pesukarhu, jolle cenoten henkilökunnasta joku tuli heti kiikuttamaan kotitekoisia tortillalättyjä. Pilkoimme niitä pienemmäksi ja tarjosimme niitä ahneelle eläimelle. Yhtäkkiä paikalla ei ollutkaan enää vain yhtä pesukarhua, vaan pian niitä näkyi ainakin kuusi! Niitä näytti olevan kokonainen perhe mangrovepuiden juurten seassa. Tilanteen kruunasi, kun oksien seasta paikalle saapui vielä nenäkarhu. Siinä ne olivat sitten kaikki eläimet ihan sulassa sovussa ruokaa kerjäämässä. Harmittaa, ettei meillä ollut yhtään kunnon kameraa mukana, pelkästään gopro, mutta sai silläkin muutaman ihan hauskan kuvan napattua.

Emme yleisesti ottaen kannusta villieläinten ruokkimiseen, mutta kun tietää näiden eläinten olevan roskisdyykkareita, niin ei se ole niin vakavaa. Enemmän pahaa teki San Franciscossa katsella pesukarhun pistelevän poskeen sipsejä, jotka se oli ihan itse kaivanut roskiksesta.

Hinta: 25 pesoa pelkkä pulahdus / varusteet (snorkkelit, liivit, räpylät) 50/70 pesoa kpl.
Palvelut: Bajamaja, tallelokero

Päivää myöhemmin vierailimme Xcacel Beachilla (josta kirjoitan myöhemmin) ja sen yhteydessä Xcacelito cenotella. Siinä missä Verde Lucero oli metsän keskellä, tälle cenotelle kävelimme valkoiselta hiekkarannalta ennen kuin viime metrit askelsimme mangroven päälle rakennettua kävelysiltaa pitkin.

Cenote Xcacelito on hyvin pieni, mutta todella kirkasvetinen. Meidän saapuessamme sinne, paikalla oli muutama muukin ihminen ja jo se tuntui pienellä laiturilla melko paljolta. Siirryimme puolittain uponneelle laiturin jatkeelle ja pikkuruiset kalat tulivat näykkimään varpaita. Tällä cenotella saa siis ilmaisen jalkahoidon.

Siinä missä Verde Lucerolla vesi tuntui turkoosista väristä huolimatta hieman tunkkaiselta, täällä vesi oli niin kirkasta, ettei sinne sukeltaminen epäilyttänyt hetkeäkään. Uiskentelimme hetken viilentävässä, mutta ei kylmässä, vedessä ennen kuin paikalle saapui turistiryhmä. Siinä vaiheessa neljälle ihmiselle sopiva laituri alkoi sekä näyttämään että tuntumaan sen verran ahtaalta, että pakenimme paikalta rannan puolelle, jossa tilaa oli yllin kyllin.

Hinta: 20 pesoa = 1 €
Palvelut: Kauempana rannalla on vessa ja suihku

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram