Edellisessä postauksessa kerroin onnistuneesta iltasafarista Khulu Ivoryn ja muutaman muun safarilodgen yhteisillä yksityisillä mailla. Seuraavana aamuna lähdimme safarille tämän saman alueen läpi, mutta tarkoituksenamme ajaa tällä kertaa Hwangen kansallispuistoon asti. Odotimme mielenkiinnolla miltä siellä näyttäisi ja mitä eläimiä tulisimme aamun aikana näkemään. Aamu oli alkanut jo onnistuneesti, kun olin heti sängystä ylöspäästyäni mennyt mökkimme terassille kurkkimaan näkyisikö sen edustalla avautuvalla juomapaikalla eläimiä aamuhämärässä. Olin odottanut, että siellä saattaisi olla norsuja tai impaloita, mutta näinkin hyeenan. Se kävi juomassa ja jolkotteli sitten tiehensä. Olin sitä mieltä, että päivästä on pakko tulla hyvä, jos heti aamun ensimmäinen bongaus on petoeläin.

Oli lokakuu ja hyvin kuivaa sekä lämmintä ennen pian alkavaa sadekautta. Aamut olivat kuitenkin kylmiä ja kietouduin paksuimpaan mukaan ottamaani puseroon sekä lämpimään kaulahuiviin. Avoimen safariauton kyydissä ei paljon lämmityksestä nautita, vaan ajaessamme jonkin matkaa yleistä tietä pitkin kuuttakymppiä, oli ihan rehellisesti kylmä. Viileä ilma kuitenkin tarkoittaa samalla sitä, että eläimet ovat silloin aktiivisimmillaan. Sen vuoksi safarille lähdetään hyvin aikaisin aamulla. Talvikuukausina (touko-elokuu), jolloin aurinko nousee myöhempään ja on muutenkin viileää, ei safarimatkailijoiden tarvitse herätä ihan kukonlaulun aikaan, vaan voidaan kuulema lähteä liikkeelle esimerkiksi yhdeksän aikoihin aamulla. Silloin on myös paras aika vuodesta nähdä gepardeja todella läheltä, koska ne saattavat kiivetä safariauton lämpimälle konepellille lämmittelemään! Kuulosti siltä, että joskus vielä on uhrattava pari viikkoa Suomen kesästä Afrikan talvelle.

Tuona lokakuisena aamuna ei kuitenkaan gepardeja näkynyt. Ensimmäinen näkemämme eläin oli tämä sarvipäinen Kudu melkein heti lodgemme vieressä.

Vähän matkaa ajeltuamme puhvelilauma rynnisti automme edestä.

Kovin kauaa ei tarvinnut ajella, kun kohtasimme edelliseltä päivältä tutun leijonauroksen. Tällä kertaa se ei vaaninut mitään, vaan köllötteli vatsa täynnä tyytyväisen näköisenä. Kuivakausi oli tehnyt tehtävänsä ja verottanut nuoren norsun voimia. Sen elämä oli tullut tien päähän ennen aikojaan ja nyt sen ruho tarjosi ravintoa leijonalle.

Aurinko nousi kovaa vauhtia ja päästyämme Hwangen kansallispuiston porteille, se oli jo korkealla. Impalat laidunsivat tien varrella suurena laumana.

Oppaamme kävi maksamassa kansallispuiston sisäänpääsyn ja pian olimmekin jo Hwangen kansallispuistossa. Tämä tarkoitti sitä, että nyt olisi off-road ajaminen kiellettyä ja autolla tuli pysytellä vain tiellä. Jos jotain näkyisi jossain kauempaa, se olisi vain voivoi. Maisemat olivat hyvin kauniita. Eläinten suhteen sen sijaan tuntui olevan hiljaisempaa.

Alla olevassa kuvassa näkyy jotain, mitä ei esim. Krugerin kansallispuistossa pitäisi näkyä koskaan ja voisin kuvitella, että se on Hwangessakin kiellettyä. Reissupakulla matkaava turisti ei ole malttanut pysytellä autossa, vaan on tullut auton ulkopuolelle kuvaamaan strutseja. Näyttää harmittomalta, mutta kansallispuistossa, jossa on leijonia, se voi olla vaarallista. Mieleen tulee väistämättä heti tämä uutinen, jossa tiikeri hyökkäsi välittömästi autosta ulos tulleen naisen kimppuun kiinalaisessa eläinpuistossa.

Hwangessa on alueita, joissa on lupa tulla ulos autosta ja nousta eläinten katselupaikoille. Nämä on sijoitettu juomapaikkojen yhteyteen, jonne eläimet kerääntyvät kuivalla kaudella. Hwange on hyvin kuivaa aluetta ja sen vuoksi näille juomapaikoille pumpattiinkin vettä, muuten ne kuivuisivat täysin. Siitä huolimatta vesi tuntui olevan erittäin vähissä. Ruohonsyöjien on myös vaikea löytää ruokaa kuivan kauden aikana ja esimerkiksi norsut joutuvat syömään moninkertaisesti kuivuneita oksia ja lehtiä verrattuna tuoreisiin. Oppaamme sanoi, ettei ole koskaan nähnyt Hwangea niin kuivana ja hänellä oli vuosikymmenten kokemus tästä ja monista muista Afrikan kansallispuistoista.

Olimme olleet hereillä vasta muutaman tunnin ja jouduimme näkemään aamun aikana jo toisen kuolleen norsun. Tämä tuntui meistä paljolta, mutta tapasimme myöhemmin etelä-afrikkalaisen pariskunnan, joka sanoi nähneensä yhden päivän aikana viisi kuollutta norsua. Kasvissyöjät kärsivät, mutta haaskalinnuilla oli juhla-ajat. Toisaalta lammessa olevat krokotiilitkin näyttivät joutuneen melko ahtaalle, kun vedenpinta oli alhainen. Virtahevot olivat kaikkein säälittävin näky, kun ne yrittivät epätoivoisesti pysyä pinnan alla, mutta vain puolet niistä oli hautautuneena mutaan ja puolet valtavasta kehosta vedenpinnan yläpuolella. Luonto on usein hyvin raadollinen ja eikä elämä luonnonvaraisilla eläimillä ole aina helppoa.

Heikossa kunnossa olevien eläinten näkeminen ei oikein piristä mieltä, vaan ennemminkin vetää mielen vähän matalaksi. Lähdimme jatkamaan matkaa. Köröttelimme alla olevalla menopelillä ja se oli kokonaan meidän käytössä. Olimmehan Khulu Ivoryn ainoat vieraat, joka tuntui aivan hullulta.

Onneksi toisella juomapaikalla oli eläväisempi tunnelma. Rakastan nähdä juovia kirahveja, koska se niiden juomaan kumartuminen on vain jotain aivan käsittämätöntä. Niin hankalaa kuin olla ja voi, kun jalkoja pitää asetella hankalaan asentoon. Juovia kirahveja vielä hienompaa on nähdä niiden kanssa samaan aikaan muita eläimiä. Tällä juomapaikalla oli kaikenlaista elämää. Pahkasiat kävelivät kirahvien välissä ja dippasivat itsensä mutakylpyyn. Yhdellä laidalla vaani krokotiili ja toisella haaskalinnut nokkivat jonkin eläimen, jo hyvin kaluttuja luita. Silmiinpistävimmän näytöksen pisti kuitenkin pystyyn norsuäiti, joka oli liikkeellä poikasensa kanssa. Norsuilla tuntuu monesti olevan sellainen ‘pois alta risut ja männynkävyt’ -mentaliteetti kun ne liikkuvat paikasta toiseen. Niin nytkin ja norsuäiti piti huolen, että kirahvit tajusivat väistyä kauemmas.

Norsuäiti häipyi samalla pyörremyrskyn nopeudella kuin oli saapunutkin, mutta eivät kirahvit saaneet rauhassa jäädä juomapaikalle. Oli suorastaan majesteettinen näky, kun norsulauma saapui niiden takaa ja valtasi juomapaikan. Ne tosin suuntasivat suurimmaksi osaksi kaukalon luokse, josta valui raikasta vettä lampeen. Norsut juovat paljon mieluummin puhdasta kuin mutaista vettä.

Aamusafarimme alkoi olla päättymässä. Kissapedot olivat kansallispuiston sisällä pysytelleet piilossa. Näimme huolestuneen sakaaliperheen ja toisen safariauton opas kertoi, että he olivat nähneet niiden lähellä leopardin vilaukselta. Yritimme kovasti nähdä leopardia, mutta se pysytteli piilossa ja sakaalitkin turvassa, ainakin niin kauan kuin me olimme paikalla. Koska vaikka sakaalikin on petoeläin, on se niin pieni, että se on leopardille helppo saalis. 

Ajelimme takaisin lodgelle kauniiden maisemien halki. Hwangen alue on aiemmin ollut Okavango Deltan kaltaista suistoaluetta ja alla olevassa kuvassa olevassa paikassa on aiemmin virrannut joki. Alueen metsätkin ovat hiekkapohjaisia, täynnä hienoa Kalaharin hiekkaa. On uskomaton kuinka maapallo on muuttunut aikojen saatossa.

Lähellä lodgeamme törmäsimme vielä ystävälliseen norsuun.  Hwange on tunnettu suuresta norsupopulaatiostaan ja siitä, että norsut ovat hyvin tottuneita autoihin ja suorastaan ystävällisiä ihmisiä kohtaan. Monesti safarilla näkee norsujen läpsyttelevän korviaan varoitukseksi ja joskus töräyttelevän kärsällään. Tämä yksilö oli kuitenkin rauhallisuuden ja rentouden perikuva sen löntystellessä aivan auton viereen. Se tuli niin lähelle, että sitä olisi voinut melkein koskea.

Vaikka aamun aikana nyt ei ollutkaan nähty mitään maata mullistavaa verrattuna edelliseen iltaan, oli meillä silti hyvä fiilis. Erityisesti sitä lisäsi vielä tuo ihana lodge, jonka yleiset tilat saimme pitää täysin omassa käytössämme. Mikäs siinä oli ollessa ja nauttiessa, kun sai katsella eteen levittäytyvää upeaa maisemaa, istua valmiiseen ruokapöytään ja nauttia jälkiruoaksi yhden Savannan samalla juomapaikan eläiten touhuja seuraten. Odottelimme, josko norsut tulisivat taas juomaan uima-altaastamme. Siinä me istuimme ja ihmettelimme miksi meiltä kesti niin kauan matkustaa ensimmäisen kerran Afrikkaan, vaikka tämä oli ehkä upeinta ikinä!

Yövyimme Khulu Ivoryssa blogiyhteistyön merkeissä. 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram