Edellisessä postauksessa esittelin teille kuivaakin kuivemmat Sambian puoleiset Victorian putoukset. Onneksi Zimbabwen puolella pääsimme näkemään hieman reilummin vettä. Kastumaan siellä ei kuivan kauden aikana päässyt (tai joutunut), vaan vettä oli sopivasti sen verran, että se oli näyttävää, mutta ei estänyt näkyvyyttä tai valokuvaamista. Sadekauden loppupuolella vettä on niin runsaasti, että putouksia ei kannata kuvitellakaan menevänsä katsomaan ilman sadetakkia. Meillä oli tästä kokemusta Iguassun putouksilta. Kokemuksena on kyllä todella vaikuttavaa nähdä sellaisen vesimassan syöksyvän syvyyksiin, mutta nautinnollisempaa on ihastella ja valokuvata hieman rauhallisempia putouksia. Sellainen oli meidän kokemuksemme Zimbabwen puolen putouksista lokakuun loppupuolella – ajankohtana, jota ei suositella lainkaan Victorian putouksilla vierailulle, koska ne ovat tuolloin niin vaatimattomat.

Me kuitenkin nautimme aurinkoisesta säästä ja kauniista putouksista. Kuvissakin näkyvä sateenkaari toi vielä oman maagisen taikansa mukaan.

Putoukset ensimmäisenä länsimaalaisena ”löysi” tutkimusmatkailija David Livingstone vuonna 1855 ja nimesi ne kuningatar Victorian mukaan. Paikalliset tunsivat putoukset luonnollisesti jo kauan ennen tätä ja käyttivät niistä nimitystä Mosi-ao-Tunya. Alkuperäinen nimi tarkoittaa savua, joka jylisee. Se kuvaa osuvasti suuria putouksia, jotka pitävät melkoista pauhua ja nostattavat vesipisaroita ja -höyryä satojen metrien korkeudelle. Nykyään tällä alkuperäisellä nimellä tunnetaan lähistöllä sijaitseva pieni kansallispuisto, jossa on mahdollista käydä safarilla ellei halua matkustaa putouksilta kovin kauas.

Sekä Zimbabwen että Sambian puolella on David Livingstone -patsaat kuvaamassa sitä hetkeä ja paikkaa, kun hän on ensimmäisen kerran saapunut paikalle ja nähnyt putoukset. Tuntuu uskomattomalta, ettei tuosta hetkestä ole edes 200 vuotta, mutta vastaavanlaiset yllätysmomentit ovat mahdottomuus tänä päivänä. Millaiselta se on mahtanutkaan tuntua ”löytää” tälläinen uskomaton luonnonihme yllättäen. 

Tänä päivänä kaikki osaavat odottaa mitä tuleman pitää ja jokainen Victorian putouksille menevä on varmasti nähnyt kuvia paikasta etukäteen. Siitä pitää huolen niin opaskirjat kuin sosiaalinen media. Me bloggaajat olemme kaikkein pahimpia, koska jaamme lukuisia kuvia aivan kaikkien blogiin eksyvien katsottaviksi sekä vielä muissa some-kanavissa.

Mutta kyllähän näitä maisemia mielellään esittelee.

Zimbabwen puolen putoukset eivät kuivu koskaan. Siellä virtaa ympäri vuoden vettä ja meistä ne olivat ihan näyttävät nytkin, vaikka voin kuvitella miten massiiviset ne ovat sadekauden päätteeksi.

Nyt vastarannalla käveli ihmisiä. Jokin kuvausryhmä oli tekemässä kenties dokumenttia alueelta. Ainakin kalusto oli massiivista. Kauempana joen yläjuoksulla käyskenteli norsu. Villieläimet eivät näissä maissa ole koskaan kovin kaukana, vaan luonto todellakin tulee lähelle. Alla olevassa kuvassa näkyy oikealla myös ns. Devils Pool, jossa voi käydä kuvauttamassa itsensä uiskentelemassa vesiputouksen yläpäässä.

Me nautimme vain upeista maisemista ja hienosta säästä. Muita turistejakaan ei ollut paljoa. Saimme kuvailla suurimmaksi osaksi hyvin rauhassa, vain silloin tällöin jouduimme odottamaan hetkisen päästäksemme parhaille kuvauspaikoille tai poistumaan nopeasti, koska joku toinen odotti takanamme vuoroaan. Voin kuvitella, että sesonkiaikana turisteja on reilusti enemmän. Meidän kohdallamme tosin myös myöhäinen kellonaika saattoi vaikuttaa. Saavuimme paikalle noin neljän aikaan iltapäivällä, kun paikka suljetaan yleisöltä kuudelta. Kaksi tuntia riitti meille kuitenkin ihan hyvin ja valo oli oikein suotuisa.

Välillä kuljimme sademetsän läpi seuraavalle näköalapaikalle.

En ehkä lähtisi katsomaan pelkästään Victorian putouksia toiselta puolelta maapalloa. Eivät ne niin vaikuttavat olleet, toisin kuin Iguassun putoukset, jotka ovat laajuudessaan aivan toista luokkaa ja alue kaunein mitä maan päältä löytyy. Victorian putousten lähistöltä löytyy kuitenkin paljon muutakin nähtävää, kuten lukuisat safarikohteet Botswanassa, Zimbabwessa ja Sambiassa. Yhdistettynä niihin ja afrikkalaiseen kulttuuriin tutustumiseen, nostaisin Victorian putoukset ehdottomasti käymisen arvoiseksi kohteeksi.