Moni on varmasti ajatellut miten erilaista elämä olisi, jos olisi syntynyt johonkin toiseen maahan. Elämä Suomessa eroaa merkittävästi siitä millaista se olisi Papua-Uudessa-Guineassa tai Etiopiassa. Harvempi on tullut ajatelleeksi miten erilaista elämää koirat elävät eri maissa. Siinäkin kun on eroa kuin yöllä ja päivällä onko syntynyt sylikoiraksi New Yorkiin vai kulkukoiraksi Intiaan.

Minulle koirat ovat näytelleet varhaisesta teini-iästä lähtien suurta osaa elämässäni. Sain pitkän kinuamisen jälkeen ensimmäisen koirani 13-vuotiaana. Siitä lähtien koiraharrastus on täyttänyt valtavan osan vapaa-ajastani ja oli parin vuoden ajan myös työni. Ei siis varmasti yllätä, että myös matkoilla olen kiinnittänyt paljon huomiota koiriin ja niiden elämään eri maissa ja mantereilla. Ajattelinkin nyt aloittaa pienimuotoisen sarjan koirien elämästä eri maissa. Ensimmäiseksi maaksi valikoitui Nepal, jossa koiria näkyy katukuvassa valtavasti.

Nepal nousi viimeksi ihmisten huulille ja ruokapöytäkeskusteluihin voimakkaan maanjäristyksen jälkeen tämän vuoden huhtikuussa. Kuten tuolloinkin kirjoitin, maa on erittäin köyhä, yksi maailman köyhimmistä. Se näkyy kaikkialla katukuvassa ja ymmärrettävästi myös koirien oloissa. Me kävimme Nepalin vierailullamme vain Kathmandussa ja kaikki kuvissa olevat koirat on kuvattu viiden päivän reissullamme Kathmandun laaksossa. Siellä elää arvion mukaan yli 25000 katukoiraa. Ne ovat koiria joilla ei ole kotia.Hindulaisuus ja buddhalaisuus näkyvät Nepalin katukuvassa vahvasti. Uskonto näyttelee merkittävää osaa arjessa ja juhlassa. Temppeleitä ja palvontapaikkoja on joka puolella. Vaikka sitä ei heti tule ajatelleeksi, tämä liittyy myös koiriin. Esimerkiksi Romaniassa, jossa on suuri kulkukoiraongelma, koiriin suhtadutaan hyvin negatiivisesti. Nepalissa suhtautuminen on huomattavasti sallivampaa nimenomaan uskonnon vuoksi. Hindut ja buddhat uskovat jälleensyntymiseen. Koska ihmiset ja koirat elävät niin lähellä toisiaan, uskotaan ihmisen syntyvän usein seuraavassa elämässä koiraksi. Koirilla on kerran vuodessa myös oma juhlapäivänsä, Kukur Tihar. Silloin ihmiset palvovat koiria. Pukevat ne seppeleisiin ja tuovat niille ruokaa.

Koiriin suhtaudutaan siis melko sallivasti. Poikkeuksen tähän on muodostanut Kathmandun hallinto, joka järjesti aiemmin vuosittain 10000 koiran joukkomyrkytyksiä. Tästä on onneksi kuitenkin luovuttu ja koirat voivat nukkua jälleen luottavaisemmin mielin kaduilla.

Rotukoirat harvassa

En nähnyt Kathmandun vierailun aikanamme ensimmäistäkään rotukoiraa. Kaikki olivat sekarotuisia. Hyvin yleinen väritys tuntui olevan mustaruskein merkein. Kenties väritys tulee tiibetinmastiffilta. Ne ovat perinteisesti mustia ruskein merkein ja rotu on yksi harvoista suosituista Nepalissa. Tiibetinmastiffeja on perinteisesti käytetty vuoristossa kotieläinten vartioimiseen leopardeilta ja huomattavasti harvinaisemmilta lumileopardeilta sekä myös ihmisiltä. Rodulla onkin alkuperäisalueillaan pelottava maine. Sen sijaan kulkukoirat ovat yleensä välinpitämättömiä ihmisiä kohtaan. Niistä kuitenkin kehkeytyy kenen tahansa kavereita, jos niille vihjaisee pienimmästäkin mahdollisuudesta saada ruokaa.

Vaikka suurin osa koirista onkin kodittomia, myös kaulapannalla varustettuja koiria näkyi. Paljon oli myös koiria, jotka makoilivat aina tietyn kaupan rappusilla. Osalla näistä saattaa olla siis ihan oikea koti, jossa joku huolehtii niistä.

 

 

 

 

 

Koirien elämä näyttää leppoisalta ja osittain varmasti sitä onkin. Ne viettävät vapaata elämää. Niiden ei tarvitse mennä aamuisin yöunien jälkeen heti takaisin nukkumaan käytyään pikaisesti ulkona tarpeillaan ja odotella koko päivää omistajiaan töistä jalat ristissä päästäkseen tunnin lenkille. Nämä koirat tekevät mitä haluavat ja milloin haluavat. Yksi lempipuuhista näytti olevan apinoiden jahtaaminen. Niitä Kahtmandussa riittää. Näimme parillakin temppelialueella kuinka ne jahtasivat apinoita (jotka vedättivät koiria 6-0).

 

Tämä hieman ajokoiraa muistuttava nuorekas kaveri jahtasi apinoita temppelialueella.

Katukoiran elämä ei ole helppoa

Katukoiran elämä on kuitenkin paljon muutakin kuin juhlaa. Kathmandun liikenne on kaaottista ja koirat ovat jatkuvassa vaarassa joutua auton tai skootterin töytäisemäksi. Myös sairaudet vaivaavat. Suomi on ollut vapaa rabieksesta eli raivotaudista vuodesta 1991 lähtien. Nepalissa asiat eivät kuitenkaan ole näin hyvin ja tämä heijastuu myös ihmisiin. Vuosittain 200 ihmistä kuolee rabiekseen. Rabieksen voi saada myös apinan puremasta, joka onkin todennäköisempää matkailijalle. Apinoita liikkuu paljon temppelialueilla, eivätkä ne ole samalla tavalla tottuneita ihmisten lähestymisyrityksiin kuin koirat, vaan vastaavat herkästi puremalla.

Rabiestä yleisempi katukoiria vaivaava sairaus on kapi. Henkäisin syvään, kun näin ohitsemme kulkevan säälittävän laihan ja lähes karvattoman koiran. Nyt tuskin oli kyseessä rotutyypillinen ominaisuus (vrt kiinanharjakoira), vaan pitkälle edennyt kapi tai jokin muu sairaus.

 

Kadulle syntyneiden pentujen elämä on taistelua elämän ja kuoleman välillä. Niitä uhkaa monet vaarat ellei joku ota niitä hoitaakseen.

 

Vain muutaman viikon ikäinen koiranpentu temppelialueella.

Kathmandussa toimii kaksi järjestöä, jotka auttavat katukoiria:

Kathmandu Animal Treatment Centre eli KAT steriloi, rokottaa ja hoitaa kaikin tavoin koiria. Järjestö on antanut rabies-rokotteen jo 25000 koiralle.Hieman pienemmällä organisaatiolla toimii Street Dog Care, joka rokottaa, madottaa ja hoitaa sairaita koiria. Tämän järjestön toimintamalliin ei kuitenkaan kuulu steriloida koiria.

Molemmilla järjestöillä on myös rescue-toimintaa ja heidän kauttaan on mahdollista adoptoida koiria.




Kiinnitätkö sinä matkoilla huomiota paikallisiin koiriin ja koirakulttuuriin?