Ihania eläimiä Rion kasvitieteellisessä puutarhassa

Aika: Joulukuun loppu 2012
Paikka: Kasvitieteellinen puutarha (Jardim Botanico), Rio de Janeiro

Vaikka välillä on hauskaa hengailla suurkaupungin vilinässä, eniten lomalla kaipaan luonnon ja eläinten äärelle. Rio on miljoonakaupunki ja ihan ensimmäisenä ei ehkä tulisi mieleen, että sieltä löytää rauhallisia paikkoja, joissa voi ihastella suloisia vapaana eläviä luonnon eläimiä. Emme ole kovin kiinnostuneita kasveista tai puutarhoista. Siksi emme harrasta tavallisesti kasvitieteellisissä puutarhoissa vierailemista. Onneksi kuitenkin googlettelin ennen matkaa sen verran, että Riossa tiesin haluavani kasviteteelliseen. Tomi oli aluksi epäileväinen, mutta nopeasti hänkin tykästyi paikkaan.

Hyppäsimme aamulla kameroinemme taksiin ja ilmoitimme kuljettajalle haluavamme Jardim Botanicoon. Sillä nimellä kasvitieteellinen puutarha Riossa tunnetaan. Samalla nimellä kutsutaan myös aluetta, jossa se sijaitsee, mutta taksikuskit tietävät kyllä turistien haluavan puutarhaan, eikä vain jonnekin kadun kulmaan. Pieni epäilys meillä kuitenkin oli, kun nousimme taksista pois. Missä oli kaikki muut turistit? Missä jono? Missään ei näkynyt ketään. Astelimme aidan raosta sisälle ja kävimme maksamassa sisäänpääsymaksun, joka oli 6 Brasilian Realia. Tämän hetkisellä kurssilla se on vajaa kaksi euroa. Ei lainkaan paha hinta.

Viiden minuutin kävelyn jälkeen olimme nähneet paljon palmuja, erilaisia pensaita ja vähän ihmisiä. Maisemat olivat kauniit ja rauhalliset. Olimme tulleetkin etsimään rauhaa, mutta myös jotain muuta.

Vähän matkaa käveltyämme näimmekin vilaukselta apinoita. Eläinten vuoksi me olimme kasvitieteelliseen tulleet. Nämä apinat olivat kuitenkin kaukana ja jatkoimme matkaa.

Rion 54 hehtaarin suuruisesta kasvitieteellisestä puutarhasta vain 40 % on istutettua ja hoidettua aluetta. Loppuosa alueesta rajoittuu Cordovado vuorenrinteeseen, jonka huipulla seisoo yksi tunnetuimmista patsaista; Cristo de redento, kotoisasti jeesuspatsas. Koska iso osa kasvitieteellisestä on villiä luontoa, on siellä myös villejä eläimiä. Kävelimme hitaasti eteenpäin tuota vuorenrinteen puoleista puiston reunaa ja yritimme tiirailla lisää apinoita tai muita eläimiä. Vaikka oikein etsimällä etsimmekin eläimiä, olimme loppujen lopuksi yllättyneitä yhden löytäessämme. Meillä ei nimittäin ollut mitään havaintoa minkä ihmeen otuksen olimme bonganneet.

Tämä tyyppi veteli sikeitä puun oksalla, emmekä ensin nähneet siitä edes naamaa. Pelkkää turkkia vain. Sen verran ilmeisesti alhaalta kuuluva suomen polotus häiritsi pikkuisen päikkäreitä, että se heräsi ja näytti hassun nassunsa. Vasta Suomessa ollessamme selvisi, että piikkisikahan tuo eläin ilmeisesti on. Naamassa ja poskilla näkyykin piikkejä, mutta muuten tuo turkki näyttää melko piikittömältä. Onkohan kyseessä vielä nuori yksilö?

Meillä oli aavistuksen huono omatunto pienen pörröpiikkisian herättämisestä ja jätimme sen rauhaan. Kasvitieteellinen oli kyllä kieltämättä ihan hieno paikka ilman eläimiäkin. Kyllähän siellä kelpasi tepastella. Väenpaljoudesta ei ollut tietoakaan.

Koska ihmisiä ei ollut paljoa, pienen ihmiskeskittymän huomasi helposti. Tarkempi tarkastelu paljasti, että oletuksemme oli oikea. Marmosetit olivat löytyneet. Ennen matkaa luin, että kasvitieteellisessä asuu kesyhköjä pieniä apinoita ja jonkin verran muita eläimiä. Vaikka olimme marmosetteja nähneetkin jo sokeritoppavuorella, voisiko niitä muka nähdä liikaa? Odottelimme hetken pienen ryhmän siirtymistä ja sitten saimmekin apinat itsellemme.

Hyönteiset tuntuivat todellakin olevan mieluista safkaa.

Uteliaita olivat.

Ja vähän härskejäkin paikka paikoin…

Tunti vierähti ihan kepeästi apinoiden touhuja seuraillessa. Välillä kävi muitakin turisteja marmosetteja ihastelemassa, mutta suurimmaksi osaksi saimme olla ihan rauhassa. Ei siinä kuitenkaan koko päivää viitsinyt viettää, koska meillä oli sellainen kutina, että tämä vuonna 1922 yleisölle avattu puutarha saattaisi tarjoilla vielä jotain muutakin nähtävää. Olihan siellä ihan hienot maisemat.

Ja kyllähän siellä vielä nähtävää olikin tarjolla. Niskat meinasivat nytkähtää, kun tajusimme puissa olevan tukaaneja. Siinä kului taas ihan mukavasti aikaa ja kamera lauloi, kun seurasimme miten tukaanit ruokkivat toisiaan. Mielettömän hienoja lintuja!

Päivä Rion kasvitieteellisessä oli oikein onnistunut. En olisi uskonut, että miljoonakaupungissa pääsee nauttimaan moisesta luontokokemuksesta. On sitä paitsi hienoa, että niinkin turistikaupungissa kuin Riossa on vielä edullisiakin turistikohteita. Sellainenhan kasvitieteellinen on. Se mainitaan varmasti jokaisessa turistioppaassa. Niissä kuvaillaan upeita pensaita, palmuja ja historiaa, mutta meille ne olivat sivuseikkoja ja eläimet näyttelivät pääosaa.