Myskihärkiä ja mystistä menoa
Aika: 1.6.2014
Paikka: Seward – Anchorage, Alaska, USA
Edellisen postaukseni osalta keskustelu käy niin kuumana, että viilennetään hieman tunteita Alaskassa. Viikon kestäneen risteilyn viimeinen satama oli Seward. Se on pieni kalastajakylä noin 200 kilometrin päässä osavaltion suurimmasta kaupungista Anchoragesta. Laiva oli perillä satamassa jo kuuden aikaan aamulla. Oli synkkää, kun astelin hyttimme parvekkeelle. Edessä näkyi satama-alue ja kivikkoa. Sitten huomasin, että kivet liikkuvat. Eihän ne kaikki olleetkaan kiviä, vaan kiville oli kömpinyt hylkeitä lepäilemään.
Aamupalan jälkeen huomasimme, että laskuvesi oli tehnyt tehtävänsä ja ne mitkä aamulla olivat vain juuri ja juuri erottuvia kiviä, olikin nyt kokonainen aallonmurtaja. Suurin osa hylkeistä oli jo poistunut ehkä rauhallisemmille vesille, ehkä päivän kalastusretkelle.
Hylkeistä tuli heti sellainen fiilis, että Sewardiin olisi voinut jäädä tutustumaan paremminkin. Sellainen ei kuitenkaan ollut enää vaihtoehtona. Ohjelmassa oli aamupalan jälkeen siirtyminen maihin ja siitä suunta bussilla Anchoragen lentokentälle. Sieltä saisimme vuokra-auton alle ja Alaskan matkamme toinen osio alkaisi kunnolla.
Laivayhtiö kovasti uskotteli, ettei Sewardista Anchorageen pääse muuten kuin heidän omalla bussillaan. Kumma juttu, kun google kertoi ihan muuta. Matkaa on noin 200 km. Holland America tarjosi bussikuljetusta 70 $ / hlö. Varasimme itsenäisen bussifirman sivuilta kuljetuksen hintaan 48 $ / hlö ja siihen sisältyi visiitti Alaska Wildlife Conservation Centeriin. Tosin se ei ollut kuin hätäinen 45 minuutin stoppi, jonka aikana ei ehtinyt koko paikkaa näkemään.
Pidän tälläisistä ”villieläinkeskuksista” enemmän kuin perinteisistä eläintarhoista. Alaska Wildlife Conservation Center on voittoa tavoittelematon organisaatio, jossa on vain oman alueen eläimiä. Sinne ei siis ole rahdattu eläimiä kaukaa lajille epätyypilliseen ilmastoon. Sen sijaan siellä on pääosin loukkaantuneita tai orvoksi jääneitä eläimiä, joita ei ole enää voitu palauttaa luontoon.
Oli kiva nähdä myskihärkiä. En ole nähnyt niitä missään koskaan aiemmin. Kaukaa ne näyttivät todella karvaisilta shetlanninponeilta,. Nimi hämää, eivätkä myskihärät ole härkiä lainkaan, vaan kuuluvat vuohieläimiin. Säkäkorkeutta niillä ei ole kuin reilun metrin verran. Ne ovat kotoisin Kanadasta ja Grönlannista. Niitä on istutettu jonkin verran myös muille pohjoisille alueille, jopa Norjaan. Sieltä Ruotsiin loikannut myskihärkä pääsi pari vuotta sitten Suomea myöten uutisiin.
Ai että miten olisin halunnut mennä tuonne aitaukseen nyhtämään nuo melkein irronneet karvahapsut hassujen jättivuohien turkeista!
Anchoragen lentokentällä nousimme matkatavaroinemme pois täyteen tupatusta bussista ja rullasimme laukkumme autovuokraamojen luokse. Muita asiakkaita ei näkynyt missään ja pääsimme astelemaan suoraan Alamon tiskille. Tuollainen on luksusta, kun muistissa oli vielä helmikuinen päivä Miamissa, jolloin jonotimme Hertzin tiskille melkein tunnin. Alaska ei ole ihan niin ruuhkainen ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin.
Unohda shoppailu Alaskassa
Auton saatuamme ajelimme ympäri Anchoragea, mutta se siitä. Satoi vettä, eikä Alaskan suurin kaupunki tehnyt ihmeellistä vaikutusta. Se oli hyvin tyypillinen vajaan 300 000 asukkaan jenkkikaupunki. Hyvin pieni keskusta ja sen ympärille levittäytyy laaja esikaupunkialue. Yritimme vähän shoppailla ja päädyimme keskustan ulkopuolelle ostoskeskukseen. Olimmehan jo Seattlessa käydessä oppineet, ettei Jenkeissä New Yorkia lukuunottamatta kannata shoppailla keskustassa. Niinpä sitten ajoimme Alaskan suurimpaan ostoskeskukseen ja saimme kuulla olevamme ghetto ostarilla. Kuulema kaikki kivat kaupat löytyy keskustasta. Kävimme sitten vielä sielläkin pyörähtämässä, mutta shoppailut jäivät kyllä hyvin laihoiksi. Älä lähde Alaskaan shoppailemaan.
Kävimme heittämässä tavaramme Americas Best Value Inniin. Se oli yksi Anchoragen edullisimmista motelleista, joka oli kuitenkin saanut ihan siedettävät arvostelut. Vilkaisin nyt huvikseni hinnat ja tuosta nukkavierusta motellistakin pyydetään elo-syyskuussa yli 100 € / halvin huone. Kesäkuussa taisi olla vielä off-season hinnat, koska me maksoimme huoneestamme alle 100 €. Alaska on kallis.
Ihaile hirviä ja lentokoneita – samalla kertaa
Tomi halusi illalla vielä spottailemaan lentokoneita. Anchoragessa on valtavan vilkas lentokenttä. Ei, ei Alaska ole niin suosittu turistikohde, vaan suurin osa kalustosta on rahtikoneita. Syrjäisen sijaintinsa vuoksi Alaskaan tuodaan paljon tavaraa lentorahtina ja lisäksi monet rahtikoneet tankkaavat siellä matkalla Aasiaan / sieltä takaisin. Siksi Anchorage on spottailijan unelmakohde. Kirkkaalla säällä taustalle saa vielä mukavasti lumiset vuoret. Nyt sää oli valitettavasti harmaa. Lähdin Tomin mukaan, koska ikinä ei voi tietää mitä kaikkea mukavaa matkalla voikaan nähdä. Onneksi lähdin.
Vietin aikaani autossa, kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain.
Näin, että pienelle mäelle nousseet spottailijat, Tomi mukaan lukien lakosivat eri suuntiin. Hirvi nimittäin jolkotteli valokuvaajien keskeltä ja jäi vähän matkan päähän kaikessa rauhassa ruohoa mutustamaan. Alaskalaistahan ei yksi hirvi pois spottailupaikalta aja. Muutama turisti poistui ihan kiltisti paikalta.
Anchoragessa voi siis yhdistää lentokoneiden ja villieläinten spottailun. Sopii meille paremmin kuin hyvin. Tulen palaamaan aiheeseen vielä myöhemmin.
Kun kello alkoi lähestyä jo iltakymmentä, lähdimme takaisin motellille. Ehdimme ajaa vain pari kilometriä, kun autotien ja pyörätien välissä olevalla kapealla viheralueella laidunsi kaikesta ympäröivästä liikenteestä piittaamaton hirvi. Me tietenkin pysähdyimme kohdalle ja rullasimme auton ikkunan alas kuvaamista varten. Sen sijaan jonkin matkan päässä pyörätietä pitkin juokseva tyttö päätti kääntyä kannoillaan urbaanin metsäneläimen huomatessaan. Paikallisilta löytyy sittenkin jonkin verran kunnioitusta näitä eläimiä kohtaan.
Mitähän kaikkea Alaskan roadtripillä vielä tuleekaan vastaan…
Maarit Johanna
Niin että spottailet koneita mutta saatkin hirven samaan kuvaan 😀 Mie en taitais säikähtää mutta moni muu kyllä vois. Lentojen spottailu vois olla minun lemppariharrastus jos joskus pääsisin sellaiseen paikkaan missä olis niitä oivallista katsella. Lentokenttä kauniilla maisemilla ja vilkkaalla liikenteellä on kyllä mahtava ympäristö. Erityisesti Norjassa mutta varmasti myös Alaskassa!
Elina / Narulelu maailmalla
Joo, lentokoneiden spottailu on Tomin harrastus ja eläinten bongailu mun. Eipä ole vaan ennen tullut vastaan paikkaa, jossa ne voi yhdistää 😀
Jenni
Mulla ei ole tullut mieleen että hirviä pitäisi erityisesti säikkyä, mutta ehkäpä nämä ovatkin lainkuuliaista kansaa? Ainakin Yellowstonessa mainostettiin federal lawta, jonka mukaan villieläimiin pitää aina pitää 25 jalan etäisyys.
Nuo shoppailumahdollisuudet vaihtelevat ihan tosi paljon alueittain. Georgiassa parasta oli mennä suburbian keskellä olevaan ostoskeskukseen, koska siellä oli laajimmat kauppavalikoimat ja pienin ALV. Coloradossa taas mielestäni parhaat pikkuputiikit löytyvät juurikin keskustasta, ja erityisesti pikkukaupunkien keskustoista, ja kehäostareilla on pelkästään isoja ketjuja, jotka eivät niin kiinnosta.
Elina / Narulelu maailmalla
Kyllähän hirvi on vaarallinen, jos sille päälle sattuu. Esimerkiksi Denalin kansallispuistossa ohjeistettiin, että jos kohtaa hirven ja se päättää hyökätä, pitää juosta niin lujaa kuin pystyy – mielellään mutkitellen 😀 Ei kyllä muuten naurattaisi, jos hirvi tulisi päälle. Vasojaanhan ne puolustaa hyvinkin kärkkäästi.
Jenkkien shoppailumahdollisuudet pitää näemmä selvittää aina kaupunkikohtaisesti 🙂