Image Alt

Matkablogi

Junailua Alaskan vuoristossa, Skagway osa1

Aika: 29.5.2014
Paikka: Skagway, Alaska

Heräsin aamulla herätyskelloon. Olin selvästi pääsemässä paikalliseen rytmiin kiinni. Sääli. Minusta on ihana herätä ennen herätyskelloa. Tietenkin jotain rajaa tämänkin suhteen, aamukahdelta on vähän liian aikaisin. Kävin haukkaamassa raikasta ilmaa parvekkeella. Minua tervehti korkeana aivan vierestä kohoavat vuoret. Niiltä valui alas vettä muodostaen vesiputouksen tai oikeastaan kaksi. Joku oli kanootilla todella aikaisin liikkeellä vesiputousten alapuolella. Kello oli vasta kuusi aamulla, eikä missään lähellä näkynyt mökkejä tai mitään muutakaan asutukseen viittaavaa. Mistä lie kaukaa tämä kanoottimies oli paikalle tullut, mutta varmasti melkoisen upea aamu hänellä.

Hieman ennen seitsemää laivamme saapui Skagwayn satamaan. Tällä kertaa vastassa oli todella pieni kylä. Talvisin siellä asuu vain noin 800 asukasta. Touko-syyskuussa, jolloin sinne saapuu risteilijöitä, asukkaiden määrä tuplaantuu. Nytkin tuon pienen, Klondiken kultaryntäyksen ajoilta tunnetun kaupungin satamassa oli meidän lisäksi jo kaksi Princessin risteilijää. Ei mennyt kauaa, kun Tomi huikkasi parvekkeelta, että viereen lipuu myös Disneyn laiva.

 

Sää oli pilvinen ja kaupunki näytti tosiaan pieneltä, muttei nyt ihan niin pieneltä kuin miltä 800 asukkaan kaupunki voisi näyttää. Leveän keskuskadun molemmat puolet vaikuttivat olevan turistikauppojen valloittamia (yllätys yllätys…). Holland America oli jälleen aivan ehdottomalla ykköspaikalla kaupungin keskustaan nähden.

Skagway toimi kultaryntäyksen aikana 1800-luvun lopussa viimeisenä sivistyksen tyyssijana ennen kuin kullankiilto silmissä suunnistavat lähtivät poikki erämään kohti Kanadan Dawson Cityä. Moni kuoli matkalle ja suurin osa perille päässeistä pettyi, kun kullat oli jo kaivettu. Kuten alla olevasta kartasta näkee, Skagway ja koko Southeast Alaskahan on hyvin lähellä Kanadan rajaa. Skagway on siis tuolla merkin kohdalla. Melkoisen syvällä poukamassa.

Mitä meillä sitten oli päiväohjelmassa tuolla pikkukaupungissa? Lueskelin Alaskaoppaastani ennen Skagwayhin saapumista, että reilun 20 kilometrin päässä on pieni kalastajakylä, Haines. Sinne eivät kulje suuret risteilijät ja siellä on sen vuoksi aivan erilainen (=nukahtanut) tunnelma kaupungissa. Kuulosti paljon paremmalta kuin turistirysämäinen Skagway. Hainesiinhan voisi vaikka mennä. Sitten ryhdyin selvittämään meneekö sinne tie Skagwaysta. Nämä asiat kun ei Alaskassa ole mitenkään itsestäänselviä. No kyllähän Hainesin ja 22 kilometrin päässä kulkevan Skagwayn välillä tie kulkee. Se vain tekee pienen koukkauksen Kanadan puolelle. Matkalle olisi tullut pituutta 560 km… Viereinen Hainesin matkailusivuilta bongattu kartta havainnollistaa matkaa.

Päätettiin sitten pysytellä Skagwayssa, kun mitään vesibussiakaan ei tuolla kulkenut. Skagwayn ”päänähtävyys” on White Pass & Yukon Route juna. Sen rakentamista pidettiin mahdottomuutena 1898, jolloin sen rakentaminen aloitettiin. Se valmistui 26 kuukautta myöhemmin vuonna 1900 palvelemaan kultakaivoksille ja takaisin kulkevaa henkilö- ja rahtiliikennettä. Reitti oli kuulema erittäin upea ja sellainen ’must-do’ Skagwayssa, joten tiedossa oli muutaman tunnin junamatka.

Laivan kannelta katselimme, että jokaisen laivan vierestä lähti oma juna. Emme olleet ostaneet lippua etukäteen, koska toivoimme voivamme säästää hieman ostamalla lipun maista. Väärin luultu, vastassa oli Holland American tiski ja junamatkan pystyi maksamaan laivakortilla. Hetken irvistelimme järkyttävän kalliille lipuille, mutta maksoimme sitten kuitenkin 125 $ per nassu muutaman tunnin junaretkestä. Se olisi paras olla hyvä!

Lipunmyyjäkin kertoi junan olevan vain puolillaan ja paikat sai valita ihan vapaasti. Jäimme toiseksi viimeiseen vaunuun (viimeinen oli invavaunu), jossa oli reilusti tilaa. Tämä oli ihan loistojuttu, koska pystyimme pomppimaan puolelta toiselle sen mukaan millä puolella oli nähtävää.

Ensimmäisen puolen tunnin aikana meinasi alkaa oikeasti huolestuttamaan olimmeko maksaneet aivan sikana jostain metsäreitistä. Joo, näimme pienen kanjonin ja vesiputouksen metsän keskellä siellä täällä, mutta ei mitään todella säväyttävää.

Vaunua ei saanut kesken junamatkan vaihtaa, mutta vaunujen päässä oleville pikkutasanteille sai mennä ulos. Siellä tosin piti vähän katsoa muuallekin kuin kameran etsimeen, ettei kolhinut itseään. Välillä junan ja kallion välissä ei nimittäin ollut kuin hädin tuskin puoli metriä.

Olen kärsimätön. Ehdin jo ihan oikeasti kuvitella, että koko junareitti olisi ihan pyllystä ja suurta turistien kusetusta. Sitten maisemat aukesi. Näin kaukana meidän edellä kulkevan junan ja tajusin, että hitto, mekin mennään tuonne!

 

Huomaa ihmiset seisoskelemassa vaunujen ulkopuolella. Siellä ei ollut kuin pieni metallikaide vyötärön korkeudella estämässä tippumista. Meidän vaunussa se kaide vielä heilui toisessa päässä vaunua…

Kun lähdimme tosissamme kipuamaan vuorenrinnettä ylös, alkoivat maisematkin olla ihan palkitsevat. Vielä kun olisi aurinko paistanut, mutta olisi voinut myös sataa kaatamalla 😉

Mummolaivasta ja sitä kautta mummojunasta oli jälleen hyötyä. Mummot eivät halunneet mennä vaunusta ulos roikkumaan yhden metallikaiteen varaan, kun vastassa oli pahimmillaan satojen metrien pudotus alaspäin. Mehän roikuimme reunalla. Oli siellä muutamia muitakin alle 50-vuotiaita, jotka kävivät välillä järkyttymässä hirvittävän kylmästä viimasta. Mitä ylemmäs juna kiipesi, sitä kylmempi tuli ja maassa oli paikoitellen myös lunta. Sillat ja tunnelit olivat kuitenkin niin makeita, ettei niitä halunnut missata sisällä (lämpimässä) istumalla!

 

Ohitimme junalla mm. Dead Horse Trailin. Nimi tulee todellakin siitä, että suuri osa hevosista kuoli tuolla reitillä. Hevosia käytettiin tietenkin kuljettamaan ihmisten lisäksi myös tarvikkeita sekä aina Dawson Cityyn saakka että junaradan rakentamisen vuoksi. Tuntuu käsittämättömältä, että tuohon paikkaan on rakennettu yli sata vuotta sitten junarata. Alkuperäinen silta ei (onneksi) ollut enää käytössä.

 

Turistijuna kulki White Passin solan huipulle eli reilut 32 kilometriä Skagwaysta. Ylitimme juuri ja juuri Kanadan rajan. Junasta ei saanut poistua. Alkuperäinen reitti kokonaisuudessaan jatkuu tuosta vielä satoja kilometrejä pidemmälle.

 

Huipulla oli kylmä ja siellä oleva järvikin oli vielä jäässä, vaikka oli jo melkein kesäkuu. Olimme vajaan kilometrin korkeudessa. Tuolla ylhäällä veturi vaihdettiin junan päästä toiseen ja takaisin alaspäin mennessä olimmekin sitten menosuuntaan nähden toisessa vaunussa. Myös penkkien selkänoja kääntyi eli kenenkään ei tarvinnut missään vaiheessa istua selkä menosuuntaan päin. Jenkit ovat myös sen verran kohteliasta ja ajattelevaista porukkaa, että kaikkien piti vaihtaa istumapaikkoja päittäin käytävän toisella puolella istuvien kanssa. Näin kaikki saisivat istua toiseen suuntaan solan puolella, jonne oli paremmat maisemat.

Ja niin matka jatkui alas. Kaiteen yli roikkuen. Upeita maisemia ihastellen.

 

Kaiken kaikkiaan junamatka oli hieman hitaasta alusta huolimatta sittenkin upea. Se oliko se järjettömän kalliin lipun hinnan arvoinen, onkin jo toinen juttu. Ehkä ei, mutta toisaalta olisi jäänyt kyllä harmittamaan ellemme olisi käyneet junailemassa Alaskan ehkä tunnetuimmalla junareitillä, kun siihen kerran tarjoutui tilaisuus.

Junamatkan jälkeen kävimmekin taas laivassa syömässä ja sen jälkeen alkoi päivän toinen osuus. Siitä kuitenkin toisessa postauksessa. Valokuvia on niin paljon, ettei niitä kukaan jaksa kerralla katsella!
p.s. Tervetuloa uudet lukijat! Ihanaa huomata, että pikkuhiljaa uusia ihmisiä löytää tähän pieneen blogiini 🙂

Comments

  • 25.6.2014

    Ihan huippua seurata tätäkin reissua. Minäkin olen aina haaveillut Alaskan reissusta. Olen aikamoinen Roope-ankka fani ja tuntuu hauskalta lueskella noista kultaryntäys ajoista ja kun paikatkin ovat tuttuja niinkin sivistävästä lähteestä kun Roope sarjikset! 😀

    reply
    • 25.6.2014

      Mulla taas on selvä aukko sivistyksessä, koska en ole Roope -lehtiä koskaan lukenut ja paikatkin oli ennestään tuntemattomia. No ei ole enää! Toivottavasti saat toteutettua Alaskan matkahaaveesi 🙂

      reply
  • 25.6.2014

    No voi veljet, mitä maisemia… jos mulle ois isketty pelkät kuvat (huippuhienoja, btw) naaman eteen, niin en olis varmaan osannut arvata yhtään, että mistä on otettu…mulle tuo Alaska on jotenkin "suuri tuntematon", mutta jokaisen sun postauksen jälkeen alkaa kiinnostaa enemmän ja enemmän. Huikeita paikkoja!

    reply
    • 25.6.2014

      Alaska on ihan huikea paikka. Ei se nyt suoraan sanottuna minään ykkösenä ole aiemmin ollut matkahaavelistalla, mutta Alaskan risteilystä ollaan kyllä useamman kerran haaveiltu sillä tavalla ohi mennen. Tykästyttiin tähän osavaltioon kyllä ihan täysillä. Erittäin upea paikka, jossa riittää nähtävää. Parhaat paikat on sitä paitsi vasta tulossa 😉

      reply
  • 25.6.2014

    Voi että huikeita maisemia!! Mutta jessus miten kallis piletti :O Kokemus oli kuitenkin varmasti niin ikimuistoinen, että onneksi panostitte!

    reply
    • 25.6.2014

      Se lippu oli todellakin järkkykallis! Eilen tätä kirjoittaessani tarkistin vielä pari kertaa Tomilta, että oliko se OIKEASTI niin kallis. Kyllä se kuulema oli… Turisteilta on helppo nyhtää rahaa tuollaisessa syrjäisessä paikassa. Onneksi ne maisematkin oli sitten muutakin kuin pelkkää kuusimetsää 🙂

      reply
  • 25.6.2014

    Sikamainen hinta, upeat maisemat! Toi eläkeläisristeilyhän on ollut ihan ässäveto 😀

    reply
  • 25.6.2014

    Kallis oli joo lippu, mutta VAU mitkä maisemat! Tuo mummoristeily kuulostaa koko ajan vain paremmalta :D.

    reply
  • 26.6.2014

    kiva! uusi blogi luettavaksi. mielenkiintoista!

    reply
  • 26.6.2014

    Mie sytyin myös tuosta mummoristeilystä. 😀 Ja hienoi kuvii ja maisemii! 🙂 Mie olisin kans kiikkunu siinä kaiteen takana ja kolautellu varmaa päätä välil johoki oksiin… 🙂

    reply
  • 26.6.2014

    Vaikka ekskursion hinta voi tuntua suolaiselta ja suorastaan kusetukselta, niin voin kertoa että ei se rautatien ylläpitäminen varsinkaan noissa olosuhteissa ole mitenkään ilmaista. Rata- ja siltatöiden tekeminen on ihan erilailla haastavaa kuin jossain suomessa suon keskellä, ainesta olisi jos jonkinlaiseen Tosi-TV draamaan. Kalusto on monelta osin uniikkia, varaosia joutuu välillä metsästämään kissojen ja koirien kanssa ja monesti joudutaan tekemään itse käsityönä aasta alkaen. Ja henkilökunnan palkkaaminen on vähän haastavaa, varsinkin jos satutaan tarvitsemaan valmiiksi kokenutta ammattilaista johonkin tehtävään, niitä on hankala houkutella muualta maasta hyvistä työsuhteista pelkkien päheiden maisemien avulla.

    Se siitä saarnasta 😀 Oikein pähee blogipostaus.

    reply
    • 27.6.2014

      Kiitos Miro kommentistasi! Erittäin hyviä pointteja, joita en ollut tullut kunnolla ajatelleeksi. Tuolla ei varmasti ole mitkään helpot työolosuhteet ja kaikki on kaukana.

      reply
  • 28.6.2014

    Aivan mielettömiä maisemia ja huh mikä junareitti! Vähän tuo lipun hinta kanssa hirvittää, mutta Mirolla on kyllä saarnassaan ihan hyvä pointti 🙂 Ihana löytää blogiisi, ja kiva jos lähdet elokuussa mukaan IGTT-porukkaan! <3

    reply
    • 28.6.2014

      Mahtavaa, kun löysit tänne! Kyllä minä kovasti yritän liittyä mukaan IGTT-postauksiin, kunhan vaan pääsen vielä enemmän sinuiksi Instagramin kanssa 😀

      reply
  • 29.6.2014

    Mieletön junareitti, oli se varmaan sen biljetin arvoinen, vaikka aina tuollaisissa tilanteissa tulee ehkä vähän turistihuijattu-olo. Just tällänen käsitys mulla on noista risteilyistä, että vaikka niiden hinta ei mikään ihan järjetön olis, niin sitten satamissa on aina vähän niin ja näin ja joutuu pulittamaan korkeita summia, jos haluaa jotain saada päivästä irti. Yhtä kaikki, Alaskan risteily kuulostaa ihan älyttömän hienolta 🙂

    reply
    • 30.6.2014

      Ei mua kaduta pätkääkään, että maksettiin nuo junaliput. Varmaan kaduttaisi, jos ei oltaisi maksettu. Karibian risteilyllä saa mun mielestä pienemmälläkin rahalla kohteista irti paljonkin. Tosin Karibialla on muutenkin halvempaa. Alaska on kallis matkakohde.

      reply
  • 3.7.2014

    Ööö, what! Seuraan sinun blogia facebookissa mutta en ole koskaan tajunnut ajan kanssa tutustua. Sulla ihan järjettömän hienoja otoksia! Pakko lukea nämä Alaska jutut kunnolla läpi. Kyllä. Iski Alaska-kuume. Kanadaan haluttais ja muille arktisille maille Norjan jälkeen. Alaska olis siihen päälle melko exotic! En edes tiennyt että siellä kulkee juna. Mahtaakohan esim Seattlesta päästä junalla Alaskaan? Tuskin 😀 Jos tuollaisella reitillä, en ehkä uskaltaisi kyytiin.. Näyttää hiukkasen jännittäviltä nuo sillan kötöstykset :p

    reply
    • 4.7.2014

      Kiitti 🙂 Alkaahan täällä blogissa pikkuhiljaa olla juttua vähän sieltä sun täältä ja lisää on tulossa. Varmaan lueskelitkin jo Kanadan jututkin?

      Alaska on kyllä upea ja voin sitä suositella. En ole ihan varma tuosta junasta. Paristakin paikasta kuulin, että porukka olisi matkustanut junalla Alaskaan, mutta sitten taas "Alaskan VR:n" sivuilla sanotaan näin:

      "Can I take a train from Seattle or Vancouver to Alaska?
      No. At this time there is no connecting rail between Canada or the Lower 48 and Alaska. The Alaska Railroad travels between Fairbanks and Anchorage, Seward and Anchorage, and Whittier and Anchorage. Passengers wishing to connect to our rail in Whittier or Seward should contact the Alaska Marine Highway for ferry service from Bellingham, WA or Prince Rupert, BC. Those wishing to connect to our rail in Anchorage or Fairbanks should contact an airline."

      http://alaskarailroad.com/FrequentlyAskedQuestions/tabid/298/Default.aspx

      reply
  • 5.7.2014

    Okei! Melko ristiriitaista informaatiota siis. Ei laivakyytikään kyllä haittaisi 🙂 olen juuri alkamassa lukemaan kaikkia läpi ^^

    reply

Post a Comment

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisicing elit sed.

Follow us on