Etelä-Amerikka part 5: Brasilialainen lintupuisto
18.12.2012
Oli viimeinen päivä Foz do Iguazulla ja illalla lähtisi koneemme Paraguayn puolelta kohti Buenos Airesia. Pohdimme pitkään mennäkö vaiko ei hotellimme vieressä sijaitsevaan
lintupuistoon. Olin jo aiemmin päättänyt, ettei siellä varmaan ole mitään
erikoista, koska olemme käyneet useissa upeissa eläintarhoissa
maailmalla. Muutenkin nautin enemmän eläinten katselusta ilman
kaltereita välissä. Meillä oli kuitenkin aamu aikaa löhöillä altaalla tai sitten tehdä jotain. Koska olen lomalla enemmän kokemisen kuin löhöilyn ystävä, päätimme kuitenkin loppujen lopuksi mennä lintupuistoon. Suurena syynä oli tahto nähdä tukaaneja. Sellaisen näkemisestä olen nimittäin haaveillut lapsesta asti.
Bird Park Iguazussa asustaa yli 900 lintua, jotka edustavat yli 150 lajia. Kaikki linnut ovat peräisin joko eläintarhoista tai IBAMA-kasvattajilta (IBAMA = The Brazilian Institute of Environment and Renewable Natural Resources). Yhtään lintua ei ole pyydystetty luonnosta tarhaoloihin. Valitettavasti ihan kaikilla linnuilla ei ollut niin isot häkit kuin olisi voinut toivoa. Se mikä tuolla kuitenkin oli todella upeaa, oli isot lentohäkit, joissa sai kävellä sisällä. Ja isoilla tarkoitan todella suuria. Välillä unohti, että ympärillä edes oli verkot. Alla olevassa kuvassa näkyy myös ”hullu kana”, joka hieman häiritsi tukaanien ihastalua yrittämällä nokkia kaikkien jalkoja. Näette kuinka brasilialainen äiti yrittää suojella lastaan. 😀 ”Kana” myös lähti jahtaamaan, jos sitä lähti karkuun. En ymmärrä kanalintujen (tai edes tiedä onko tuo sellainen) psykologiaa, joten kyseisen yksilön ihmisiin suuntautuneet patoumat jäävät mysteeriksi?
Mutta ne tukaanit! Voi mielettömät tukaanit! Lajista tuli lempilintuni. Rakastuin heti ensimmäiseen, jonka näin etäältä.
Hyvin pian kävi ilmi, etteivät nämä linnut ole ainoastaan mielettömän persoonallisen näköisiä, vaan myös todellisia persoonia pitkän nokkansa takana. Tukaanit olivat nimittäin todella uteliaita ja tulivat lähelle ihmisiä.
Opin myös, että tukaaneja on muunkinlaisia kuin yllä olevissa kuvissa oleva kuningastukaani. Niitä voi olla myös tämän näköisiä:
Siirryimme seuraavaan, vielä edellistä suurempaan lentohäkkiin ja paikalle lensi vieläkin uteliaampi tukaani. Kävelimme kävelyreittiä pitkin ja alla näkyvä kaveri seurasi meitä kaiteella pomppien. Se oli hetki ennen kuvan ottamista yrittänyt vetää itselleen Tomin kameranauhaa. 😀
Lentohäkkien välissä oli pienempiä häkkeja sekä lampi, jossa oli mm. flamingoja.
Flamingojen vieressä oli kutupuuhat käynnissä.
Viimeisessä ja kaikkein pienimmässä lentohäkissä oli mielettömästi papukaijoja. Oikeastaan niin paljon, etten tiedä oliko se enää niille linnuille kovin hyvä juttu.
Pääsääntöisesti lintupuistossa oli mielestäni todella hyvät oltavat linnuilla. Oikeastaan petolintujen oltavat olivat ainoita, joissa oli puutteita. Niillä oli pienet (samaa kokoluokkaa kuin usein eläintarhoissa) häkit. Muuten tuolla ei kyllä todellakaan tullut eläinrakkaalle ihmisille paha mieli, vaan päinvastoin! En kyllä yhtään ihmettele miksi kuningastukaani on nimetty kuten on. Se oli aivan ehdoton puiston kingi!