Iguassun putoukset – Argentiinan puoli

Maisema oikealle:

Putoukset vain jatkuivat ja jatkuivat. Sekä ylä että alapuolella olevissa kuvissa näkyy kaukana kaukana lisää valkoista. Se on se paikka, josta olimme hetki sitten tulleet. Siellä on kaikkein suurimmat putoukset, mm. brassipuolella ollut Devil’s Throat. Ehkä tästä saa parhaimman käsityksen alueen laajuudesta.

Lähdimme kävelemään eteenpäin sademetsässä ja pian havaitsimme jotain liikettä. Vihdoinkin nenäkarhuja! Niillä oli painimatsi menossa.

Toinen yksilö keskittyi ruoan etsimiseen.

Ihastelimme hetken näitä pitkäkuonoisia veijareita ja jatkoimme eteenpäin. Lisää upeita maisemia.

Sitten palasimme hieman taaksepäin ja lähdimme laskeutumaan polkua alaspäin. Argentiinan puolellakin oli kunnolliset kävelyreitit, mutta tuolla sai jo pistää tassua toisen eteen ja mukaan pakkaamamme juomapullot alkoivat tyhjentyä. Ilma alkoi kirkastua ja lämmintä oli lähemmäs 30 astetta. Tulimme keskellä sademetsää sijaitsevalle kahvilalle. Hetken ihmeteltyämme totesimme siellä olevan vaikka kuinka paljon nenäkarhuja! Siellä oli myös ympäriinsä varoituksia näistä varastelevista ryökäleistä. Paikallisella kielellä näitä kutsutaan nimellä coati.

Joskus kuvattavat kohteet vain ovat liian lähellä…

Täytyy myöntää, että minulta ehkä pääsi ihan oikea riemunkiljahdus, kun sitten näimme, että pusikosta tulee nenäkarhun pentuja! En voinut uskoa hyvää onneamme todeksi ja voi vitsit miten suloisia ne oli!

Nenäkarhut ei paljon ihmisiä pelänneet, vaan puikkelehtivat ihan rauhallisesti turistien seassa ja kamerat lauloivat.

Ne osasivat näköjään kiipeilläkin jonkin verran.

Päätimme hieman vastahakoisesti jättää coatit toistaiseksi ja jatkaa matkaamme. Tulisimme takaisin kahvilalle myöhemmin. Sen sijaan lähdimme jatkamaan matkaa alaspäin, joen tasolle. Eteemme aukeni jälleen ihan mielettömät maisemat! Tuolla näköalatasanteella olimme olleet edellisenä päivänä kastumassa.

Tämän tyyppisiä kävelypolkuja alueelle oli rakennettu kilometritolkulla:

Minun on vaikea uskoa, että tätä kauniimpaa paikkaa tulee kovin nopeasti vastaan missään.

Aikamme ihasteltua aluetta, päätimme palata nenäkarhujen pariin tuolle hauskalle kahvilalle. Kävimme ostamassa juotavaa ja menimme ulos pöytään istumaan. Kahvilan työntekijä varoitteli varastelevista coateista. Ehdimme istua pöydässä ehkä puoli minuuttia, kun ensimmäinen nenäkäs otus tuli tarkistamaan tarjoilut.

Minua käytettiin röyhkeästi astinlautana ja otus kiipesi sylini kautta suoraan pöydälle ja tutkimaan löytyisikö pöydältä syötävää. Kameralaukku pysyi visusti kiinni, joten raitahäntä poistui tyhjin käsin pöydältä.

Välillä piti kuitenkin käydä kurkkimassa, jos pöydälle kuitenkin olisi ilmestynyt jotain lisää.

Jäimme seuraamaan coatien toimintaa noin tunniksi. Täytyy sanoa, että nuo eläimet hallitsivat paikkaa, eivät turistit. Parhaiten coatien toiminta tulee esiin tästä kuvaamastani videosta:

Nenäkarhut olivat tuolla todellakin kuin kotonaan. Kävi selväksi, että ne asuivat siellä ja muut olivat vain kylässä. Kovin vieraanvaraisia ne eivät kyllä olleet.

Pennut olivat kuitenkin aivan järjettömän suloisia ja ne eivät VIELÄ olleet oppineet yhtä röyhkeiksi kuin aikuiset nenikset.

Nenäkarhuja lukuunottamatta tuolla ei paljon muita eläimiä näkynyt. Kotkia leijaili putousten yllä kyllä todella paljon, mutta ne olivat kaukana.

Näiden lisäksi näimme yhden melkoisen ruman liskon.

Kävelimme eri junapysäkille kuin mistä olimme tuonne tulleet. Siellä näimme, kun kauempana lapsi juoksenteli metsän laitaan ja niityltä lehahti lentoon kerralla varmaan 200 valkoista perhosta. Olin jo lähdössä juoksemaan kameran kanssa lähemmäs, mutta tajusin olevani auttamattomasti myöhässä. Muutenkin tuolla lepatteli paljon perhosia. Jostain syystä kuvia niistä ei kuitenkaan ole kameraan tallentuneena kuin muutama huonohko.

Olimme kolunneet paikan pääpiirteissään ja kello alkoi olla sen verran, että oli aika palata takaisin lähtöpaikalle. Kävimme pääporttien tuntumassa syömässä ja ostimme puisen nenäkarhun matkamuistoksi. Sen jälkeen pakkauduimme jälleen brasilialaisten kanssa bussiin ja matkasimme takaisin hotellille.

Tuo oli yksi elämäni parhaista päivistä. Matkustan mielelläni aina uusiin paikkoihin, mutta etenkin nämä Argentiinan puolen putoukset ovat yksi niistä paikoista, jonne toivon pääseväni vielä joskus uudelleen. Jos minulta kysytään suositusta yhteen matkakohteeseen, eikä ole mitään rajoituksia, Iguassun putoukset on se mitä suosittelen. Toivottavasti alue pysyisi kohtalaisen muuttumattomana.

Lue myös postaus Brasilian puolen putouksista.